Odotus lähenee jo puolta väliä (no, onhan tässä vielä viikkoja jäljellä mutta kuitenkin!) ja raskausviikko 17 on nyt ohitse.
Tällä viikolla vointi on ollut parempi kuin edellisellä, johtuen varmastikin siitä, että mies on ollut kotona ja itse olen saanut levätä enemmän iltaisin. Olen myös käynyt ajoissa nukkumaan, sillä en vain yksinkertaisesti pysy hereillä illalla!
Mies on sitten tyytyväinen kun aloitetaan
leffa, ja viiden minuutin päästä kuuluu vierestä kuorsaus.. Aamulla herään
ilman herätystäkin 6:30-8:30 välillä.
Tällä viikolla (rv18) minulla on neuvolakäynti
terveydenhoitajalla, ja ensi viikolla neuvolalääkäri. Kaikki lääkärit eivät
ultraa, eikä kaikissa neuvoloissa ole edes ultralaitteita, mutta meillä kuulemma
voisi olla siihen mahdollisuus. Niin kovasti odotan, jos pääsisin näkemään
pienen!
Np-ultra antoi viitteitä pojasta. Pienellä jännityksellä
odotan, kumpi siellä majailee.
Vauva sai tällä viikolla työnimen Lätty. En ole itse
kovinkaan työnimien ”fani”, yleensä ollaan puhuttu ihan vaan masuvauvasta tai
vauvasta. Lätty syntyi, kun Lilja jatkuvasti remuaa ja pomppii mun päällä, ja
aina varoitan pilke silmäkulmassa, että älä pompi äidin mahan päällä tai vauvasta tulee pannukakku.
Poikien kanssa sitten naurettiin että joo vauva on ihan lätty jo. (Okei, kuulostaa
näin sanottuna ehkä pahemmalta mitä on, mutta silloin oli hauskaa!)
Vauvan liikket tuntuu nyt selkeämmin ja usean kerran päivässä,
mutta edelleen kuitenkin aika harvakseltaan ja hennosti. Parhaiten ne tuntuu,
jos istun koneella tai vähän etukenossa. Kaksi kertaa olen tuntenut ne jo
käteen asti! Vauva painaa viikolla 17 noin 135g ja on noin 16cm pitkä. Ja
näyttää jo ihan pieneltä vauvalta!
Synnytysaiheisia podeja olen edelleen kuunnellut (niistä muuten lista edellisessä postauksessa!), ongelmana
vaan, että yleensä kuunteluun löytyy rauhallinen hetki vasta illalla, ja olen
lukemattomat kerrat nukahtanut kesken podin. No, eipähän lopu kuunneltava kun
voi luukuttaa samoja jaksoja illasta toiseen.. heh heh.
Koronarajoitukset ovat alkaneet jännittämään enemmän. Aiemmin sitä jotenkin uskoi ja toivoi, että loppukesästä rajoitukset voisivat hellittää. Tällä hetkellä tilanne on juuri päinvastainen: PK-seudulla ollaan mahdollisesti kiristämässä rajoja, kun muuntunut virus leviää. Jännittää myös altistuminen työpaikalla, varsinkin nyt kun esikouluryhmä jossa työskentelen, toimii koulun tiloissa.
Vahvana toiveena on saada synnytykseen mukaan miehen lisäksi
tukihenkilö/valokuvaaja.
Tämä tulee olemaan suurella todennäköisyydellä mun viimeinen
raskaus ja synnytys, ja olisi todella harmi, jos itselle tärkeät kuvat ainutkertaisesta
hetkestä jäisi saamatta rajoitusten vuoksi.
Myös vierailut mietityttää, tällä hetkellä HUS-alueella isä/tukihenkilö
saa vierailla vain tunnin päivässä, lapset ei ollenkaan. Muut kerkeää nähdä
vauvan myöhemminkin, mutta todella kovasti toivoisin näkeväni muut lapseni pian
synnytyksen jälkeen. Tietysti jos synnytys menee hyvin, niin ehkä pääsen jo
pian sen jälkeen kotiutumaan! Viimeksi kuitenkin sairaalassa meni viikko, ja se
tuntui IKUISUUDELTA. Oli niin kova ikävä lapsia.
Myös yksinäisyys vauva-aikana mietityttää. Tiedän kokemuksesta, että ilman koronaakin pikkuvauva-aika voi olla raskasta ja yksinäistä. Mitä se sitten on, on rajoitukset voimassa?
Ei voi nähdä edes sukulaisia ja ystäviä normaalisti, saatikka pääsen kerhoihin tai vauvan kanssa kaupungille kahvittelemaan. Viihdyn hyvin kotona, mutta kaipaan sosiaalisia kontakteja ympärilleni.
Viimeksi synnytys käynnistyi kuukautta ennen laskettua
aikaa. Jos samoin käy nytkin, on puolet raskaudesta jo ohi!
Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa
-Sasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!