Tammikuun kuulumiset ja herkullinen kanapasta ohje

Uusi alku, uusi vuosi, vai miten se meni?

No joka tapauksessa, ihanaa vuotta 2022 teille jokaiselle! Ootko sä uutta intoa ja energiaa täynnä aina tammikuussa, niin kuin minä?

Ideoita pursuaa vaikka muille jakaa, ja on vaikka ja mitä suunnitelmia.

Suunnittelen myös tulevaa vuotta, vaikka eiväthän asiat ikinä mene juuri niin kuin on suunnitellut ja ajatellut. Tulee muutoksia, niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta on ihana suunnitella ja unelmoida!

 

Tänä vuonna suunnitelmat ja toiveet keskittyy taloon ja omaan hyvinvointiin

Siinä missä viime vuonna keskityttiin ehkä enemmän rahan tekemiseen, on tänä vuonna aika hidastaa.

Viime vuonna tein jopa seitsemän päiväistä viikkoa valokuvauksen ja varhaiskasvatuksen parissa. Molemmista aloista tykkään ihan kauheasti, mutta kyllähän se oli myös kuluttavaa. Saatiin kuitenkin hyvin rahaa säästöön, ja muutaman mutkan kautta olimmekin yllättäen jo loppuvuodesta vanhan talon omistajia!

Olimme siitä haaveilleet, mutta emme ehkä juuri siinä kohtaa. Ihastuimme kuitenkin niin paljon tähän taloon, että halusimme sen ostaa.

Olemme täällä nyt asuneet muutamaa päivää vajaa neljä kuukautta. Tuntuu, että talosta oppii joka päivä jotain uutta. Elämä vauvan kanssa täällä narisevien lautalattioiden päällä on ollut ihanaa. Aika pysähtyy.

Puusauna lämpiää harva se päivä, ja löylyn lämmössä on hyvä vaihtaa kuulumiset perheen isompien lasten kanssa. Puutarhan laitto kutkuttelee jo mielessä, ja kolmevuotias on jo alkanut kysellä, joko ne syksyllä istuttamamme kukkasipulit kukkisi.

 

Yllätyksiltä ei ole vältytty

Täysin yllätyksiltä emme ole kuitenkaan välttyneet, vaan keskikerroksen lattian kunnon selvittely on nyt paraikaa kesken. Avasimme jo lautoja, ja totesimme niiden alla olevien purujen joskus kastuneen.

Periaatteessa oli tiedossa, että jotain voi olla, onhan lattian rakenne luokiteltu nykyrakennustiedon mukaan ns. riskirakenteeksi.

Tästä puhuin jo instan puolella, ja tulen vielä puhumaan, joten kerron vain lyhyesti.

Talomme on rakennettu 1937, ja sitä on laajennettu 70-luvulla (Oi, 70-luku, tuo kaikenlaisten nikkareiden kulta-aika). Laajennusosan lattia on maanvarainen betonilaatta jossa on puukoolaus. Suoraan betonin päällä on purua, ja purun päällä villa, jonka jälkeen varsinainen lattialauta. Maasta pääsee kosteus kapilaarisesti nousemaan betoniin, ja siitä ylöspäin puruihin. Näin ei kuitenkaan ole kaikissa riskirakenteissa, vaan jotkin rakenteet toimivat aivan moitteetta vielä tänäkin päivänä.

Edessä on siis puolen alakerran lattian purkaminen ja uusiminen, sillä löysimme kostuneet purut ja osittain tummuneet/homeiset laudat. Kun teemme tarkemmat tutkimukset rakennusterveysasiantuntijan kanssa, tiedämme vaurion laadusta enemmän. 

Kun tajusin, millainen remontti on edessä, ja että tämä voi hyvinkin olla terveydelle haitallista, menetin suoraan sanottuna yöuneni. 

Ahdisti illalla kun kävin nukkumaan, ja ahdisti aamulla ensimmäisenä kun heräsin. Ahdistus oli musertava! Se oli ihan hirveää. Muutin tuosta alakerran huoneesta vauvan kanssa toiseen yläkerran makuuhuoneeseen.

 

Myyjiin yhteys

 

Otin pian myyjiin yhteyttä, ja onneksi meillä on aivan ihanat myyjät! He tulivat pikaisesti talolle katsomaan lattiaa, ja vakuuttelivat että saadaan se korjattua. Se helpotti mun oloa aivan valtavasti.

Kuitenkaan remontin kustannukset eivät ole vielä selvillä, eikä näin ollen olla voitu puhua vielä rahasta myyjien kanssa. Lattia pitää siis avata ja korjata vähintään betoniin saakka.

Sen verran vielä sanon, että taloa ostaessamme lattiaan tehtiin porareikämittaus, joka oli täysin kuiva, ja silmämääräisesti lattia näytti hyvältä. Myöhemmin huomasin toisesta kohtaa lattiaa tulevan hajua, jonka perustella lattiaa avattiin laajemmin. Myyjät eivät olleet hajua huomanneet, eivätkä reagoineet sisäilmaan (kun taas minulla on ollut pitkä kestoista päänsärkyä).

Uskoin lattian olevan kunnossa. Jos olisimme tienneet lattian isosta remontista, olisi se tietenkin vaikuttanut tarjoamaamme hintaan talosta.

Olimme valmistautuneet mm. koko alakerran peruskorjaukseen sekä alakertaan vievät portaikon ja ulkoseinän korjaukseen, joista kertyy jo sievoinen summa, mutta emme heti muutettuamme puolen alakertaa peruskorjaukseen. Oli ehkä vähän tyhmää avata tätä lattia-asiaa näin lyhyesti, koska se herättää niin paljon lisäkysymyksiä. Ehkä teen lattiasta erillisen oman postauksen, sitten kun tiedämme enemmän, ja ryhdymme remonttiin.

Mutta joka tapauksessa, kun pääsin tuosta ikävästä olosta yli, ja painajaismaisista mielikuvista homeloukussa asumisesta ja velkataakasta, niin olen ollut varsin hyvillä mielin. Yritän uskoa ja toivoa, että kaikki kääntyy hyväksi.

 

Alakerran remonttia odotellessa olemme rempanneet yläkertaa

 

Tällä välin olen tehnyt yläkertaan pintaremppaa, ja sutinut vanhat wieniläistuolit mustaksi. Niistä tuli paljon skarpimmat ja freesimmät!

Työrintamalta sen verran, että jatkan edelleen valokuvausta äitiyslomani ajan. Poikkeuksellisesti tammikuussa ei ole ollut ainoatakaan kuvausta, ja pakko sanoa, että se on tuntunut tosi hyvältä. Olen ehtinyt panostaa ihan täysillä taloon ja viettää aikaa lasten kanssa. Etenkin vauvan kanssa olosta olen nauttinut nyt aivan täysin rinnoin. Hän on niin suloinen puolivuotias! Pehmeä ja palleroinen, hyvän tuulinen, ja niin kertakaikkisen ihana!

Pintaremppa pienten lasten kanssa on ihan peace of cake siihen verrattuna, että normaalisti teen siinä sivussa vielä työtkin! Nyt kuitenkin odotan jo aivan palavasti helmikuun kuvauksia, ja ensimmäinen onkin jo heti ensimmäinen päivä helmikuuta!

 

Suunnitelmat tälle vuodelle

Tänä vuonna panostan enemmän verkostoitumiseen muiden yrittäjien kanssa, kuitenkin pitäen homman mahdollisimman rentona ja inspiroivana. Toivon myös mielettömiä asiakaskohtaamisia ja sen myötä kuvien upeaa lopputulosta. Suunnitteilla on myös verkkokaupan avaaminen, mutta siitä lisää, kun se on ajankohtainen.

Blogissa tulee tänä vuonna näkymään erityisesti vanhan talon sisustus ja remontointi (osittain perinteisin menetelmin, tarkoitus ei ole tehdä talosta mahdollisimman modernia vaan säilyttää kauniisti vanha), puutarhajutut, ja suurperheemme arki. Viime vuonna tein tänne jutun säästämisestä ja puhuin siitä melko paljon instagramin puolella. Nyt olemme palanneet siihen taas, ja pienen notkahduksen jälkeen on intoa palata säästämiseen ja budjetointiin, sekä sen myötä arkiruoka inspiraatioon ja resepteihin.

Tässäpä teille ensimmäinen arkiruokaresepti, herkullinen kana-broccoli pasta!

 

Kana-broccoli pasta neljälle:

• 400g penne pastaa
• 400g broilerin fileesuikaleita tai paloiteltua rintafilettä
• Pieni parsakaali
• 1 chili
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 1tl paprikajauhetta
• 1tl kurkumaa
• 3rkl soijaa
• 4dl kermaa
• 1 sitruuna 
• Parmesaanijuustoa
• Suolaa
• Mustapippuria
• Babypinaattia

 

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Paloittele parsakaalit, suikaloi broilerin rintafileet ja viipaloi valkosipuli sekä chili. Kuumenna isossa paistinpannussa öljy ja lisää kaikki kuivat mausteet. Pyöräytä muutaman kerran ja lisää broilerin suikaleet. Paista hetki ja lisää valkosipuli, chili ja soija. Lisää kerma puolikkaan sitruunan mehu ja hauduta hetki.

Lisää tarvittaessa vettä. Tarkista maku ja mausta suolalla sekä mustapippurilla. Lisää lopuksi parsakaalit ja babypinaatti ja hauduta muutama minuutti. Viimeistele parmesanjuustoraasteella, silppua hiukan tuoretta pinaattia, ja tarjoile keitetyn pastan kera. Itse puristan vielä annoksen päälle tuoretta sitruunaa ja rouhin hieman mustapippuria!

Seuraa blogia myös Instagramissa!

-Sasa