Nimittäin se hetki, kun mun on aika palata töihin, ja Liljan aloittaa päiväkoti.
Vielä keväällä varhaiskasvatusalan töiden ja Liljan päiväkotitaipaleen alkaminen tuntui vain kaukaiselta ajatukselta, ei vielä todelliselta.
Ajattelin, että meillä on vielä pitkä kesä edessä.
Maaliskuussa korona iski vasten kasvoja, ja olin tyytyväinen, että Lilja oli vielä kotihoidossa ja minä olin hänen kanssaan kotona.
Kesä on kuitenkin mennyt ihan hurjan nopesti!
Olen tehnyt koko ajan samalla töitä, joten sellaista kunnon lomafiilistä ei ole päässyt syntymään. Varmasti myös osittain siksi, että en ole jäänyt varsinaisesta päiväduunista lomalle, vaan tämä kesä oli vain jatkumoa hoitovapaalle. Työtahti valokuvauskeikkojen merkeissä sen sijaan vain kiihtyi kesää kohden.
Keväällä muutimme uuteen kaupunginosaan lähelle merenrantaa. Haaveilin jo, kuinka istun ystävien kanssa iltoja läheisillä merenrantakalliolla, katsellen auringonlaskua ja juoden olutta.
Kertaakaan en ole kallioille päässyt noissa merkeissä, mutta lasten kanssa ollaan käyty retkillä, uimassa ja kahdella eri mökillä.
Taloudellisen tilanteen takia ei lähdetty lintsille eikä Jukuparkkiin jotka molemmat oli harkinnassa. Halusimme satsata Kainuun reissuun, mökille on joka vuosi päästävä.
Polttoainekustannusten lisäksi viikon reissussa palaa yllättävän paljon rahaa ruokaan.
En ollut edes ajatellut, miten Korona vielä vaikuttaa päiväkodin aloittamiseen.
Vanhemmat lapsineen eivät pääse tutustumaan päiväkodin ja ryhmän sisätiloihin ja struktuureihin niinkuin normaalisti. Lapset eivät saa ottaa päiväkotiin turvakseen kotoa tuttuja unileluja.
Vanhemmat eivät pääse aamuisin saattamaan lapsiaan ryhmään, vaan joutuvat vain luovuttamaan heidät hoitajille ulko-ovelta.
Liljan hoitosuhde alkoi samana päivän kuin mun työt, eli 3.8.
Edellisen viikon Liljan päiväkoti toimi vielä kesäpäivystyksenä, eikä tulevan ryhmän henkilökuntaa ollut lainkaan paikalla.
Tuntui aivan raadolliselta ajatella, että juuri 2 vuotta täyttänyt täysin kotihoidossa ollut lapsi, heitetään isoon lapsiryhmään ilman minkäänlaista tutustumista omiin tiloihin, lapsiryhmään ja aikuisiin.
Ja että en pääse häntä saattamaan, vaan luovutan vieraan syliin.
Jos jostain, niin tästä saa paskamutsi fiiliksen. 2-vuotias ei ymmärrä, miksi hänet sinne jätän eikä hän tunne niitä aikuisia, kenen syliin hänet lasken.
Kesäpäivystyksen vuoksi kukaan ei myöskään ollut päiväkodin taholta perheeseemme yhteydessä aloituksen tiimoilta.
Normaalisti tulevasta ryhmästä soitetaan vanhemmille, sovitaan aloituskeskustelu jossa kerrotaan puolin ja toisin toiveet ja tarpeet, ja sovitaan tutustumisesta.
Soitin itse päiväkotiin viimeisen lomaviikkomme alussa. Sovimme, että Lilja pääsee "tutustumaan" päiväkodin pihaan keskiviikko, torstai ja perjantai aamuna.
Paikalla ei ollut lapsia eikä aikuisia Liljan omasta ryhmästä, mutta viereisen ryhmän lastenhoitaja otti meidät lämmöllä vastaan. Päiväkodin piha on todella hieno, se on suuri ja siellä on paljon erilaisia keinuja ja kiipeilytelineitä, ja takapihalle on jätetty iso aidattu alue metsää.
Eihän pihaan tutustuminen toisen ryhmän aikuisen kanssa todellakaan korvaa viikon (tai vajaa, lapsesta riippuen) harjoittelua omassa ryhmässä, mutta toki se oli parempi kuin ei mitään.
Oli kuitenkin kiva, että edes jotkut paikat oli ennalta tuttuja, ja vaikka hoitajat eivät olleet oman ryhmän, heitä tullaan kuitenkin ulkoilujen aikaan tapaamaan.
Meidät vastaan ottanut hoitaja lupasi myös, että jos Lilja on kovin itkuinen aloittaessaan, hän voi toisesta ryhmästä tulla ottamaan Liljan syliinsä. Ihana!
Tuntuu kuitenkin, että olemme nyt molemmat valmiita tähän. Lilja on toki pieni, mutta osaa kävellä, syödä, ilmaista itseään ja on myös jo päivä ja yökuiva. Muiden lasten tekemiset kiinnostaa, ja hän kaipaa jo enemmän virikkeitä.
Minusta on myös ihanaa aloittaa uudessa työyhteisössä!
Mietin ja listasin asioita, jotka voisivat helpottaa päiväkodin aloitusta korona-aikaan
Kyselin myös, onko ryhmiin tullut mitään ohjeistusta millä helpottaa lasten aloitusta, nyt kun on nämä rajoitukset. Sellaista ei ollut.
Itse kuitenkin lähdin heti miettimään, miten voin autan lasta sopeutumaan.
Valokuvia perheestä voi muutoinkin viedä päiväkotiin, mutta nyt se tuntui erityisen tärkeältä, kun aloitus on normaaliakin rankempi. Valokuvat omasta perheestä tuovat lapselle turvaa päivän aikana.
Pyysin myös tulevan ryhmän hoitajien ja opettajien nimilistan itselleni.
Toki on muutenkin kiva tuntea henkilökunta nimeltä, mutta ajatus oli, että pystyn sanoittamaan hoitajien nimiä lapselle. "Maija sitten hoitaa sua siellä päiväkodissa", "Lauran kanssa pääset leikkimään päiväkotiin" "Äiti ja isi menee töihin, ja Liisa hoitaa sinua sillä aikaa".
On kiva, että edes nimet on lapselle tutut, vaikka kasvot eivät vielä ole!
Unilelua ei saa viedä, mutta päiväkotitossut saa ja pitääkin olla.
Käytiin ostamassa tossut juuri ennen päiväkodin aloitusta. Kerrottiin, että niitä käytetään päiväkodissa, ja kehuttiin kuinka hienot ne ovatkaan!
Jos mahdollista, niin lapsen kannattaa antaa itse valita tossunsa.
Slipstop merkkiset tossut on todella hyvät, ja niitä myydän verkkokaupan lisäksi mm. Stockalla ja prismoissa.
Suunnattiin lähimpään Prismaan, jossa valikoima ei kuitenkaan ollut kummoinen. Pojille autoa, tytöille pinkkejä poneja ja neutraali kokomusta tossu.
Itse en tokikaan ajattele että juuri poikien kuuluu valita autot ja tyttöjen pinkit ponit, mutta tuli kyllä heti mieleen kun valikoiman näin, että näin ne oli suunnattu.
Liljalle valikoitui stereotyyppisesti pinkit ponit.
Ja kuinka ylpeä hän niistä olikaan! Kotona tossuja sai kokeilla, ja hän juoksi ne jalassaan keittötä ympäri monta kertaa, riemusta kiljahdellen.
Näiden keinojen lisäksi lapselle voisi näyttää valokuvia päiväkodista, sekä ulkoa että sisältä. Googlella ainakin löytää kätevästi muutaman ulkokuvan, ja miksei itsekin voisi lapsen kanssa käydä pihalla kuvaamassa.
Kuvat helpottaa monin tavoin lasta ymmärtämään ja oppimaan. Esimerkiksi Papunetistä voi kuka vain tulostaa itselleen kuvakortteja, ja niiden avulla sanoittaa päivän kulkua.
Pienelle lapselle voi näyttää kuvat jossa mennään yhdessä päiväkotiin, päiväkodissa leikitään, nukutaan ja syödään, ja sen jälkeen oma vanhempi tai muu tuttu aikuinen tulee taas hakemaan kotiin.
Me ollaan molemmat Samin kanssa töissä Liljan aloittaessa, joten näytti siltä että hän ei valitettavasti saa lyhempiä päiviäkään alkuun.
Onneksi isi sai sovittua töistä pari vapaapäivää, joten Lilja sai maanantaille ja tiistaille lyhyemmät päivät. Vaikka päiväkotiin tutustuminen vanhemman kanssa ei nyt onnistu, suosittelen ehdottomasti järjestämään alkuun lapselle edes muutaman lyhyen päivän, mikäli on mahdollista.
Maanantaina Lilja vietiin aamupalalle ja isi haki ennen päiväuniaikaa.
Päivä oli mennyt tosi hyvin! Lilja jäi ujona hoitajan syliin, eikä halunnut edes sanoa heippaa isille. Mutta tyytyväisenä jatkoi leikkejään, kun isi tuli hakemaan ennen päikkäriaikaa.
Tiistaina olisi tarkoitus taas viedä aamupalalle, mutta hakea vasta päiväuniajan jälkeen. Keskiviikosta eteenpäin Liljalla on normaalit päivät meidän työaikojen puitteissa. Sami onneksi pääsee kohtuu ajoissa Liljaa hakemaan, 3-4 maissa. Toki aamut ovat aikaisia, me lähdemme töihin 6-8 välillä päivästä riippuen.
Onko teillä nyt korona-aikaan päiväkodin aloittaneita?
Miten on mennyt, ja oletteko keksineet muita keinoja aloituksen helpottamiseksi?
Seuraa blogia myös Instagramissa @villasasa ja Facebookissa Sasa Villa
-Sasa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!