Raskausviikko 18 ja lastenhuoneen sisustus

 Siis jumalaude nämä viikot menee nopeaan!

Tuntuu, että just kirjoitin edellisen postauksen, ja taas tänään on sunnuntai.

Huomenna pärähtää käyntiin viikko 19, ja keskiviikkona on lääkärineuvola. Toivon kovasti, että siellä ultrattaisiin.

No mitäs tällä viikolla.. Sain viettää minihiihtolomaa! Olin töissä vain to-pe ja nekin päivät oli erittäin rentoja. Tuli kyllä niin tarpeeseen pieni paussi.

Tuli kirppisteltyä vauvalle muutama vaate, (täällä lisää kirppiskierroksesta, ja kaikki mitä hankin), ja vietettyä perheen kanssa aikaa. Tänään oltiin vielä koko perheen kesken grillaamassa Stansvikin kartanoalueella. Ihan mahtava sää! Kevät on nyt todella täällä. Oli ihan super lämmin, merenrannalla pärjäsi ilman takkiakin.

Huomaan vaan, että en pysty kävelemään pitkiä matkoja/aikoja ilman supistelua ja liitoskipuja. Vielä niiden kanssa pärjäilee, mutta pitää seurata.

Tällä viikolla oli neuvola rv 17+4. Painoa on tullut nyt yhteensä 1,5kg. Vauvan sykkeet oli tasaisesti 150 ja hemppa 124. Kaikki hyvin! 

Vauvan liikkeet tuntuu nyt päivittäin ja usean kerran päivässä.

Laitettiin myös lastenhuoneet kokonaan uusiksi.

Liljan Ikea MINNEN sänky myytiin meidän huoneesta, siellä on nyt tilaa vauvan sängylle.

Lilja taas sai ihan oman huoneen Eliaksen entisestä huoneesta.

Pojat muuttivat yhteen, siellä on Ikea SLÄKT altavedettävä sänky. Huoneeseen ei mahdu kahta sänkyä mutta tuo vaihtoehto on ihan hyvä. Pojat sai uuden työpöydän ja siihen hankitaan jossain vaiheessa tietokone. 

Molemmat huoneet siis tyhjennettiin, siivottiin ja järjestettiin/sisustettiin kokonaan uusiksi, oli siinä hommaa! 2 päivää meni järjestellessä. 

Huoneesta tuli tosi kiva.

Onhan siinä vielä laitettavaa ja varmasti moni asia etsii vielä paikkaansa, ja voi olla että tulee tarve erilaisille säilytysratkaisuille vielä. 

Tämä on pieni, mutta mukava kotoisa huone.

Seinä on maalattu Tikkurilan Harso sävyllä.

Vanha sänky on löydetty Torista, ja lattialla on Annon villamatto. Ihana seinävalaisin on Be&Liv Spirit Animal Fox -valaisin.

Kätevä naulakko, johon saa taakse esimerkiksi keskeneräisen kirjan, on Granitista.

Lelut säilyy sängyn alla Ikean bambulaatikoissa, legot on isossa sängynalauslaatikossa.

Mitä tykkäät huoneesta?

Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

-Sasa

Kirppiskierros Lahdessa, millä kirpparilla kannattaa käydä?

Olen syntyperäinen Lahtelainen.

Helsinkiin muuttaessa yksi asia mitä jäin kovasti kaipaamaan, oli kirpparit. Lahdessa on lukuisia kirpputoreja, ja välimatkat ovat jotain ihan muuta kuin Helsingissä. 

Ja Vesijärven satama-alue on kesällä ihana! Ranta on pitkä, ja Kahvila Karirannassa on aina pakko käydä.

Niinpä aina, kun vierailemme Lahdessa, koitan tehdä edes pienen kirppiskierroksen tai täsmäiskun jollekin lemppari kirppikselleni.

Useimmiten käyn Lanttilassa vaateostoksilla, ja Kisällissä etsimässä vanhoja aarteita ja huonekaluja.

Lanttilassa on usein myynnissä ihan ajanmukaista ja laadukastakin tavaraa. Myymälä on avara ja valoisa.

Kisällin miljöö henkii ajan patinaa samoin kuin myymänsä tavarakin: Kisälli on erikoistunut antiikkisiin esineisiin ja huonekaluihin. Siellä viihtyy, vaikkei edes ostaisi mitään! 

Kisällillä on myös aktiivinen Instagram sivu, jonka kautta pystyy myös varaamaan ja ostamaan tuotteita. Kisälli sijaitsee Lahdessa vanhassa punatiilirakennuksessa.

Normaalisti ehdin käymään yhdellä, ihan maksimissaan kolmella kirpparilla, mutta tällä kertaa vietimme Lahdessa mummilla useamman yön ollessamme hiihtolomalla, ja käytiin tsekkaamassa jopa kuusi paikkaa!

Kirpparit, joita voin suositella ja joista jokaisesta tein löytöjä:

·        Uusi tuttavuus, hyvällä maulla rakennettu siisti ja kaunis kirppari Second Hand Lahti Shop, Aleksanterinkatu 33

·        Lanttila, Ahtialantie 37

·        Kirpputori Kisälli, vanhan tavaran myymälä, Mestarinkatu 12

·        Cetori, Saimaankatu 54

·        Fida secondhand Lahti, Launeenkatu 70

Kävimme myös Launeen Suurkirppiksellä, joka sijaitsee Fidan yläkerrassa, mutta tarjonta oli melko nuhjaista ja vanhaa ainakin tällä kerralla, eikä sieltä snytynyt mitään ostoksia. Launeella on kuitenkin varsinainen kirppis keskittymä, ja ihan vieretysten taitaa olla jopa kymmenkunta kirpputoria, joihin kannattaa ajan kanssa tutustua.

Lanttilakin sijaitsi pitkään Launeella, ennen muuttoaan Ahtialantien varteen.

 

Nyt esittelen teille kirppislöytöni sekä uuden ihanan Lahti Second Hand Shopin!

Ystäväni vinkkasi tuosta uudesta Second Hand liikkeestä, ja pikaisen googletuksen perusteella se vaikutti lupaavalta. Tila on jo itsessään kutsuva, jonka lisäksi se on sisustettu hyvällä maulla ja harkiten. 

Henkareissa on käytössä silikoniset pallurat, ja jokaisella palluralla on oma värikoodinsa. Värikoodit puolestaan kertoo tuotteen koon. Ihan super kätevää, kun pikaisella silmäyksellä pystyy rekistä etsimään oman kokona, ilman että tarvitsee kaivaa aina lappuja esiin.

Second Hand Lahti Shopin kutsuva aulatila

Nää lähti mukaan

Kirpparilöydöt kirppiskierrokselta

Yritin etsiä tällä kertaa vauvalle vaatteita sekä Liljalle välikaushousuja. Sopivan kokoisia/kuntoisia vk-housuja ei tällä kertaa löytynyt, ja vauvanvaate saaliskin jäi pieneksi. Suloiset housut ja body, ja villasukat sentään löytyi <3 

Aina on plussaa jos pojille löytyy vaatetta, koululaisikäisille pojille ei yleensä hirveästi tarjontaa ole.

Kassulle löysin tällä kertaa pari siistiä peruspaitaa ja villasukat.

Itselleni hameen ja huivin, ja Liljalle taas pienen nuken ja sille peiton, sekä villasukat.

Second Hand Shop Lahti, hame Vila, 6€

Second Hand Shop Lahti, huivi 3€

Lanttila, vauvan ribbihousut ja body yht. 5€

Lanttila, suuri virkattu peitto valokuvaus rekvisiitaksi 35€

Lanttila, koululaiselle kaksi paitaa yht 5€

Cetori, Alpakkaa ja villaa!
Super ihanat käsityöläisen tekemät sukat ja pipo yht. 14€

Cetori, ensi kesän imetyksiä ajatellen löysä puuterin värinen paita, 1,9€

Fida Lahti, Koululaiselle ja vauvalle villasukat, yht 5€

Kirpputori Kisälli, viimeisenä muttei vähäisimpänä,
reippaalle pikku shoppailijalle pieni vauvanukke ja peitto, yht. 3,5€

Löytyikö listalta sun lemppari kirpputoria?

Jos on vinkata vielä jotain muita hyviä kirpputoreja Lahdesta, niin pistä kommenttia!

Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

-Sasa

Raskausviikko 17

Odotus lähenee jo puolta väliä (no, onhan tässä vielä viikkoja jäljellä mutta kuitenkin!) ja raskausviikko 17 on nyt ohitse.

Tällä viikolla vointi on ollut parempi kuin edellisellä, johtuen varmastikin siitä, että mies on ollut kotona ja itse olen saanut levätä enemmän iltaisin. Olen myös käynyt ajoissa nukkumaan, sillä en vain yksinkertaisesti pysy hereillä illalla! 

Mies on sitten tyytyväinen kun aloitetaan leffa, ja viiden minuutin päästä kuuluu vierestä kuorsaus.. Aamulla herään ilman herätystäkin 6:30-8:30 välillä.

Tällä viikolla (rv18) minulla on neuvolakäynti terveydenhoitajalla, ja ensi viikolla neuvolalääkäri. Kaikki lääkärit eivät ultraa, eikä kaikissa neuvoloissa ole edes ultralaitteita, mutta meillä kuulemma voisi olla siihen mahdollisuus. Niin kovasti odotan, jos pääsisin näkemään pienen!

Np-ultra antoi viitteitä pojasta. Pienellä jännityksellä odotan, kumpi siellä majailee.

Vauva sai tällä viikolla työnimen Lätty. En ole itse kovinkaan työnimien ”fani”, yleensä ollaan puhuttu ihan vaan masuvauvasta tai vauvasta. Lätty syntyi, kun Lilja jatkuvasti remuaa ja pomppii mun päällä, ja aina varoitan pilke silmäkulmassa, että älä pompi äidin mahan päällä tai vauvasta tulee pannukakku. Poikien kanssa sitten naurettiin että joo vauva on ihan lätty jo. (Okei, kuulostaa näin sanottuna ehkä pahemmalta mitä on, mutta silloin oli hauskaa!)

Vauvan liikket tuntuu nyt selkeämmin ja usean kerran päivässä, mutta edelleen kuitenkin aika harvakseltaan ja hennosti. Parhaiten ne tuntuu, jos istun koneella tai vähän etukenossa. Kaksi kertaa olen tuntenut ne jo käteen asti! Vauva painaa viikolla 17 noin 135g ja on noin 16cm pitkä. Ja näyttää jo ihan pieneltä vauvalta!

Tänään kävin myös ekaa kertaa raskauden aikana kirppiksellä, ja sieltä tarttui vauvalle mukaan ensimmäiset pienet housut ja body. Ennen koronaa ja varsinkin vielä Lahdessa asuessa tuli käytyä kirppiksillä tosi usein.

Kirppistely vauvalle on kyllä ihanaa, vauvan vaatteita on yleensä hyvin tarjolla, ja käytettynä ostettuna niissä säästää ison summan. Kirppissaaliista kuvaa myöhemmin!

Synnytysaiheisia podeja olen edelleen kuunnellut (niistä muuten lista edellisessä postauksessa!), ongelmana vaan, että yleensä kuunteluun löytyy rauhallinen hetki vasta illalla, ja olen lukemattomat kerrat nukahtanut kesken podin. No, eipähän lopu kuunneltava kun voi luukuttaa samoja jaksoja illasta toiseen.. heh heh.

Koronarajoitukset ovat alkaneet jännittämään enemmän. Aiemmin sitä jotenkin uskoi ja toivoi, että loppukesästä rajoitukset voisivat hellittää. Tällä hetkellä tilanne on juuri päinvastainen: PK-seudulla ollaan mahdollisesti kiristämässä rajoja, kun muuntunut virus leviää. Jännittää myös altistuminen työpaikalla, varsinkin nyt kun esikouluryhmä jossa työskentelen, toimii koulun tiloissa.

Vahvana toiveena on saada synnytykseen mukaan miehen lisäksi tukihenkilö/valokuvaaja.

Tämä tulee olemaan suurella todennäköisyydellä mun viimeinen raskaus ja synnytys, ja olisi todella harmi, jos itselle tärkeät kuvat ainutkertaisesta hetkestä jäisi saamatta rajoitusten vuoksi.

Myös vierailut mietityttää, tällä hetkellä HUS-alueella isä/tukihenkilö saa vierailla vain tunnin päivässä, lapset ei ollenkaan. Muut kerkeää nähdä vauvan myöhemminkin, mutta todella kovasti toivoisin näkeväni muut lapseni pian synnytyksen jälkeen. Tietysti jos synnytys menee hyvin, niin ehkä pääsen jo pian sen jälkeen kotiutumaan! Viimeksi kuitenkin sairaalassa meni viikko, ja se tuntui IKUISUUDELTA. Oli niin kova ikävä lapsia.

Myös yksinäisyys vauva-aikana mietityttää. Tiedän kokemuksesta, että ilman koronaakin pikkuvauva-aika voi olla raskasta ja yksinäistä. Mitä se sitten on, on rajoitukset voimassa?

Ei voi nähdä edes sukulaisia ja ystäviä normaalisti, saatikka pääsen kerhoihin tai vauvan kanssa kaupungille kahvittelemaan. Viihdyn hyvin kotona, mutta kaipaan sosiaalisia kontakteja ympärilleni.

Viimeksi synnytys käynnistyi kuukautta ennen laskettua aikaa. Jos samoin käy nytkin, on puolet raskaudesta jo ohi!

 Tervetuloa viikko 18 <3

Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

 

-Sasa

Raskausviikko 16 ja ystävänpäivä

Raskausviikon 16 viimeinen päivä on tänään.

Aika on mennyt ihan hurjaa vauhtia! 

Viikot senkuin vilisee. Tuntuu, että juurihan vasta kirjoittelin viime viikosta. Ja huomenna alkaa jo raskausviikko 17!

Tällä viikolla olen ehkä jotenkin konkreettisemmin ymmärtänyt sen, että tässä todellakin ollan raskaana ja sisälläni kasvaa pieni ihminen. 

Tänään kävin ottamassa yhdet odotusajan kuvaukset asiakkaan kotona, ja kuvista tuli aivan todella suloisia. En malta odottaa, että pääsen toimittamaan vedokset perheelle!

Perhe oli minulle jo entuudestaan tuttu, kuvattiin viimeksi syksyllä. On aina kiva tavata perheitä uudestaan, ja on tietysti kunnia päästä kuvaamaan useampaan kertaan samaa perhettä.

Ystävänpäivä oli ihana, aamupäivä vietettiin kolmisin miehen ja  Liljan kanssa. Käytiin kaupassa, ostin nämä ihanat kukat, ja mies haki ystävänpäivän kunniaksi mansikkakakkua. 

Pojat tulivat puolen päivän jälkeen yökyläreissultaan ja loppupäivä vietettiin koko perhe yhdessä.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet kiireisiä. Mies on tehnyt paljon töitä, joka tarkoittaa sitä että hän lähtee aamulla ennekuin heräämme, ja tulee illalla kun lapset menevät nukkumaan.

Itse olen vieneyt ja hakenut Liljaa päiväkodista, käynyt töissä, tehnyt sen lisäksi yrityskuvauksia, käyttänyt koiria lenkillä ja käynyt julkisilla kaupassa. Viime perjantaina aktiivisemman päivän jälkeen nivuset oli ihan tulessa ja supistuksia oli paljon, oli vielä lauantainakin mutta iltaa kohden levätessä ne onneksi vähenivät.

Kieltämättä niissä kivuissa tuli mieleen, miten sitä myöhemmin jaksaa kun tekee jo nyt kipeää!

Mutta täytyy vain yrittää levätä sen verran kuin keho (ja mieli!) tarvitsee. Jooga voisi nyt olla kova sana.

Rentoutuminen ja hyvä olo on ollut mielessä. Vertaistukea olen saanut perustamamme wappiryhmän kautta, jossa on mukana toisia, samoilla raskausviikoilla olevia ja samanhenkisiä naisia. Perhetilanteita meillä on hyvin erilaisia: 

On suurperheellisiä, esikoistaan odottavia, ydinperheitä, yksinhuoltajia ja uusperheitä. Meitä kuitenkin yhdistää mahassa kasvavat vauvat ja sama arvomaailma. 

Ryhmän yhteishenki on hyvä, ja sinne voi jakaa niin huolensa kuin rajut raskausajan unensa (Teuvo Hakkarainen, ei siitä sen enempää..) ja niille on sitten yhdessä naurettu :D

Illalla haen rentoutumista äänikirjoista ja podeista. Olen alkanut kuunnella synnytykseen, raskauteen ja äitiyteen liittyviä podeja, koen henkisen ja fyysisen valmistautumisen itselleni erittäin tärkeänä osana raskautta.

Podcast joka on nyt menossa, on ihanan @verannalla kohtuu uusi, äitiyteen ja synnytykseen keskittyvä podi. Veran tyyli puhua on kevyttä ja kuitenkin täynnä oivalluksia ja voimaa.

Listaan tähän vähän muitakin aihetta sivuavia instagram tilejä ja podcasteja

Instagram:

• @verannalla
• @vedenheija
• @thenakeddoula
• @evarosebirth
• @doulasaija
• @doulagreta
• @gentlebirthofficial

Podcastit

• Verannalla
• Sydänääniä
• Hei baby
• Kätilön kahvitunti

Äänikirjat 

• Hullu kuin äidiksi tullut
• Peloton synnytys
• Synnytyksen lyhyt oppimäärä: Mitä jokaisen vanhemman tulisi tietää synnytyksestä
• Kun synnytys pelottaa

TV

• Hakekaa kätilö!

Tämä raskaus on jotenkin taas erilainen kuin edelliset. 

Vaikka aloin tuntea liikkeet jo varhaisessa vaiheessa kuten edellisistäkin, niin 15 viikon loppua kohden ne vähenivät ja en tuntenut pitkään aikaan mitään. Nyt on mennyt jo monta viikkoa kun en ole juurikaan liikkeitä tuntenut, ja tänään aamulla huolestuin oikein toden teolla.

Onko tämä nyt normaalia? Miten liikkeet voi ensin tuntea, se sitten ne pikkuhiljaa vaimenee? 

Juttelin tästä vauvaryhmässä ja moni lohdutti, että istukka on saattanut kasvaa ja siirtyä eteen, vauva on vielä pieni ja sillä on paljon tilaa liikkua, lisäksi se on voinut kääntyä niin, että potkii selkää kohti jolloin liikkeitä on vaikea tuntea.

Kuuntelin aamulla (jo kyyneleen tirautettuani, oikeesti :D) dopplerilla sydänääniä, ja ne löytyivätkin heti samasta paikasta, kuin viimeksi: oikean lonkan vierestä eli todella sivusta mahaa.

Viihtyyköhän vauva juuri siinä asennossa nyt?

Illalla, kun on ollut rauhallisempaa ja istun tässä koneella kirjoittamassa kuulumisia, tunnen taas paljon hentoja potkuja. 

Aamun huoli tuntuu jo niin kaukaiselta. 

Tervetuloa uusi viikko!

Seuraa blogia  myös Instagramissa ja Facebookissa

-Sasa

Raskausviikko 15, oireettomuus pelästytti + aiemmat synnytyskokemukset

 

 

Raskaus on edennyt jo 15 viikolle, eli tukevasti toisella kolmanneksella ollaan.

Np-ultra oli pari viikkoa sitten, ja siellä kaikki näytti olevan oikein hyvin, mikä oli tietysti niin helpottavaa! 

Vauva liikkui tosi vähän, ja se tuotti alkuun hankaluuksia saada kaikkia mittoja otettua, mutta lopulta se onnistui. Sikiö vastasi kooltaan vähän suurempaa, mitä oltiin odotettu, ja laskettu aika aikaistui ollen nyt 2.8.2021 <3

Ihmeellistä, että tämän ikäinen sikiö muistuttaa jo ihan oikeaa vauvaa. Kaikki tärkeimmät elimet ja jopa sukupuolielimet ja yksityiskohdat ovat kehittyneet. Kumpikohan meille tulee?

Vointi on jo parempi kuin raskausviikolla 14.

Edelleen on huonoa oloa ja väsymystä, mutta se on jo paljon lievempää. Vatsa kasvaa ja olo on kaiken kaikkiaan hyvä ja odottava <3 Ajatukset on pikkuhiljaa alkaneet kääntyä jo tulevaan synnytykseen, ja tässä postauksessa käynkin nyt läpi aiempia synnytyskokemuksiani.

Vauvan liikkeet alkoivat tuntua ja raskausviikolla 12 (11+), mutta rv15 voimistuivat niin että ne olivat helposti erotettavissa ja tuntuivat usean kerran päivässä. 

Viikon 15 lopulla oli kuitenkin usea päivä, jolloin liikkeet eivät tuntuneetkaan. Kahden päivän jälkeen kuuntelin illalla sydänääniä varmistuakseni että kaikki on kunnossa. En kuitenkaan löytänyt niitä tällä kertaa. Koitin järkeillä, että riskiviikot ovat ohitse, eikä minulla ole kipua eikä vuotoa, joten kaikki olisi mitä luultavimmin hyvin. Tänä aamuna sain sykkeet kuitenkin kuuluviin ja myös vauvan liikkeet tunnen tälläkin hetkellä, tätä kirjoittaessani. Miten ihanaa!

Huomenna alkaa raskausviikko 16.

Pojat ovat syntyneet rv41+0 ja 40+2. Synnytykset ovat alkaneet hiljalleen vahvistuvilla supistuksilla. Latenssivaiheet (eli varsinaista aktiivista synnytystä edeltävä valmistava vaihe) olivat pitkät ja synnytykset raskaat ja kivuliaat. Lääkkeiden kanssa tuli ongelmia kummassakin synnytyksessä, eikä tieto ja luottamus omaan kehoon ollut kunnossa. Uskon että mieleni taisteli supistuskipua vastaan tehden kivusta vain kovempaa, eikä synnytys edennyt toivotusti. Koin myös vahvasti synnytyksissä jääneeni ilman tukea.

Lilja taasen syntyi jo kuukautta aiemmin, vedet meni 37+1 ja ultraa vastaavat viikot olivat vasta 36+0.

Np-ultrassa merkitty laskettu aika ei vastannut enää rakenneultran mittoja, vaan vauva kasvoi koko ajan noin 8 päivää pienempänä, mutta laskettua aikaa ei kuitenkaan paperille muutettu. Kävimme loppuraskauden koko kontrolleissa.

Synnytys siis alkoi sunnuntai iltana vesien menolla, mutta sitä edeltävät, viikonlopun kestäneet lupaavat supistukset loppuivat kuin seinään.

Ensimmäisen yön vesien menon jälkeen nukuin hyvin ja rauhallisesti, stressaamatta alkavasta synnytyksestä, toisin kuin pojista.

Aamulla piti mennä naikkarille näytille vesien menon ja tulehdusriskin vuoksi. Kätilö oli mukava ja tsemppasi että hyvältä näyttää, varmasti ei mene kauaakaan kun vauva syntyy! Olisi halunnut, että jään suoraan osastolle.

Minulla taas ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia synnytyksen etenemisestä, ja toiveena oli olla kotioloissa mahdollisimman kauan, joten halusin lähteä kotiin. 

Sain luvan, mutta illalla viimeistään oli palattava sairaalaan. Päivä oli todella kaunis ja aurinkoinen. Lähdimme mieheni kanssa kahville ja kävelylle, toiveikkaana että supistukset alkaisivat ja päästäisiin tosi toimiin. 

Ne olivat kuitenkin lakanneet täysin, eikä edes kävelyllä aktivoituneet kuten ennen vesien menoa. Lähdettiin kirjastoon hakemaan lukemista sairaalaa varten, ja kaupan kautta kotiin.

Olin todella pettynyt ja vihainen itseeni, kun supistukset eivät alkaneet. Tuntui, että keho oli taas pettänyt. Jouduin tehdä todella töitä, että sain hyväksyttyä sen tosi asian, että näin tällä kertaa, ja yritin kaikin keinoin päästä negatiivisista tuntemuksista eroon. En olisi millään halunnut käynnistystä, mutta nyt se oli pakosti edessä.

Illalla minun oli määrä palata sairaalaan käynnistykseen viimeistään klo 21. Saavuin sairaalaan ja jäin käynnistysosastolle. Mies lähti kotiin. Myöhään maanantai illalla, vuorokausi vesien menosta, sain ¼ cytotecin käynnistämään supistuksia. Tässä vaiheessa olo oli jo henkisesti parempi. Olin päässyt pettymyksestä yli ja hyväksynyt sen, että taas vähän avitetaan synnytystä alkavaksi. Toivoin kuitenkin mahdollisimman vähän synnytyksen kulkuun puuttumista.

Annettu Cyton murunen ei kuitenkaan juuri vaikuttanut, teki koko yön harvoja supistuksia. Kuuntelin lempimusiikkia, yritin rentoutua ja nukkua.

Minulle ehdotettiin oksitosiinia vauhdittamaan supistuksia, mutta en sitä halunnut. Aiemmista kahdesta synnytyksestä siitä oli huonoja kokemuksia. 

Aamulla supistukset vähän tihenivät ja lääkäri puhkaisi loput kalvot jolloin synnytys alkoi lähteä vauhdilla käyntiin.

Tässä vaiheessa mieli oli jo tosi hyvä, olin pyytänyt jumppapallon ja sain vauvalle pinnin päähän mittaamaan sydänkäyrää, koska en halunnut maata sängyllä vaan olla pystyssä synnytystä luonnollisesti jouduttaakseni. Myös kivut olivat paljon siedettävämpiä liikkeessä ja pystyssä.

Pyysin myös kuumavesipullon, joka auttoi todella hyvin kipuihin loppuun saakka. Mieheni tuli noin klo 8 aamulla sairaalaan, kun supistukset ottivat kunnolla vauhtia. 

Miehen tultua pääsin todella uppoutumaan omaan synnytyskuplaani. Mies hieroi minua taukoamatta, ja huolehti, että kuumavesipullon vesi pysyi tarpeeksi kuumana. (Vaikka ensimmäinen yritys meni vähän mönkään, hän laittoi pullon mikroon ja se meni rikki :D )

Tunsin olevani turvassa ja pystyin hyvin ottamaan supistuksia vastaan. Nopeasti olin 4cm auki ja kätilö lähti valmistelemaan ammetta, koin, että tarvitsen nyt seuraavan askeleen synnytyksen etenemiseen ja erityisesti kivun vastaanottamiseen. Amme on ollut toiveeni jokaisessa synnytyksessä, mutta kertaakaan en sinne ollut vielä päässyt. 

Otin supistuksia vastaan lempein mielin, pitäen kuumavesipulloa vuoroin selän puolella ja vuoroin mahan puolella, riippuen mikä supistuksen vaihe oli menossa. Kuvittelin supistukset aaltoina. Se helpotti todella paljon niiden vastaanottamisessa. Kun kärki oli saavutettu, tiesin, että se pian siitä laskee ja vauva on koko ajan lähempänä syntymää. Mies muistutteli monesti rauhallisesta hengittämisestä ja leuan rentoutuksesta.

Kun ammetta oltiin lähdetty valmistelemaan, meni vain kymmenisen minuuttia kun soitin taas kelloa.

Olin edelleen käynnistysosastolla enkä kerinnyt ammeeseen, mutta tunsin jo vahvaa ponnistuksen tarvetta. Kätilö oli alkuun ihmeissään ja totesi, että ammetta ollaan juuri laittamassa valmiiksi. Kerroin, että vauva tulee jo. Kolme kätilöä riensi huoneeseen sängyn kanssa. Minun oli vaikea enää pidättää ponnistusta ja olin jo niin syvällä omassa kuplassani, etten ymmärtänyt ympäröivästä maailmasta mitään.

Salissa kerkesin ottamaan muutaman henkäyksen ilokaasua, jonka jälkeen tyttö syntyi kahdella ponnistuksella. Pään jälkeen kätilö pyysi odottamaan, mutta tunsin niin vahvaa ponnistamisen tarvetta, että kaikki kävi kuin itsestään. Tunsin, miten hienosti vauva liikkui kanavassa, sulavasti ja oikeassa asennossa. Olin kyljelläni ja otin vauvan yhdessä kätilön kanssa vastaan. Olin itse tällä kertaa paljon virkeämpi synnytyksen jälkeen kuin edellisillä kerroilla, samoin vauva.

Tämä kokemus oli hyvin erilainen kuin kaksi edellistä, lähtien synnytyksen alkamisesta ja kulusta aina lääkkeisiin ja henkiseen valmiuteen. Sain todellakin synnytyspelkoa korjaavan kokemuksen, joka oli voimaannuttava ja eheyttävä.

Toivon myös seuraavasta synnytyksestä mahdollisimman lääkkeetöntä ja luonnonmukaista, aktiivista synnytystä. Mutta ymmärrän myös, että kaikki ei mene aina toiveiden mukaan, ja lopulta minä ja sairaalahenkilökunta toimimme sen hetkisen tilanteen mukaan <3

Myöhemmin voisin kertoa synnytykseen valmistautumisesta, ja erilaisista keinoista mitkä edistävät ja helpottavat synnytystä. Blogissa seurataan myös raskautta viikko viikolta. Ihan aluviikoilta julkaisuja ei ole, koska julkaisin raskauden somessa vasta np-ultran jälkeen :) Mutta ajattelin siitäkin tehdä usemman viikon koosteen, kunhan ennätän.

Toiveena on, että ensi kerralla pääsen ammeeseen, tai jopa synnyttämään sinne. Kokemusta ammeesta ei ole, joten en yhtään tiedä onko se minulle sopiva juuri sillä hetkellä.

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa