Slider

Follow

Päivähoidon ja töiden aloitus

tiistai 11. elokuuta 2020


Viikko arkea takana.

Kun kirjoitan tätä, istun metrossa.
Olen juuri ollut kuvaamassa häitä Helsingin talvipuutarhan edustalla sekä Töölönlahdella.
Jotenkin tosi kiva seurata näin illalla kaupungin hälinää. 




Ja vaikka etukäteen stressasin sekä hääkuvausta, omaa väsymystä, ja sitä saanko lapsille hoitajaa kuvausten ajaksi (sillä miehelläni ja minulla oli molemmilla viikonloppuna töitä), niin kaikki kääntyi lopulta hyväksi. 

Tukiverkostomme on hyvin pieni, ja joskus perheen ja töiden yhteensovittaminen on haastavaa. 
Hääkuvauksen tiimoilta  pidin etukäteen hääparin kanssa hääpalaverin, ja varauduimme sateeseen. Silloin olisimme aikaistaneet kuvauksia, ja kuvanneet potretit talvipuutarhan sisätiloissa.
Sää oli kuitenkin erityisen lämmin ja aurinkoinen!

Enemmänkin haasteeksi siis muodostui täysin kirkas ja pilvetön taivas, kuin sade.
Löysimme kuitenkin hyvät spotit kuvaukseen, ja kuvista tuli ihania!

Viime viikonloppuna olimme mökillä viettämässä viimeistä ”vapaa viikonloppua” ennen arjen alkamista, ja itseasiassa mun hoitovapaan viimeisiä päiviä. Ei olisi voinut varmaan parempaa tapaa ollut viettää hoitovapaan ja kotiäitiyden loppumista. 




Olo on aika haikea. Miten ihmeessä 2 vuotta voikin mennä näin nopeasti?

Siis musta tuntuu että mun äitiysloman alkamisesta ja valmistumisesta olisi pikemminkin muutama kuukausi, kuin vuosi.

Mä olen niitä, jotka viihtyy lasten kanssa kotona. 
Ei ole kiire palata työelämään. 
Nautin ihan kyllä joka päivästä lasten kanssa. Ok, on meilläkin rankkoja päiviä, tänään päivällä oli ihan hirveää pissa kakka rumbaa ja vannoin myyväni meidän koirat ja ajattelin myyväni ehkä lapsetkin! 

Piti tehdä samaan aikaan ruokaa, koneelle olisi ollut päästävä tekemään akuuteimpia töitä, piti valmistautua illan hääkuvaukseen, Lilja piti päästä päikkäreille. Sitten koira pissasi olkkariin ja heti perään Liljalle iski kakkahätä. Noita hetkiä, kun kädet ei riitä en kaipaa. Mutta niitä tulee väistämättä joka perheessä! 





Toisaalta vaikka viihdyn kotona, kaipaan arkeen  JOTAIN aikuiskontaktia ja omaa aikaa hoitovapaallakin, ja askel kevytyrittäjäksi oli just sitä! En halua olla vain äiti ja elää vain lapsille. Haluan olla myös minä ja tehdä itselle mielekkäitä töitä, käyttää luovuuttani ja osaamistani. 
Insta, blogi ja valokuvaaminen on ollu mulle jotain aivan mieletöntä, jotka sain rakennettua vanhempainvapaalla, ja toivottavasti jatkan tätä vielä pitkään.

Nyt taas kerran muistan mitä ruuhkavuodet tarkoittaa.
Ihanaa kuitenkin on, että Sami vaihtoi myös työhön, jossa on pääsääntöisesti päivävuorot. Meillä jää illalla aikaa olla lasten kanssa, ja jakaa omia menoja.
Aiemmin yksinhuoltajana poikien päivät päiväkodissa venyi välillä tosi pitkiksi. Täydet työpäivät ja siihen päälle matkat julkisilla.
Nyt toinen meistä vanhemmista menee esimerkiksi seitsemään ja toinen yhdeksään, myöhempään menijä voi viedä Liljan päiväkotiin ja katsoa että pojat valmistautuu kouluun, kun taas aiemmin päässyt pääsee hakemaan päiväkodista.

Eka viikko on mennyt yllättävän hyvin!
Pelkäsin etukäteen miten Lilja sopeutuu hoitoon, kun hänellä ei ole minkäänlaista hoitokokemusta. Hän ei ole koskaan ollut yöhoidossa eikä aiempaa päiväkoti kokemusta ole.

Aiemmassa postauksessa kerroin huolestani, kun nyt koronan takia päiväkoteihin ei pääse normaalisti tutustumaan. Omia leluja ei mm saanut viedä ja hoitajatkin oli vieraita. Kerroin siinä myös muutamia asioita joita otimme huomioon helpottaaksemme hoidon aloitusta.



Lilja on ollut hoidossa TODELLA reipas, on syönyt hyvin, nukkunut, leikkinyt ja muutenkin mennyt kivasti ryhmän mukana. Toistaiseksi ei ole edes aamuisin itkenyt kun ollaan jätetty hoitoon.
Tosin, nyt viikonloppuna kun molemmilla oli vielä töitä, Lilja alkoi erityisesti mun perään itkeskellä kotona. Mutta hoitoon jättäminen on sujunut hyvin.
Olen varautunut myös siihen, että vaikka alku menee kivuttomasti, saattaa myöhemmin vielä tulla itkuja.

Jotkut lapset ovat alkuun innoissaan kun pääsee leikkimään, mutta myöhemmin kun ymmärtää että päiväkotiarki on joka viikkoista, ja ikävä omia vanhempia kohtaan kasvaa, niin saattaa itkuja tulla vielä ”takautuvasti”.
Mutta täytyy kyllä olla super tyytyväinen, miten hyvin arki on alkanut poikkeusoloista huolimatta!

Olisi kiva kuulla, miten on teillä on mennyt jos sulla on myös päiväkodin aloittanut lapsi? 

-Sasa

Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

2 kommenttia:

  1. Tuttuja ajatuksia. Meillä aloitti nyt myös 2v päiväkodissa. Alkuun oli innostunut, nyt muutamana aamuna on itkettänyt. Päivät ovat kuitenkin sujuneet hyvin. Tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Sari! Teillä sama elämänvaihe menossa kuin meillä. Meilläkin alkuun mentiin innokkaana ja jäätiin hyvin, mut sittemmin hieman itkettänyt. Kuitenkin kaiken kaikkiaan meni paremmin kuin uskalsin toivoa! Tsemppiä myös sinne <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sisällön tarjoaa Blogger.

Sivut

Theme Designed By Hello Manhattan
|

copyright Sasa Villa

Copyright Sasa Villa