Kävimme aivan ihanissa odotusajan ja -perhekuvauksissa ollessani raskausviikolla 25. Kuvaukset olisivat olleet jo aiemmin, mutta peruuntuivat koronan vuoksi.
Vihdoin pääsen näyttämään näitä ihania kuvia myös teille!
Kuvat otti taitava Vera Mayfly Visualsilta. Hänellä olemme käyneet aiemmin myös perhekuvauksessa, ja olen varannut Veran myös kuvaamaan synnytyksen jos se vain onnistuu!
Raskausviikolla 26 (25+4) olin töissä, ja toisen kasvattajan sekä esiopetusryhmämme kanssa tavalliseen tapaan läheisellä metsäretkipaikalla.
Olimme olleet siellä noin tunnin, kun supistukset alkoivat pikkuhiljaa koventua ja tihentyä.
Yksittäisiä kovia supistuksia oli ennenkin tullut, mutta niitä tosiaan oli tullut vain yksi kerrallaan. Siis puhutaan sellaisista, jotka aiheuttavat jo kipua ja aika kovaa paineentunnetta.
Muita kevyempiä supistuksia (vatsan kovettumisia) en juuri noteeraa, ne kuuluvat normaaliin raskauteen aiheuttamatta yleensä muutoksia.
Kohtuni on supistusherkkä, ja supistuksia on ollut joka raskaudessa. Kuitenkaan en muista tällaista olleen, jossa supistuksen yhteydessä on aivan selvää kovaa paineentunnetta. Kun supistukset vain tihenivät ja olivat jatkuneet jo puolitoistatuntia, pelästyin aivan todella ja kerroin lopulta työparilleni lähteväni kotiin.
Soitin
naikkarille, että supistuksia on tullut 1,5h ajan 2-5min välein ja niihin
liittyy kovaa paineentunnetta. Kätilö ei ollut huolissaan vaan käski ottamaan lisää
panadolia ja lepäämään. Otin 1g panadolin ja nukuin tunnin. Supistukset
jatkuivat mutta harvempina ja ei enää kovina.
En ollut enää huolissani että vauva syntyisi juuri nyt, mutta kuitenkaan tuollaiset supistukset mitä aiemmin oli, eivät olleet minulle ollenkaan tyypillisiä ja halusin päästä varmistamaan ettei ne ole tehneet mitään kohdunsuulle.
Soitin myöhemmin uudestaan naikkarille ja minut otettiin tarkistukseen. Käyrille piirtyi kyllä muutama supistus, mutta tilanne oli jo tosi paljon rauhallisempi kuin aamupäivällä. Sisätutkimuksen teki lääkäri ja totesi kohdunsuun olevan normaali.
Koska supistuksia oli kuitenkin ollut niin paljon, hän antoi minulle
viikon sairaslomaa ja kehotti olemaan herkästi neuvolaan yhteydessä, mikäli supistukset
jatkuvat.
Vauvan painoarvio oli jo 990g. Kohta kilon kokoinen pieni!
Tällä kertaa hän oli perätilassa, hän
pyörii vielä mahassa ympäri. Muutama päivä ennen hän oli vielä raivotarjonnassa,
ja lääkärin jälkeen kääntyi takaisin raivotarjontaan ja siellä on myös pysynyt!
Illalla olin aivan puhki, päivä oli ollut henkisesti
erittäin raskas, ja supistuksia oli ollut niin paljon, että joka paikkaa kolotti!
Kivi vierähti sydämeltä, kun mitään akuuttia ei ollut vahvoista tuntemuksista
huolimatta.
Muuten synnytys ei vielä mietitytä, se tuntuu vielä
kaukaiselta.
Tämä on aika oleellinen ero viime raskauteen: Jo raskauden alkumetreillä minua alkoi jännittää tuleva synnytys ja vauva-aika. Silloin aloinkin hyvissä ajoin valmistautumaan synnytykseen sekä henkisesti että fyysisesti, ja käsittelemään pelkojani.
Lopulta se auttoi tosi paljon. Myös itse synnytyskokemus oli eheyttävä ja korjaava, mieheni toimi synnytyksessä aivan upeasti (kaksi edellistä synnytystä ovat olleet ex-miehen aikana) ja minä sain myös uskoa omaan kehooni.
Toiveissa voisi kuitenkin tälläkin kertaa olla joku
synnytysvalmennus, en vain ole löytänyt sopivaa enkä perehtynyt asiaan sen enempää.
Haluaisin löytää sellaisen valmennuksen, jossa ei käytäisi aivan perusasioita
läpi. Olen kuitenkin synnyttänyt jo kolme kertaa, ja aika hyvin perillä synnytyksen
kulusta ja siihen liittyvistä perusasioista.
Vauva hikottelee mahassa nyt paljon, joka päivä <3
Se on
jotenkin tosi suloista. Kun vauva on raivotarjonnassa, hikka tuntuu alavatsalla
navan ja häpyluun välissä. Vauva on lähes aina selkä vasenta kylkeäni kohti. Potkut
tuntuvat oikealla ylhäällä.
Olemme miettineet myös vauvalle nimeä. Tälläkin kertaa keräsin lempinimiäni muistioon, ja ehdottelin niitä miehelle. Miehen ehdotukset ovat olleet luokkaa Seppo ja Kullervo.. Ei ihan minun makuuni :D Onneksi mun tekemältä nimilistalta löytyi tälläkin kertaa nimet, joista myös mies piti. Mitään ei olla lyöty lukkoon, mutta tuon jälkeen kun molemmat tietyistä nimistä kertoi tykkäävänsä, ei olla nimistä enää puhuttukaan.
Pitää palata siihen taas
myöhemmin!
Viikko polikäynnin jälkeen, raskausviikolla 27 mulla oli neuvola. Vauva oli taas raivotarjonnassa. Tapasin ”oman” terveydenhoitajan nyt vasta ekaa kertaa.
Hän
oli vähän vanhempi, hyvin asiallinen, mutta kuitenkin ihan mukava ja tuntui
että homma oli ns. hanskassa. Seuraavalla kerralla onkin isyyden tunnustus, jossa
on eri th, ja sitä seuraavalla kerralla neuvolalääkäri rv 36, joten emme tule
välttämättä enää edes näkemään uudestaan ennen vauvan syntymää.
Painoa oli tullut raskauden alusta lähtien tasan 2kg, viime
kerrasta se oli tippunut 100g. Kohdunpohjankorkeus oli 25cm. Turvotusta ei yhtään ja kaikki muutenkin
kunnossa 😊
Seuraavaksi alkaakin jo raskauden viimeinen kolmannes! Sanon näin aina, mutta ihan uskomatonta miten nopeasti aika kuluu. Toisaalta ihanaa, odotan kovasti vauvaa, mutta toisaalta kyllä haikeaa!
Viikot vain vierivät
aivan huomaamatta.
Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa
-Sasa
