(Keskos) vauvan ensimmäiset viikot

Vauva on nyt reilu 2 viikkoa vanha.

Ensinnäkin nämä viikot ovat menneet silmän räpäyksessä. Toisaalta taas hän tuntuu niin tutulta, ihan kuin olisi aina ollut täällä!

Jos pitäisi kolmella sanalla kuvata näitä muutamaa ekaa viikkoa, ne olisivat väsymys, maito ja sohva.

Univelka on meinaan melkoinen, kun olin valvonut jo synnytystä edeltävinä öinä, itse synnytysyönä, ja siitä lähtien joka päivä nukkunut muutaman tunnin pätkissä.

Koska vauva syntyi keskosena (hieman ennenaikainen rv35+5) hän oli pieni kokoinen, ja imetystä ja ruokintaa oli tehostettava pumppauksella. Alkuun vauvaa imetettiin ja syötettiin kahden tunnin välein. Ihan pienenkin maitomäärän alas saamiseen saattoi mennä parhaimmillaan, tai mieluumminkin pahimmillaan, 45min. Sen lisäksi pumppasin maidon ja pesin pullot. Eipä siinä juuri jää aikaa, kun seuraavan kerran jo kello hälyttää. Olin niin väsynyt, että muutaman kerran havahduin siihen kun tuttipullo tippui käsistä.

Sairaalassa olin yhteensä kuusi päivää (miten ihanalta tuntui päästä omaan kotiin!), ja kotiin päästyä olen nukkunut ehkä kerran päikkärit.

Alkuun laitoin kotia kuntoon (meillähän siis ei ollut mitään vauvan tarvikkeita valmiiksi hankittuna, saati laitettuna ennen vauvan syntymää, poislukien vaunut ja vaatteet) enkä oikein osannut hakeutua lepäämään vaikka väsytti. 

Nyt kun olen kotiutunut ja mielelläni nukkuisin pahimpia univelkoja pois, on se melkein mahdotonta kun kaikki lapset ovat kotona ja mies töissä!

Nuku kun vauva nukkuu, ei siis oikein päde tässä taloudessa :D

Kotiin ja sohvalle "jumiutuminen" on myös ollut sekä ihanaa että rankkaa. On ihana pesiä vauvan kanssa ilman kiirettä minnekään. 

Eikä sitä oikein jaksaisikaan liikkua tai jotenkin edes halua viedä näin pientä vauvaa vielä hirveästi ihmisten ilmoille.

Toisaalta tämä joka päiväinen kotona jumittaminen alkaa jo turhauttaa, sitä haluaisi elämää ja rutiineja ympärilleen ja ylipäätään tuntea itsensä eloisammaksi ja aktiivisemmaksi.

Nyt arki pyörii sohvan, vaipan vaihtopisteen, ja keittiön välillä.

Mutta sen aika tulee vielä, tiedän sen!

Parasta näissä ekoissa viikoissa on ehdottomasti ollut se, että saa pitää pientä ihanaa vauvaa lähellä ja tutustua häneen, ja se miten hienosti isommat lapset ovat ottaneet uuden pikkusisaruksen vastaan <3

Ainoa ongelma tässä on tuntunut olevan, että ehtiikö sitä itse pitää vauvaa sylissä kun halukkaita hoitajia on niin paljon!

Myös pienet jutut tuntuu nyt niin hyviltä: kävely raittiissa ilmassa, kuuma suihku, iltapalat ja herkut kotona rauhassa nauttien.

Henkisesti on ollut hieman raskasta toipua synnytyksestä. Varmasti hormonit ja unenpuute vaikuttaa!

En missään vaiheessa ole kokenut sellaista WOW fiilistä, en silloin kun vauva syntyi, (ihastelen instagramissa videoita ja kuvia synnytyksistä, missä isät ja äidit itkee onnesta), enkä sen jälkeenkään kotona ollessa. 

Olo on ollut tasapaksu, jopa harmaa. On harmittanut tämä oma harmaa olo, ja se ettei synnytys käynnistynyt ja edennyt luonnollisesti niinkuin olisin toivonut. 

Onneksi mua on helpottanut tieto, että tämä on täysin normaalia! Vaikkei se tietenkään oloa ole muuttanut.

Sisarukset ovat olleet aivan mielettömiä. 

Kolmevuotias odotti vauvaa kovasti jo ennen syntymää, ja puhui hänestä jo kuukaisia aiemmin varmaan päivittäin. Hän on myös kova hoitamaan nukkeja ja sellainen perus "kiltti" lapsi. Arvelin kuitenkin, että todellisuus saattaa iskeä vasten kasvoja kun vauva syntyy maailmaan, mutta mitä vielä! 

Hän haluaa olla kaikissa hoitotoimissa mukana, ja kovasti silittelee ja pussailee pikkuveljeä. Oikeastaan ainoa asia joka on muuttunut, on että nyt hän haluaa myös nukkua äidin ja pikkuveljen vieressä.

Toinen pojista (8 vuotias) ei hätkähtänyt raskausuutista, eikä ollut erityisen kiinnostunut mahasta ja vauvasta raskausaikana. 

Sama meno jatkuu nyt vauvan synnyttyä, suhtautuminen on hyvin neutraalia. Saattaa silloin tällöin vähän silittää vauvaa ohimennen, mutta ei sen enempää. Hänelle tosi tyyppillistä, ei hätkähdä pienistä ja luottaa että kaikki sujuu hyvin!

Eskoinen (11v) otti vauvauutisen hyvin raskaasti ja alkoi vain lohduttomasti itkeä kerrottuamme tulevasta vauvasta. 

Annoin pojalle aikaa, ja pienin askelin keskustelimme ja totuttelimme yhdessä uuteen asiaan. Lopulta (joitain viikkoja) myöhemmin selvisi, että lasta ei varsinaisesti itkettänyt uusi vauva, vaan häntä pelotti että joudun olemaan kauan sairaalassa, eikä minulla ole enää hänelle aikaa vauvan synnyttyä. Tosi aiheellisia ja todellisia pelkoja! 

Raskauden jatkuessa pelko lieveni ja hän alkoi entistä enemmän odottaa vauvaa. 

Nyt vauvan synnyttyä hän tuttuun tapaan on maailman paras isoveli: Hoitaisi vauvaa varmasti vaikka 24/7 jos vain antaisin! 

Pyytää monta kertaa päivässä syliin, suukottelee ja hellii. Tuoksuttelee ja ihastelee miten ihana hän onkaan. 

Tuumasin, että onkin hyvä nyt kun vauva syö myös pullosta, sillä esikoista selvästi harmittaa jos vauva alkaa sylissä ollessaan ilmaisemaan nälkäänsä, ja kaappaan hänet siitä heti rinnalle. Välillä siis myös esikoinen saa ylpeänä ja hienosti hoitaa vauvan ruokinnan pullosta <3

Viimeksi Liljan synnytyksen jälkeen oli ihan samaa, vähän alakuloista oloa. Mutta silloin tunteet heitteli vielä enemmän kuin nyt, ja saatoin jopa itkeä välistä, kun raskaus päättyi ennenkuin olin valmis, ja synnytys oli niin nopea ettei pää meinannut pysyä mukana. Oli aika hullua olla sellaisen tunnemyllerryksen keskellä!

Nyt parin viikon jälkeen olo alkaa olla normaali, ja on ihana tutustua päivä päivältä enemmän uuteen pieneen tulokkaaseen.

Tänään oltiin muuten toista kertaa neuvolassa ja kolmannella punnituksella (ekan kerran kätilö tuli meille kotiin, muuten olisi pitänyt mennä sairaalaan painokontrolliin) syntymäpaino 2,7kg on vihdoin ylitetty, jee! 

Saatiin virallisesti lupa luopua lisämaidoista!

Seuraa blogia myös Instagramissa

-Sasa

Raskausviikot 33-36, lapsivedet meni!

Raskausviikon 33 (32+0-32+6) alkaessa on jotenkin helpottunut olo, vauva alkaa olla jo niin iso, että vaikka hän syntyisi, niin isojen komplikaatioiden riski on jo melko pieni.

Rv 33 meillä oli isyyden tunnustaminen neuvolassa. 

Vauva oli raivotarjonnassa, eikä ole enää pyörinyt kuperkeikkaa vaan tuntunut nyt asettuvan vihdoin aloilleen. Vauvan sykkeet oli tasaisesti noin 130. 

Mulle oli tullut painoa 1,5kg (raskauden alusta lähtien), ja verenpaineetkin oli hyvät ja tasaiset.

Kenties jotain viikkoihin liittyvää, mutta olen ollut nyt taas niin huonovointinen, että välillä ihan oksettaa. Sellaista samaa etovaa oloa, kuin alkuraskaudesta! Loppuviikosta etova olo helpotti, mutta tilalle tuli aivan luokaton väsymys. Nukuin joka päivä päikkärit, mutta olisin voinut nukkua kellon ympäri! Muutenkin tuntuu että kävellessä ja puuhatessa väsyy nopeammin.

 

Raskausviikolla 34 

Raskausviikolla 34 tehtiin Abuelan, eli Samin äidin ja lasten kanssa reissu Korkeasaareen. Vähän jännitin miten jaksan kävellä koko päivän, mutta se meni tosi hienosti! Meillä oli aivan super ihana päivä. Tultiin vielä lautalla kauppatorille, vaikka oltaisiin yhtä hyvin voitu palata metrolla kotiin.

Aina jotain uutta: Väsymys ja huono olo ovat väistyneet mutta tilalle on tullut kauhea närästys!

Varsinkin kahvin ja vissyn juominen polttaa kurkkua. Polttelu myös pahenee, kun käy makuulle, ollen iltaisin pahimmillaan.

Tällä viikolla oli myös siskojen ilta Helsingissä. Meitä on neljä lähes samanikäistä sisarusta, ja olemme hyvin lähesiä.

Ilta oli aivan todella ihana, nautin joka hetkestä! 

Päivä aloitettiin Allas sea poolilta, jossa kävimme uimassa ja salaattilounaalla. Sen jälkeen suuntasimme Naminaan, johon muille oli varattu päähieronnat, ja minulle raskausajan hieronta.

Paikka oli aivan upea, ja rentouduin alusta asti todella hyvin. 

Jo sisään astuessa siellä oli rauhallinen ja ylellinen tunnelma. Jos on kovin herkkä hajusteille, niin se ei ehkä ole oikea paikka. Naminassa poltetaan suitsukkeita oikean tunnelman luomiseksi.

Hieronnan aikana tuli muutama napakka supistus ja myös sen jälkeen illalla supisteli, en osaa sanoa oliko syy varsinaisesti hieronnan (ei käsitelty akupisteitä), vai ylipäätään sen että olin ollut jo hyvän tovin liikkeellä, oli hellepäivä ja nautin todella hieronnasta joka sai varmasti oksitosiinit ja endorfiinit liikkeelle.

Hierontojen jälkeen kävimme drinkeillä, ja siitä suuntasimme ravintola Versioniin johon meillä oli illallisvaraus. Söimme 4 ruokalajin menun, joka oli aivan täydellinen! Illallisen jälkeen kävelimme vielä Ullanlinnassa ihastelemassa Helsingin kesäisiä katuja. 

Päivä ja ilta oli kerrassaan upea ja rentouttava, aivan ihanat muistot jäi!

Raskausviikolla 35 mulla alkoikin sitten öiset supistukset, jotka häiritsivät yöunia. 

Niitä ei tullut säännöllisesti ja tiheästi, mutta sen verran kovina että heräsin niihin unen läpi ja usein oli noustava pystyyn ja käytävä pissalla, vauvan painaessa supistuksen aikana virtsarakkoon.

Suonenvedot ja levottomat jalat helpottivat vihdoin! Ei kokonaan, mutta niitä tuli lievemmin ja harvemmin. Tankkasin magnesiumia ja mama vitamiineja, ja yritin juoda reilusti, mahtoiko sillä olla osuutta asiaan?

Kovien helteiden alkaessa on aivan tuskaisen kuuma, jalkoja turvottaa, ahdistaa ja kaikki kiukuttaa. Huonosti nukutut yöt, raskaus ylipäätään ja kova helle ei oo mikään helpoin yhdistelmä!

Turvakaukalon hankinta

Kävimme Lastentarvikkeessa etsimässä meille sopivaa turvakaukaloa. 

Olin katsonut jo muutamia malleja etukäteen. Erityisesti turvakaukaloita, jotka ovat i-size turvaluikiteltuja. i-size on kesällä 2013 käyttöön otettu uusi lasten turvaistuimia koskeva standardi. i-Size standardissa on haluttu varmistaa erityisesti, että lapset matkustavat pidempään selkä menosuuntaan, istuimissa on paremmat sivutörmäyssuojat ja että istuimen oikeaoppinen asentaminen on helppoa.

(Lisää ajantasaista tietoa i-Size standardista ja muista turvaistuin asioista löydät turvaistuinblogista.)

Meillä on kuitenkin myös autonvaihto edessä, kun hyvinpalvellut Nissan X-Trail jää meille ahtaaksi. Vaikka se on 7 paikkainen, niin takimmaiset istuimet eivät ole aikuisen istuttavia, ja niiden käytössä ollessa konttitilaa jää liian vähän. Mukaan on mahduttava kuitenkin myös rattaat ja  55kg koira! 

Auton vaihtumisen myötä joudumme vaihtamaan auton vanhempaan malliin, jossa ei välttämättä ole isofix mahdollisuutta. Tämä rajasi odottamattoman paljon turvaistuin valikoimaa.

Käytännössä jäljelle jääviksi vaihtoehdoiksi jäi vain Britax römer primo, ja Maxi-Cosi cabriofix.

Molempiin malleihin saa adapterit, jotta turvakaukalon voi kiinnittää suoraan Emmaljungan vaunurunkoon. 

Myyjän mukaan Cabriofixin asento on vauvalle parempi, joten päädyimme sitten siihen. Maxi-Cosi Cabriofixiin saa siis easyfix -jalustan, ja sen voi kiinnittää sekä turvavöillä että isofixillä, jos autossa semmoinen on.

Juhannus oli aivan super ihana myös!  Miten kiitollinen olenkaan että kerettiin kokea vaikka ja mitä.

Torstaina olimme mieheni, Liljan, ja Iidan matkassa -blogin Iidan ja poikansa Eemin kanssa Suomenlinnassa piknikillä. Saimme samalla ihania juhannuskuvia. Isot pojat lähtivät Suomussalmelle mökille isovanhempien kanssa.

Viikonlopun aikana kävimme myös Porvoossa, Fiskarsissa ja Hangossa! Vaikka tehtiin ja matkustettiin paljon, niin kaikki meni rennosti ja kiireettömästi. Oli ihana viettää aikaa pitkästä aikaa vain miehen ja pienimmän kanssa, vauva vielä masussa, kuin aika olisi pysähtynyt.

Raskausviikolla 36 meni lapsivedet

Raskausviikolla 36 jäin pitkän juhannusviikonlopun jälkeen yksin Liljan kanssa kotiin, miehen lähtiessä töihin, ja poikien ollessa vielä mökillä. 

Aamupäivällä puistoillessamme sain idean lähteä junalla Lahteen äidilleni. Mitäs muutakaan sitä tekisi? :D Ja muutenkin, ajattelin että se saattaa jäädä viimeiseksi reissuksi sinne ennen vauvan tuloa. 

Junamatka meni hyvin, ja taas kerran saimme kokea aivan ihanan reissun. Kävimme järviristeilyllä vesijärvellä, ja Myllysaaressa todella herkullisella lohikeitto lounaalla.

Äidin luona ollessa ja muiden mentyä nukkumaan alkoi kuitenkin supistukset. Tuolloin oli rv35+2. Supistukset jatkuivat koko yön, ollen melko säännölliset, tulivat 6-10min välein. Jossain vaiheessa aamuyöllä ne laantuivat tunniksi ja nukahdin, mutta heräsin sitten taas sitäkin kipeämpään supistukseen. Todella alkoi jännittämään, että pitääkö tässä nyt "vieraassa kaupungissa" lähteä keskellä yötä sairaalaan!

Aamuun mennessä supistukset loppuivat, unisaldon ollessa 1h. 

Aloin aamusta valmistella viimeisiä keskeneräisiä asiakkaiden gallerioita. Istuminen sai taas aikaan muutamia supistuksia, ja menin suihkuun. Suihkusta tullessa lapsivedet menivät. Ne ei menneet kuitenkaan kokonaan, mutta kuitenkin sen verran sitä tuli ettei jäänyt epäilystä mistä oli kyse.

Seuraavaksi kerron tarkemmin, miten synnytys siitä edistyi. Mutta tosiaan raskauspäivitykset päättyvät nyt tähän! 

Synnytyksestä kerroinkin jo instagramiin, mutta teen siitä vielä postauksen kuvineen ja synnytyskertomuksineen tänne.

On aivan ihanaa olla pienen äiti, mutta samalla olo on vähän haikea, kun raskaus loppui nyt tähän. Tuntuu että se jäi kesken, ja myös synnytys oli hieman erilainen kuin kuvittelin, vedenmenon ja keskosuuden vuoksi. <3

Onneksi  minulla on aivan ihania muistoja ja kuvia tallessa raskausajalta.

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa 

-Sasa