Läheisen sairastuminen ja ikävä, viikon positiiviset asiat

Edit. Jostain syystä blogialusta on hävittänyt useiden postausten kuvat. Pahoittelut!
Yritän korjata ongelman pian.

Nämä asiat toivat minulle iloa kuluneella viikolla.

Tämä viikko on ollut minulle jotenkin henkisesti rankempi kuin edellinen viikko.

Eristystä on nyt takana 4 viikkoa.

Minulle tulee juuri nyt tätä kirjoittaessani kyyneleet silmiin, kun ajattelen tulevaa kohtaamista äitini kanssa ja sitä mielikuvaa, kun pääsen häntä halaamaan. 

Häntä minulla on kaikista eniten ikävä.

Samalla pelottaa, jos hänelle käy jotain, nyt tai tulevaisuudessa.

Olen varma, että äidilläni on korona, mutta se on niin lievä (vähän niin kuin paha flunssa, kaataa toimintakyvyttömänä vuoteeseen mutta ei vielä vaadi sairaalahoitoa) että hän on parannellut kotona. 

Painostuksesta hän kyllä soitti päivystykseen, mutta häntä ei otettu testeihin tai tutkittavaksi. 

Isoimmat oireet on tainneet olla todella kova yskä, keuhkokipu ja paineen tunne keuhkoissa, kova lihaskipu ja huimaus.

Jos äiti luet tätä, niin sinulle on tulossa paketti, jossa on pieni yllätys piristämään päiväsi! 

Haluan uskoa, että kaikki kääntyy hyväksi, mutta ei tämä huoli ainakaan ikävää helpota.

Minulla on myös kova ikävä ystäviä, siskoja, ja ihan sitä, että voi elää normaalisti ja sopia treffit lempikahvilaan. 

Sitä että saan tehdä yhdessä ystäväni kanssa ruokaa, ja aloittaa samat lauseet sata kertaa uudestaan, kun leikkivät taaperot keskeyttävät meidät.

Sitä, kun vaihdamme ystävän kanssa kuulumisia Oodissa, ja Lilja leikkii ystävänsä kanssa riemusta kiljahdellen.

Stressistä ja pelosta huolimatta, tai juuri siksi, on hyvä keskittyä positiiviseen.
Tässä taas viime viikon tapaan viikon arki kooste, ja viikon isot ja pienet positiiviset asiat. 

Kuluneella viikolla olen ollut onnellinen:

-Miehestäni

Hän on leikkinyt Liljan kanssa ja hoitanut häntä lähes taukoamatta ollessaan vapailla.
Minulla on päävastuu lasten ja kodin hoidosta, olenhan suurimman osan ajasta yksin lasten kanssa.

Ja nyt todellakin yksin, kun ollaan vain kotona. On ollut siis TODELLA ihanaa, että olen saanut tehdä mitä ikinä haluan mieheni ollessa kotona.

Parasta on, että hän tekee sen, koska itse haluaa.

Joku siellä ajattelee, että no, onhan hän lapsen isä, noinhan sen kuuluukin mennä. Kyllä, mutta läheskään kaikissa perheissä se ei mene niin, ja olen tästä kyllä hyvin kiitollinen.

Ulkoilusta:

Tällä viikolla kävin ulkoilemassa yksin.
Yleensä minulla on aina lapset mukana, ja onhan sekin mukavaa. Mutta on aivan ihanan rentouttavaa lähteä myös yksin lenkille ja ulkoilemaan, harvinaista herkkua.
Otin kyllä Paavo koiran mukaan, vaikka mies käski, että lähdet sitten ilman lapsia ja koiria :D

Ihanasta kodista:

Olen niin kiitollinen uudesta kodistamme.
Muutto tänne melko kauas entisestä asuinpaikastamme jännitti ja itketti kovasti.

Minulla on yhä ikävä entistä aluetta ja ihmisiä siellä. Asuimme ennen Pasilassa, eli lähellä keskustaa ja kirjaimellisesti keskellä kaikkea. Alue oli kuitenkin rauhallinen ja yhteisöllinen ja oltiin keritty asua siellä viisi vuotta.

Ikävästä huolimatta viihdyn hyvin täällä meren rannalla. Rakastan ympäristöä täällä, ja meidän koti on suurempi, avara ja valoisa.

Sisustaminen ja remontit edistyy:

Sain molempien poikien huoneet maalattua. Sisustuskin alkaa olla hyvällä mallilla. Huoneista tuli oikein viihtyisät. Seinien maalaus tuntui tärkeältä, en jotenkin osannut olla täällä niin, että kaikki seinät olivat vitivalkoiset.

Kukat:

Vakio ilonaihe. Tulen niistä niin hyvälle tuulelle ja kyllä ne vaan kruunaavat kodin.

Tilasin kukat kotiinkuljetuksella Ihana Kukkasesta.
Tilaus oli helppo tehdä, ja kimppu on oikein kaunis ja kestävä. Juuri nyt pidän keltaisesta, ja sattui niin että tämän kuukauden viikonloppukimput ovat marenginkeltaisia.

Lapset:

Eliaksen jutuille on saanut nauraa pissat housuissa, ja tuli taas todettua, että hän on hämmästyttävän taitava matematiikassa.
Elias on siis eskari, ensi syksyn ekaluokkalainen. Hän osaa jo hyvin melko vaikeitakin päässä laskuja ja kertotauluja. (Ei ole todellakaan äitiinsä siinä tullut, olen suorastaan surkea matematiikassa).

Kevään merkit ja luonnon herääminen:

Aivan super mahtavaa nähdä joutsenia, kuunnella linnunlaulua ja ihastella joka puolella aurinkoa kohti puskevia kukkia <3
Se saa aikaan tunteen, että elämä voittaa sittenkin.

Sushi:

Meillä ei tehty tällä kertaa mitään pääsiäisruokaa. Normaalisti kutsuisin peerheen ja ystävät syömään ja kakulle, mutta nyt oltiin vain oman perheen kesken kotona. Kaavailin pääsiäiseksi sushia ja se toteutui. Mies kävi hakemassa minulle yksi ilta pakkauksen sushia Prisman sushitiskiltä!

Pääsiäinen:

Juhlat on aina kivoja! Vaikkei meillä pääsiäistä mitenkään erityisesti juhlitakaan sanan varsinaisessa merkityksessä, niin on aina tosi kiva saada joku syy  juhlia, vaikka se olisi pienikin.
Tänä vuonna en tehnyt kakkua, mutta tein helppoja suklaamoussella täytettyjä suklaamunia, koristeltiin pääsiäismunia (luonnollisesti värjätyt marmorimunat löydät täältä), ja syötiin PALJON suklaamunia, joita lapsille piilotettiin. Piilotinpa yhden miehellekin.

Pajunoksat olisi pitänyt kerätä jo paljon aiemmin. Täällä on kevät niin pitkällä, että suurin osa pajuista kukkii, tai on jo lopettanut kukinnan ja nyt silmuilla. Yksi paju löydettiin joissa oli ihan viimeisillään olevia pajunkissoja, ei tosin niitä valkoisia pörröisiä, vaan tämä oli joku erilainen lajike ja kissat oli harmaita. Mutta kivan näköinen silti!

Kokosin Instagram kohokohtiin teidän ilon ja onnen aiheita. Löydät ne profiilistani!

Seuraa myös Instagramissa ja Facebookissa

-Sasa