Raskausviikon 32 kuulumiset

Rv32 vauva on noin 39 sentin mittainen ja painaa viikon alussa 1,7kg ja viikon lopussa noin 1,9kg.

Mulla oli nyt viimeinen päivä töissä. 

Kävin lääkärillä napakoiden supisten vuoksi. Hän oli sitä mieltä, että parempi jäädä töistä pois 2 viikon sairaslomalle ennen varinaista lomaa, kun supistukset on ajoittain niin kovia. Muutenhan mun vointi on tosi hyvä! Jotenkin jännä jäädä pois, kun vointi on ok ja kuitenkin halua olisi olla vielä päivätyössäkin. Mutta toki on hyvä ottaa nyt iisimmin. Kyllä tähänkin varmasti tottuu.

En nyt millään muista, millä viikoilla Liljasta oli jo kovia liitoskipuja etenkin iltaisin, mutta mun mielestä juurikin näillä viikoilla. Muistan, kun esimerkiksi sohvalta ylösnouseminen oli yhtä tuskaa illalla, samoin kyljen kääntäminen illalla. Ja kun käytiin koko perheen voimin Särkänniemessä, jouduin loppuajasta valehtelematta vartin välein käydä jonnekin tuolille pötkölleen kun kivut oli niin kovat.

Vielä raskausviikolla 32 pyörii ympyrää mahassa. Pääosin hän on raivotarjonnassa, mutta näköjään ei ole ottanut vielä ihan omaa paikkaansa sieltä, ja heittää silloin tällöin kuperkeikkaa. Joskus on kyllä tosi vaikea arvioida miten päin vauva on. Mutta yleensä kun hän on raivotarjonnassa, hikka tuntuu tosi alhaalla häpyluun päällä, vatsan vasemmalla puolella. Ja sillä puolella siis on myös selkä, jalat potkii oikealle ylävatsaan/kylkeen.

Minulla ei ole ollut raskauden aikana mitään isoja tunnemyllerryksiä ja olen ehkä jopa rauhallisempi kuin ennen raskautta.  

Pojista, varsinkin esikoisesta mielialan vaihtelut oli hirveitä! Ei tuntunut itsestäkään aina kivalta tuntea kaikkea niin kovaa, niin iloja kuin suruja. Saati sitten, kun aloin itkemään jollekin söpölle mainokselle telkkarissa tai huuto itkemään auton ratissa haikealle biisille..

Luulen, että aika tutut fiilikset monelle raskaana olevalle! 

Mun äiti oli meillä yökylässä, ja meillä oli ihan sairaan ihana päivä. 

Käytiin Malmin omenapuutarhalla, jossa harmillisesti kyllä oli kukinto jo aivan täysin ohi. Bongasin tutun instagrammista viikkoa aiemmin, kuinka siellä oli vielä runsaasti valkoisia kukkia!

Joka tapauksessa paikka oli kaunis ilman kukkiakin (ainakin näin valokuvaajan silmin, näin jo siellä sieluni silmin jonkun ihanan perheen istumassa viltillä ilta-auringossa omenapuiden alla <3).

Malmilta suunnattiin Jollakseen Matosaarelle. Nimi ei ole kovin houkutteleva, mutta paikka on todella kaunis!

Saarella meillä oli piknik, lapset kävivät uimassa. Varsinainen uimapaikka tuo ei kuitenkaan ole, rannat on kivikkoisia. Päivä oli tosi kuuma ja näköalat mahtavat. Mua alkoi ajoittain kovaakin supistella ja siirryin varjoon jaloittelemaan.

Ihan tosi yhtä äkkiä meidät yllätti valtava ukkosmyrsky! 

Valehtelematta kymmenessä minuutissa paahteinen ja aurinkoinen sää vaihtui kaatosateeseen. Se oli itseasiassa todella hauskaa! 

Fiilis oli jotenkin niin uskomaton, ihana rento tunnelma perheen kesken, kuuma kesäpäivä kauniissa maisemissa, ja sitten aivan puun takaa alkoi sataa. Pakattiin kamat ja käveltiin jonkin matkaa autolle.

Kotona kävin tosi pitkässä lämpimässä suihkussa, jossa tunnelma oli suorastaan euforinen. Mua supisteli ajoittain tosi kovaakin, mutta suihku oli ihana ja pystyin rentoutumaan ihan täysin.

Suihkun jälkeen tilattiin pizzat, nautittiin olosta yhdessä ja ulkona ropisevasta sateesta ja ukkosesta <3 

Tää kesäpäivä oli kyllä ihan viikon kohokohta!

-Sasa

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa

Raskausviikot 30 ja 31

 

Raskausviikon 30 alussa vauva painaa noin 1,4g ja on 36cm pitkä ja raskausviikon 31 lopussa hän painaa 1,7kg ja on 37cm pitkä. Kuulemma pää alkaa olla jo oikeassa suhteessa muuhun kroppaan, ja nyt vauva alkaa kerryttää reippaammin painoa! Raskaus apin mukaan vauvalla on jo toimiva muisti.

Rv 30 mun vointi on hyvä, ja supistukset ovat rauhoittuneet. Ei turvotusta, verenpaineet ovat tasaisen alhaiset niiin kuin aina, painoa ei ole itseasiassa tullut nyt ollenkaan lisää vaan se oli taas hieman tippunut ollen sama kuin lähtöpaino. Koko raskauden menty sellaisella +-2kg painolla, mutta eiköhän se loppuraskaudesta vielä ainakin joitain kiloja nouse, kun kesä ja raskaus kerää turvotusta, ja vauva kerryttää reippaammin painoa. Ruokahalu ei edelleenkään ole kummoinen, eikä mun tee herkkuja mieli samalla lailla kuten ennen raskautta.

Vähän huolestutti, kun viikon alussa en tuntenut yhtä paljon vauvan liikkeitä kuten aiemmin. Ehkä hän oli kääntynyt enemmän mun selkää kohti? Sellaisia kunnon liikkeitä ei juurikaan tuntunut, eikä tuttua melskausta iltaisin. Onneksi loppuviikkoa kohti liikkeet alkoivat taas lisääntyä. Herkästi tuollaisesta huolestuu, kuitenkaan kotioloissa vauvan vointia ei voi tarkkailla oikein muuten kuin liikkeitä seuraamalla!

Eräänä iltana sohvalla maatessa mahassa tuntui ja kuului kova poksahdus. Muutaman sekunnin jo kerkesin pelästyä että nytkö ne lapsivedet meni, mutta se oli jotain muuta! 

Googlettelin, eikä edelleenkään oikein tiedetä mistä tuollainen poksuminen voi johtua. Jotkut epäilee että vauvan nivelet poksuu, osa taas arvelee että kalvot poksahtelee. Oli mitä oli, niin onneksi ei mitään vaarallista.

Rv31 tuntuu jo että maha on ihan täynnä vauvaa! Vaikka kyllähän hän vielä kasvaa, mutta on kyllä jo sen verran iso, että täyttää aika lailla koko kohdun, ja tuntuu että vauvaa on häpyluusta kylkiluihin. Vauvan pää tuntuu alhaalla ja hän on raivotarjonnassa. Toivon, että niin myös pysyykin! Ja löytäisi sieltä hyvän, sopivan asennon. Elias oli myös kyllä myös mahassa pää alaspäin, mutta syntyi avosuisessa tarjonnassa joka teki omat haasteensa synnytyksen kulkuun. Onneksi sain kuitenkin hänet synnytettyä ilman synnytyksen kulkuun puuttumista, mutta kyllä siinä ponnistusvaiheessa sai todellakin voimalla ponnistaa.

Supistukset on nyt taas lisääntyneet. Ei niitä tule mitenkään tiheästi tai säännöllisesti, mutta päivän aikana enemmän ja silloin kun niitä tulee, ovat aika napakoita.

Selvästi raskaus vaikuttaa jo öihinkin: Vauva on alhaalla ja painaa rakkoon. Yöllä supistelee jonkin verran, joka aiheuttaa sen että herään pissahätään vaikka ei iso hätä oikeasti olisikaan. Synnytys pyörii mielessä mutta nyt hyvällä tavalla. Aiemmin mua jännitti, että mites sitten, jos henkilökunnalla on taas kiire tai kemiat ei kohtaa? Tai jos en saa omaa rauhaa synnyttäessä?

Viimeksihän Liljasta meni vedet, mutta supistukset lakkasivat siihen vedenmenoon. Pitkän vedenmenon takia synnytys käynnistettiin, ja loput kalvot puhkaistua synnytys eteni vauhdilla. Olin käytännössä koko avautumisen ajan aina kymmeneen senttiin asti käynnistysosastolla huoneessa, jossa oli muitakin synnyttämään tulleita äitejä puolisoineen.

Otin yhteyttä HUS Espoon sairaalaan, ja kyselin vähän heidän tiloistaan. Kuulin, että saisin siellä oman huoneen ja amme on myös mahdollinen, kun siitä soittaa jo etukäteen sinne mentäessä. Se rauhoitti mieltä tosi paljon!

Olo on kaiken kaikkikaan rauhallinen ja rento, sellainen seesteinen. Kaipaisin nyt ehkä enemmän omaa rauhaa, mutta tietysti se on hankalaa näin isossa perheessä. Ostin kuitenkin synnytysvalmennuksen "Rento synnytys", jossa puhutaan aktiivisesta synnytyksestä, hypnosynnytyksestä, synnytyksen kulusta ja kivunlievityksestä sekä synnytyksen historiasta. Valmennuksessa on myös synnytysharjoituksia.

Ostin hei myös ammeen! Silmällä pitäen tulevaa synnytystä, mutta toki myös ihan muuten vaan koko perheelle. Ammeen tilasin Tubblelta, ja se vaikuttaa hyvältä. Sinne mahtuu 1 aikuinen ja 1 lapsi kerrallaan.

Neuvolaan soitin kovenevista supistuksista, ja kävin lääkärissä. Supistuksien rauhoittamiseksi olen 2 viikkoa sairaslomalla ennen varsinaista lomaa. Vauva on vielä pieni, ja saa hetken ainakin pysyä vielä mahassa!

Seuraa blogia myös Facebookissa sekä Instagramissa

Raskausviikot 28-29

Kolmas raskauskolmannes alkaa!

Raskausviikolla 28 vauva painaa noin 1000g ja on noin 32cm pitkä. Raskausviikon 29 lopussa vauva on noin 1,4kg ja 35cm pituinen päästä jalkoihin.

Raskauden alussa mietin kuinka päivitän koko ajan raskauden kulusta ja olen ihan mukana tässä, otan kaikki irti tästä neljännen odotuksesta! Mutta eihän se ihan niin mennytkään, 2 työtä, lapset ja kaikki muu vaan vie edelleen tehokkaasti kaiken ajan. Olen nyt sitten päivittänyt raskauskuulumisia kahden viikon pätkissä. Kirjoitan asioita valmiiksi muistiin, koska helposti käy muuten niin että päivät ja viikot vierii eteenpäin, eikä muistakaan enää mitä juuri milläkin viikolla on tapahtunut!

Vointini on yleisesti hyvä, mutta toki pikkuhiljaa alkaa kaikki pienet perinteiset raskausvaivat ja oireet olla mukana kuvioissa. Mutta ihanaa, kun on virkeä olo eikä liitoskivut sen isommin vaivaa! 

Kuten aiemmissakin raskauksissa, myös tässä on iltaisin alkanut vaivaamaan levottomat jalat. Aivan todella ärsyttävää! Jalkoja ikään kuin pakottaa ja kutittaa koko ajan, ja on vahva tunne että niitä pitäisi koko ajan liikuttaa, paikoillaan ei pysty olemaan ja unenpäästä on vaikea saada kiinni. Useimpina öinä herään suonenvetoihin. Raskaus itsessään (muuttunut aineenvaihdunta) ja nestetasapainon häiriöt altistavat suonenvedoilla. Yleensä yöllä kun herään noihin kipuihin, venyttelen ja hieron lihasta, tarvittaessa kävelen ja käyn juomassa vettä sekä nappaan magnesiumia.

Pienesti myös närästää, varsinkin jos makaa selällään. Vauva painaa hengitykseen ja mahalaukkuun.

Ruoka ei maistu enää niin hyvin. Annokset on kohtuu pieniä eikä ruokaa varsinaisesti tee mieli. Edelleenkin kaikki salaatit maistuu hyvin!

Synnytys on alkanut selvästi pyöriä enemmän mielessä, kun aiemmin se ei tuntunut ollenkaan ajankohtaiselta. Mietin, miten ja missä haluaisin synnyttää. 

Jos Espoossa on vain tilaa, niin tällä kertaa mennään sinne. Viimeksi oltiin naikkarilla ja ei sieltäkään varsinaisesti ole pahaa sanottavaa, henkilökunta oli pääosin ihana. 

Varsinkin vastasyntyneiden osastolla minulla useamman päivän ollut hoitaja on jäänyt lämmöllä mieleen. 

Varsinainen synnytyshän meni pitkälle omalla painollaan: koko avautumisvaiheen olin miehen kanssa käynnistysosastolla enkä kerennyt ammeeseen. Synnytyssalissa olin noin 5minuuttia ennen kuin Lilja syntyi. Aloin ponnistamaan jo käynnistyshuoneessa ja sängyllä matkalla synnytyssaliin, mutta kroppa reagoi stressiin ja ympäristön muutokseen ja todella tiheät supistukset lakkasivat hetkeksi synnytyssaliin päästyämme. Siellä kun ne pian alkoivat taas uudelleen, niin tyttö syntyi kahdella ponnistuksella.

Espooseen haluan nyt sen takia, että siellä on ehkä paremmat mahdollisuudet saada amme käyttöön. Tai ainakin toivon, ettei minun tarvitse avautua/synnyttää käynnistysosastolla muiden äitien läsnä ollessa!

Oma rauha ja toivottavasti amme, sillä pärjää jo pitkälle.

Pikkuhiljaa raskausviikolla 29 alkaa jo tulla tunne, että pitää saada vähän hankintojakin tehtyä.

Ehkä se menee vähän käsikädessä tuon synnytykseen valmistautumisen kanssa? Sehän on sellaista henkistä ja fyysistä valmistautumista, kun järjestelee kotia vauvaa varten. Vaatteita alkaa olla jo nyt hyvin kasassa, ja Torista ostin vauvalle Emmaljungan super vikingeihin sopivan vaunukopan. Super viikkarit ovat olleet Liljalla käytössä ja olen ollut niihin itsessään oikein tyytyväinen, mutta vaunukoppa myytiin jo silloin pois kun Lilja ei sitä enää tarvinnut.

Sain neuvolasta raskaustodistuksen rv29 (se oli jo tehty ja ”postitettu” aiemmin, mutta ei koskaan meille asti saapunut) ja pääsin hakemaan äitiysrahaa. Äitiyspakkausta en ota, se tuntuu turhalta näin neljättä odottavana. Mutta innolla aina haluan nähdä, miltä vuoden pakkaus näyttää! Ja muistan kyllä kuinka ihanaa se oli esikoista odottaessa saada ja katsoa, mitä pakkaus pitää sisällään <3

Neuvolasta passittetiin sokerirasitukseen, vaikka paino on noussut vain 2kg raskauden alusta alkaen, ja vauva vaikuttaa normaalipainoiselta. BMI oli kuitenkin yli normaalipainon raskauden alkaessa, joten se syynä.

Vauva on mahassa vielä ylhäällä, ja pääosin raivotarjonnassa. Iltaisin liikkuu todella paljon, oikein koko maha hölskyy!

Isosisko on aivan ihastunut ”masu vauvaan” ja puhuu vauvasta nyt paljon. Ollaan käyty läpi että vauva syntyy kesällä, ja juo äidin tisumaitoa. Ne tuntuvat olevan nyt ne tärkeimmät asiat :D 

Lilja usein pyytää vauvaa syliin, ja kertoo että haluaa hoitaa vauvaa. Tällöin käydään läpi, että vauvaa ei voi vielä ottaa syliin, vaan vasta myöhemmin kun hän syntyy. 

Lilja leikkii myös paljon nukeillaan ja on muutenkin sellainen hoivaava persoona. Kuitenkin hän on itsekin vielä pieni, täyttää juuri 3-vuotta ennen vauvan syntymää. Vaikka hän on innoissaan ja odottaa pikkuveljeä, olen myös varautunut haasteisiin ja mustasukkaisuuteen. 

Uuden vauvan syntymä on aina kaikille iso juttu, myös niille isommille sisaruksille. Keskimmäinen tuntuu ottavan rennosti, mutta vanhinta 11v poikaa tuntuu stressaavan, kauanko olen sairaalassa ja jääkö minulla enää heille aikaa. Kerroin, että ensimmäiset kuukaudet toki vauva vaatii vähän enemmän, mutta parhaani teen myös heidät huomioidakseni!

 

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa

 

-Sasa