Uusi alku, uusi vuosi, vai miten se meni?
No joka tapauksessa, ihanaa vuotta 2022 teille jokaiselle! Ootko
sä uutta intoa ja energiaa täynnä aina tammikuussa, niin kuin minä?
Ideoita pursuaa vaikka muille jakaa, ja on vaikka ja mitä
suunnitelmia.
Suunnittelen myös tulevaa vuotta, vaikka eiväthän asiat ikinä
mene juuri niin kuin on suunnitellut ja ajatellut. Tulee muutoksia, niin
hyvässä kuin pahassakin. Mutta on ihana suunnitella ja unelmoida!
Tänä vuonna suunnitelmat ja toiveet keskittyy taloon
ja omaan hyvinvointiin
Siinä missä viime vuonna keskityttiin ehkä enemmän rahan
tekemiseen, on tänä vuonna aika hidastaa.
Viime vuonna tein jopa seitsemän päiväistä viikkoa
valokuvauksen ja varhaiskasvatuksen parissa. Molemmista aloista tykkään ihan
kauheasti, mutta kyllähän se oli myös kuluttavaa. Saatiin kuitenkin hyvin rahaa
säästöön, ja muutaman mutkan kautta olimmekin yllättäen jo loppuvuodesta vanhan
talon omistajia!
Olimme siitä haaveilleet, mutta emme ehkä juuri siinä
kohtaa. Ihastuimme kuitenkin niin paljon tähän taloon, että halusimme sen
ostaa.
Olemme täällä nyt asuneet muutamaa päivää vajaa neljä
kuukautta. Tuntuu, että talosta oppii joka päivä jotain uutta. Elämä vauvan
kanssa täällä narisevien lautalattioiden päällä on ollut ihanaa. Aika pysähtyy.
Puusauna lämpiää harva se päivä, ja löylyn lämmössä on hyvä
vaihtaa kuulumiset perheen isompien lasten kanssa. Puutarhan laitto kutkuttelee
jo mielessä, ja kolmevuotias on jo alkanut kysellä, joko ne syksyllä
istuttamamme kukkasipulit kukkisi.
Yllätyksiltä ei ole vältytty
Täysin yllätyksiltä emme ole kuitenkaan välttyneet, vaan keskikerroksen
lattian kunnon selvittely on nyt paraikaa kesken. Avasimme jo lautoja, ja totesimme
niiden alla olevien purujen joskus kastuneen.
Periaatteessa oli tiedossa, että jotain voi olla, onhan
lattian rakenne luokiteltu nykyrakennustiedon mukaan ns. riskirakenteeksi.
Tästä puhuin jo instan puolella, ja tulen vielä puhumaan,
joten kerron vain lyhyesti.
Talomme on rakennettu 1937, ja sitä on laajennettu
70-luvulla (Oi, 70-luku, tuo kaikenlaisten nikkareiden kulta-aika).
Laajennusosan lattia on maanvarainen betonilaatta jossa on puukoolaus. Suoraan
betonin päällä on purua, ja purun päällä villa, jonka jälkeen varsinainen
lattialauta. Maasta pääsee kosteus kapilaarisesti nousemaan betoniin, ja siitä
ylöspäin puruihin. Näin ei kuitenkaan ole kaikissa riskirakenteissa, vaan
jotkin rakenteet toimivat aivan moitteetta vielä tänäkin päivänä.
Edessä on siis puolen alakerran lattian purkaminen ja uusiminen, sillä löysimme kostuneet purut ja osittain tummuneet/homeiset laudat. Kun teemme tarkemmat tutkimukset rakennusterveysasiantuntijan kanssa, tiedämme vaurion laadusta enemmän.
Kun tajusin, millainen remontti on edessä, ja että tämä voi hyvinkin olla terveydelle haitallista, menetin suoraan sanottuna yöuneni.
Ahdisti illalla kun kävin nukkumaan, ja ahdisti aamulla ensimmäisenä
kun heräsin. Ahdistus oli musertava! Se oli ihan hirveää. Muutin tuosta alakerran
huoneesta vauvan kanssa toiseen yläkerran makuuhuoneeseen.
Myyjiin yhteys
Otin pian myyjiin yhteyttä, ja onneksi meillä on aivan
ihanat myyjät! He tulivat pikaisesti talolle katsomaan lattiaa, ja vakuuttelivat
että saadaan se korjattua. Se helpotti mun oloa aivan valtavasti.
Kuitenkaan remontin kustannukset eivät ole vielä selvillä,
eikä näin ollen olla voitu puhua vielä rahasta myyjien kanssa. Lattia pitää
siis avata ja korjata vähintään betoniin saakka.
Sen verran vielä sanon, että taloa ostaessamme lattiaan
tehtiin porareikämittaus, joka oli täysin kuiva, ja silmämääräisesti lattia näytti
hyvältä. Myöhemmin huomasin toisesta kohtaa lattiaa tulevan hajua, jonka
perustella lattiaa avattiin laajemmin. Myyjät eivät olleet hajua huomanneet, eivätkä
reagoineet sisäilmaan (kun taas minulla on ollut pitkä kestoista päänsärkyä).
Uskoin lattian olevan kunnossa. Jos olisimme tienneet
lattian isosta remontista, olisi se tietenkin vaikuttanut tarjoamaamme hintaan
talosta.
Olimme valmistautuneet mm. koko alakerran peruskorjaukseen
sekä alakertaan vievät portaikon ja ulkoseinän korjaukseen, joista kertyy jo sievoinen
summa, mutta emme heti muutettuamme puolen alakertaa peruskorjaukseen. Oli ehkä
vähän tyhmää avata tätä lattia-asiaa näin lyhyesti, koska se herättää niin
paljon lisäkysymyksiä. Ehkä teen lattiasta erillisen oman postauksen, sitten
kun tiedämme enemmän, ja ryhdymme remonttiin.
Mutta joka tapauksessa, kun pääsin tuosta ikävästä olosta
yli, ja painajaismaisista mielikuvista homeloukussa asumisesta ja velkataakasta,
niin olen ollut varsin hyvillä mielin. Yritän uskoa ja toivoa, että kaikki
kääntyy hyväksi.
Alakerran remonttia odotellessa olemme rempanneet yläkertaa
Tällä välin olen tehnyt yläkertaan pintaremppaa, ja sutinut
vanhat wieniläistuolit mustaksi. Niistä tuli paljon skarpimmat ja freesimmät!
Työrintamalta sen verran, että jatkan edelleen valokuvausta äitiyslomani
ajan. Poikkeuksellisesti tammikuussa ei ole ollut ainoatakaan kuvausta, ja pakko
sanoa, että se on tuntunut tosi hyvältä. Olen ehtinyt panostaa ihan täysillä
taloon ja viettää aikaa lasten kanssa. Etenkin vauvan kanssa olosta olen
nauttinut nyt aivan täysin rinnoin. Hän on niin suloinen puolivuotias! Pehmeä ja
palleroinen, hyvän tuulinen, ja niin kertakaikkisen ihana!
Pintaremppa pienten lasten kanssa on ihan peace of cake
siihen verrattuna, että normaalisti teen siinä sivussa vielä työtkin! Nyt
kuitenkin odotan jo aivan palavasti helmikuun kuvauksia, ja ensimmäinen onkin
jo heti ensimmäinen päivä helmikuuta!
Suunnitelmat tälle vuodelle
Tänä vuonna panostan enemmän verkostoitumiseen muiden yrittäjien
kanssa, kuitenkin pitäen homman mahdollisimman rentona ja inspiroivana. Toivon myös
mielettömiä asiakaskohtaamisia ja sen myötä kuvien upeaa lopputulosta. Suunnitteilla
on myös verkkokaupan avaaminen, mutta siitä lisää, kun se on ajankohtainen.
Blogissa tulee tänä vuonna näkymään erityisesti vanhan talon
sisustus ja remontointi (osittain perinteisin menetelmin, tarkoitus ei ole tehdä
talosta mahdollisimman modernia vaan säilyttää kauniisti vanha), puutarhajutut,
ja suurperheemme arki. Viime vuonna tein tänne jutun säästämisestä ja puhuin
siitä melko paljon instagramin puolella. Nyt olemme palanneet siihen taas, ja
pienen notkahduksen jälkeen on intoa palata säästämiseen ja budjetointiin, sekä
sen myötä arkiruoka inspiraatioon ja resepteihin.
Tässäpä teille ensimmäinen arkiruokaresepti, herkullinen
kana-broccoli pasta!
Kana-broccoli pasta neljälle:
- 400g penne pastaa
- 400g broilerin fileesuikaleita tai paloiteltua rintafilettä
- Pieni parsakaali
- 1 chili
- 2-3 valkosipulinkynttä
- 1tl paprikajauhetta
- 1tl kurkumaa
- 3rkl soijaa
- 4dl kermaa
- 1 sitruuna
- Parmesaanijuustoa
- Suolaa
- Mustapippuria
- Babypinaattia
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Paloittele
parsakaalit, suikaloi broilerin rintafileet ja viipaloi valkosipuli sekä chili. Kuumenna
isossa paistinpannussa öljy ja lisää kaikki kuivat mausteet. Pyöräytä muutaman
kerran ja lisää broilerin suikaleet. Paista hetki ja lisää valkosipuli,
chili ja soija. Lisää kerma puolikkaan sitruunan mehu ja hauduta hetki.
Lisää tarvittaessa vettä. Tarkista maku ja mausta
suolalla sekä mustapippurilla. Lisää lopuksi parsakaalit ja babypinaatti
ja hauduta muutama minuutti. Viimeistele parmesanjuustoraasteella, silppua
hiukan tuoretta pinaattia, ja tarjoile keitetyn pastan kera. Itse puristan
vielä annoksen päälle tuoretta sitruunaa ja rouhin hieman mustapippuria!
Seuraa blogia myös Instagramissa!
-Sasa