Blogin 1-vuotissynttärit! Minkälainen oli ensimmäinen vuosi?

Sasa Villa -blogi täyttää 1 vuotta.

Ensimmäinen ajatus on, Huh, ensimmäisestä vuodesta selvitty!

Samalla olen ylpeä itsestäni ja pienestä blogistani. 

Olen kiitollinen jokaisesta lukijastani, ja jokaisesta, joka on auttanut, kun apua olen kaivannut.

Tosiaankin, tämä ei aina ole ollut kovin helppoa tai kevyttä. Postauksen tekemiseen kaikkineen kuluu usein useita tunteja, ja välillä on vaikeaa löytää aikaa sille hektisen pikkulapsi arjen keskeltä.

Käytännössä kirjoitan, kuvaan ja editoin Liljan päiväuniaikana. 

Joka päivä se ei ole mahdollista, koska silloin on myös muita tehtäviä tehtävänä. Jos päivällä ei ole aikaa, olen tehnyt blogi ja somehommia illalla, kun lapset nukkuvat.

Lukijat käyttävät postauksen lukemiseen aikaa keskimäärin 1-2minuuttia.

Minulla menee yhden postauksen tekemiseen 2 tuntia.

Onneksi olen alkanut kirimään aikaa pienemmäksi. Tekstin ulkoasun muokkaamiseen ei mene enää lähellekään sitä aikaa, mitä alussa meni. 

En ole myöskään kirjoittanut postauksia kovin ”päiväkirjamaiseen” tyyliin, vaan ehkä enemmän asiapainotteisesti. Myös se vie aikaa, sillä sisällön pitää silloin olla lukijaa hyödyttävää, ja lähteet pitää tarkistaa.

Ajan löytäminen blogille on toisinaan ollut haasteellista

Ajanhallinta ja ajan löytyminen blogin pitämiseen onkin ehkä ollut suurin haaste ensimmäisenä vuonna! 

Mutta ihanaa huomata, että päivä päivältä se alkaa kuitenkin helpottaa.

Ensimmäisenä vuonna on ollut ihan hirveästi opittavaa. Mitkä aiheet menevät omaan kategoriaan? Mikä sen oman blogin aiheiden kategoria ja tyyli ylipäätään on? Näitä on tullut mietittyä todella paljon. 

Olen huomannut, että pelkän sisustusblogin pitäminen ei ehkä juuri nyt ole se omin juttu, vaikka ehkä olisikin kannattavaa rajata aiheita. Jos aiheita on paljon laidasta laitaan, puhutaan ”sillisalaatti blogista”. Mielestäni tämä blogi ei kuitenkaan sellainen ole, vaikka kirjoitan muustakin kuin sisustus aiheisista jutuista. Lapset, arki, ja vertaistuen jakaminen on minulle yhä tärkeitä aiheita ja asioita, ja jatkan niiden parissa sisustamisen ja DIY projektien ohella!

Lue myös:
VUOSI2019 - MATKA VALOKUVAAJAKSI JA BLOGGAAJAKSI

Ensimmäisen blogivuoden aikana myös ensimmäinen vauvavuosi päättyi.

Jälkikäteen vähän ihmettelinkin, etten kirjoittanut 1-vuotiaan sielunelämästä sen enempää. 

Ehkä olisin tehnyt sen kaltaisia postauksia enemmän, jos Lilja olisi ollut vielä pienempi?

Mutta vauva-arjen ensimmäiset kuukaudet kuluivat vauvan kanssa sylikkäin, ja sitä seuraavat kuukaudet vain mietin, pitäisikö perustaa blogi?

Uskallanko? Mistä kirjoitan? Mihin perustan blogin? Miten saan muokattua ulkoasun kauniiksi? Lukeeko postauksiani kukaan, ja miten saan lukijat löytämään blogini?

Kun olin useita kuukausia tuota miettinyt, kerännyt rohkeutta, ja ottanut perusasioista selvää, kerroin miehelleni, että aion kirjoittaa blogia.  Mieheni on alusta asti kannustanut minua ja kehunut kuvaus ja blogityötä. 

Toisinaan se on aiheuttanut kotona myös närkästystä, ja aina ei ole löytynyt ymmärrystä sille, että jos haluaa menestyvän ja ehkä rahaakin tuottavan blogin, sen eteen on nähtävä vaivaa.
Blogia ja somekanavia on päivitettävä aktiivisesti.  Mutta pääosin tämän tekeminen on perheessämmekin ollut varsin positiivinen juttu!
Mies myös avustaa minua tarvittaessa kuvaamisessa, nämäkin kuvat on miehen on mieheni ottanut, ja itse tein jälkikäsittelyn.

Blogia on myös markkinoitava

Lukijat eivät ns. itsekseen vain tupsahda blogiin. Blogi on saatava aktiiviseksi ja menestyväksi, että se näkyy hakukonetuloksissa. 

Blogia on markkinoitava ja mainostettava, jotta ihmiset löytävät tänne. 

Tekstien pitää olla lukijaa viihdyttäviä tai hyödyttäviä, jotta lukija palaa vielä takaisinkin uuden postauksen pariin.
Sekin ehkä yllätti minut. Jotenkin naiivisti ajattelin, että blogi kasvaisi vähemmälläkin mainostamisella. 

Blogi on kuin terapiaa omassa kodissa

Tämä on minulle myös eräänlaista terapiaa. 

Saan selvitettyä omia ajatuksiani kirjoittamisen avulla. Olen saanut sanotuksi asioita, joita en ole saanut sanottua suoraan muille, en ehkä edes omalle miehelleni.

Miten se voikin olla vaikeaa puhua jollekin ihmiselle suoraan, mutta kuitenkin kertoa ne samat ajatukset blogin kautta tuhansille ihmisille?

Olen elänyt vaikean parisuhteen, jossa koin niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Olen kertonut siitä täällä blogissakin avoimesti.

Siitä kirjoittaminen mietitytti ja jännitti ihan hemmetisti, mutta kun lopulta sain postauksen ulos, niin tuntui, kuin iso kivi olisi tippunut sydämeltä. Ennen sen kirjoittamista tuntui, kuin valehtelisin teille. Jos kirjoitan pääasiassa positiivisista asioista ja julkaisen instagramiin kauniita kuvia, mutta jätän kertomatta likaisesta menneisyydestä, luon illuusion toisenlaisesta henkilöstä. 

Haluan olla rehellinen ja avoin, haluan, että tiedät kuka minä olen.  

Lue myös:
Miten helvetissä selvisin noista vuosista? 
minkälaista on elämä pitkäaikaissairaan lapsen äitinä?
kokemuksiani väkivallasta, Tunnistatko sinä väkivallan eri muodot?
pyhäinpäivä lasten silmin,miltä tuntuu kun isä on kuollut

Kiitos pienelle blogilleni

Olen oppinut paljon. On alkanut kehittyä suunta, mitä ja kelle kirjoitan. 

Mikä on se oma tyyli. Olen tutustunut huippuihin ihmisiin, joista osasta on tullut uusia ystäviäni. Olen saanut tehdä lukuisia hyvin onnistuneita yhteistöitä. Minuun on uskottu.

Ennen kaikkea, uskon itse itseeni!

Vaikka blogin pitäminen on aikaa vievää, ja toisinaan hermojakin raastavaa, en vaihtaisi tätä pois. Tämä vie mennessään!

Jos sinä harkitset blogin aloitusta, niin sanon sinulle, että tee se. Ei kannata miettiä kuukausia, ehkä jopa vuosia, sen perustamista. Koen, että minulla meni monta hyvää kuukautta hukkaan. 

Vielä silloinkin  kun aloitin blogin, en alkuun kirjoittanut tänne kuin ehkä kerran kuussa.
Vasta viime heinäkuussa, eli 9kk sitten, aloin kirjoittamaan tänne aktiivisemmin ja hankkimaan yleisöä.

Minulla ei ole luvuista mitään hajua, mutta  tämän 1v (tai 9kk) blogitaipaleen jälkeen täällä käy noin 5600 lukijaa kuukaudessa. Yhteensä blogissa on käyty 38 715 kertaa. Luetuin postaus on Minkälainen matto on sopiva olohuoneeseen? Sitä on luettu 2838 kertaa.

Yhteensä postauksia olen kirjoittanut 87, tämä postaus on siis numero 88.
Määrä on vähäinen vuodelle! Vuoden päästä tuo luku on varmasti paljon isompi.
Postaustahtikin on vakiintunut, kuuteen - kahdeksaan postaukseen kuukaudessa.

Kiitos juuri sinulle lukijani, että olet siellä!

Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

-Sasa