Helppo ja halpa vappumenu syntyy käden käänteessä!

Kehittelin meille pöytään herkullista ja hauskaa syötävää vapuksi, jonka saa aikaan helposti ja edullisesti.

Lapsiperheessä tuntuu olevan aina kiireistä, ja nyt kotihoidontuella ollessa haluaa säästää, jos mahdollista. 

Ruoan tuli olla myös kaikille maistuvaa.

Siitä se ajatus sitten lähti. 

Eräässä Facebook ryhmässä ehdotettiin Hyrskypottuja vappuruoaksi. Kuulosti hauskalta, mutta en ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta ruoasta!
Reseptin katsottuani tiesin, että tätä tulee meidän pöytään. Sopivan keväinen lisuke.

Nakkipiilot on todella helppoja valmistaa, ja ne maistuvat takuuvarmasti kaikille. Me dipattiin nakkeja vielä kurkkumajoneesiin, mutta toki niihin voisi tehdä haluamansalaisen kastikkeen ja lisätä sen voitaikinan päälle ennenkuin sen kääräisee taikinan nakin ympärille.

Täytetyt munat tuli mieleen, kun mietin hyrskypotuille kaveria ja proteiinin lähdettä. 

Jälkiruoaksi syötiin valmista (ajatella, ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin ripotella värikkäät strösselit päälle) mango-meloni kermajäätelöä.
Jäätelö on laktoositon ja se löytyy Lidlin valikoimasta, hintaakin on vain 2,25€ litra, eli annoshinnaksi kuudelle jää 0,38€. 

Maku tässä jäätelössä oli oikein kiva, kermainen mutta silti raikas.

Juomaksi valikoitui mikä muukaan, kuin Sima.
Tällä kertaa Lime sima. Nyt kuitenkin on vappu niin lähellä jo, että voi olla että joudut jättämään tämän siman tekemisen väliin, jos et ole jo aloittanut. Siman käymiseen huoneenlämmössä menee noin 3 päivää. Jos olet jo tehnyt siman tai käytät valmis simaa, voit ostaa myös koristeeksi limetin, se tuo kivaa makua ja näköä kattaukseen.

Laitan teille tähän vappumenuun tarvittavat ainekset, ja ohjeet!

Annoksia näistä aineksista syntyy helposti kuusi.

Penninvenyttäjän vappumenu

• Hyrskyperunat
• Täytetyt munat
• Nakkipiilot
• Lime sima
• Mangojäätelö

HYRSKYPERUNAT

1 kg uusia perunoita
4 kevätsipulia varsineen
1 ruukku tilliä
1 prk ranskankermaa

(1prk kermaviiliä halutessaan)

1 tl sitruunapippuria
50 g voita

Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Itse päästin perunat vahingossa liiankin kypsiksi, jolloin ne menivät aikamoisen muussiksi "hyrskytyksen" aikana.  

Perunoiden kiehuessa hienonna kesäsipulit varsineen ja tilli. Kun perunat ovat kypsiä, kaada keitinvesi pois kattilasta. Lisää perunoiden joukkoon hienonnetut sipulit, tilli, voi ja ranskankerma/ ranskankerma ja sitruunapippuri. 

Pidä kansi tiukasi kiinni ja ravistele kattilaa voimakkaasti niin että perunat hieman hajoavat ja ainekset sekoittuvat. Perunat voi tarjoilla heti kuumina, mutta tämä on hyvä lisuke myös kylmänä.

Sopii erityisesti kalan ja kananmunan kaveriksi.

TÄYTETYT KANANMUNAT

10 kpl kananmunia (= 20 puolikasta)

Kurkkumajoneesia  (valmis, Lidl)

Ruohosipulia

ripaus suolaa ja paprikajauhetta

Keitä kananmunat kypsiksi, n. 8–10 min.

Jäähdytä, kuori ja halkaise munat. Itse en kovertanut keltuaista pois, sillä meillä oli yksinkertaisesti täytteenä kurkkumajoneesi ja ruohosipuli.  Lisää munien päälle nokare majoneesia. Lisää sen ripaus paprikajauhetta ja suolaa, ja viimeistele annokset ruohosipulilla.

Jos haluat enemmän täytettä, koverra keltuaiset kulhoon ja täytä haluamallasi täytteellä. Näissä vain mielikuvitus on rajana!

PIENET NAKKIPIILOT

2 pakettia nakkeja

1 voitaikinapaketti 500g

Ota taikinalevyt sulamaan. Leikkaa voitaikinalevyt keskeltä poikki neliöiksi.  Jos haluat pikku piiloja niin kuin kuvassa, niin puolita vielä neliöt, jolloin saat 4 taikinasuikaletta. 

Nakin päihin voit leikata ristiviillot. 

Laita kunkin suikaleen päälle nakki ja haluamasi mausteet. (tai puolikas nakki, jos teet pikkupiiloja)

Rullaa nakit taikinaneliöiden sisään, jätä sauma aina alaspäin keskelle nipistäen hyvin yhteen vedellä kostutetuin sormin. Voitele munalla.

Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 10-15 min

LIME SIMA (Ohje kinuskikissa)

Vinkit:

·        Siman valmistamisessa käytännöllisimpiä ovat kierrekorkilla varustetut pullot, esimerkiksi puhdistetut muoviset limsapullot tai lasiset viinipullot.

·        Käytä simassa limeä maun mukaan. Kolmesta limestä sima saa selkeän sitruksisen aromin, joka on erityisesti aikuisempaan makuun. Pullotusvaiheen jälkeen siman valmistumisaika on noin viikko viileässä, huoneenlämmössä kolmisen päivää. Älä sulje pulloja liian tiiviisti ja vapauta pulloon muodostuva paine aika ajoin avaamalla korkki.

Valmista simaa 4 litraa

Ainekset:

2-3 limeä
2 + 2 litraa vettä
250 g fariinisokeria
250 g taloussokeria
herneenkokoinen pala tuorehiivaa

Pulloihin:

sokeria
rusinoita


Pese limet. Kuori vihreä pintaosa kuorimaveitsellä ohuelti, jotta kuoreen tulee mukaan mahdollisimman vähän valkoista kuoriosaa. Leikkaa myös hedelmistä pois valkoinen, kitkerä kuoriosa. Viipaloi limet ja poista siemenet.

Kuumenna 2 litraa vettä kiehuvaksi isossa kattilassa (vetoisuus 5 litraa). Lisää joukkoon sokerit. Sekoittele, kunnes sokeri on liuennut. Lisää loput vedestä kylmänä.

Odota, kunnes neste on kädenlämpöistä. Sekoita hiivapala pieneen nestemäärään. Lisää sitten kattilaan ja sekoita huolellisesti. Lisää limeviipaleet ja kuoret kattilaan.

Anna seistä huoneenlämmössä noin vuorokausi kannella suojattuna.

Laita puhtaisiin pulloihin teelusikallinen (per 1 litra) sokeria ja rusinoita. Poimi limeviipaleet simasta. Sekoita ja kaada sima pulloihin. Siivilöi sima pullottamisen yhteydessä, jotta juomaan ei jää limeistä irronnutta hedelmälihaa.

Säilytä valmis sima viileässä ja käytä viikon kuluessa.

KERMAINEN MANGOJÄÄTELÖ

1pkt Gelatelli laktoositon kermajäätelö, mango-meloni (valmistettu Suomessa!)

Saatavilla Lidlistä.

Koristeeksi värikkäitä nonparelleja

Tarjoile heti

Ihanaa Vappua!

Seuraatko blogia jo Instagramissa ja Facebookissa?

-Sasa

Sulla on vammanen naama

Vapun alla tapahtui.

On kolea keväinen ilta.

Saavun leikkipuistoon pienen taaperoikäisen tyttäreni kanssa.

Hän on innoissaan, kun pääsee leikkimään.

Ehdotan, että mennään etsimään isoveljet, jotka tulivat edeltä leikkipuistoon.

Puistossa on melko paljon lapsia, mutta ei aikuisia. Yhden äidin kuitenkin onnistun bongaamaan toisen taaperoikäisen kanssa.

Tuolla veljet on, tuolla kauempana! Näetkö Lilja?
Lilja näkee, ja lähtee innoissaan veljiänsä kohti.

Näen jo kaukaa poikien kasvoilta, että kaikki ei ole hyvin. 

Viiden hengen porukka ympäröi poikia. Kun saavun pa

ikalle, kysyn, onko kaikki hyvin täällä? Esikoiseni kertoo kyynelehtien mitä on tapahtunut.

Pojat olivat ensin lähestyneet näitä toisia lapsia, joista ainakin osan entuudestaan tiesivät. 

Nopeasti ”leikki” oli kuitenkin kääntynyt ilkkumiseksi ja haukkumiseksi.

”Sulla on vammanen naama”

”Hörökorva”

”Ootsä tyhmä”

”Retardi”

Näitä asioita lapseni sai kuulla, ja sain käyttää kaiken uskottavuuteni ja rakkauteni, että sain vakuutettua että mikään noista ei pidä paikkaansa.

Lue myös: Asiaa kiusaamisesta ja illallinen ystävän kanssa
Mitä kuuluu koululaiselle

Lopulta pojat olivat yrittäneet poistua kauemmaksi mutta muut lapset olivat seuranneet heitä.

Eräs tyttö oli tarjonnut toisille pojille karkkia palkaksi, jos vetäisivät esikoistani turpaan.

Jäin selvittämään asiaa paikan päälle.

Muut lapset myönsivät tekosensa ja pyysivät anteeksi, paitsi tämä väkivaltaan yllyttänyt tyttö. Kiusaajat totesivat, että meni vähän överiksi. Joo niin todellakin meni. En ole vielä tavoittanut lasten vanhempia, mutta toivon, että saan keskusteluyhteyden heihin.

Harmillista on, että tämä ei ole todellakaan ensimmäinen kerta, kun puutun kiusaamiseen.
Mun erityisluokkaa käyvää 10-vuotiasta poikaa on kiusattu 5-vuotiaasta saakka. Ei mitenkään systemaattisesti, mutta ikäviä tilanteita tulee satunnaisesti useissa paikoissa: ensin päiväkodissa, sitten koulussa, iltapäiväkerhossa, ja leikkipuistossa.

Tällä kertaa leikkipuistosta lähdettiin lopulta kyynelehtivin silmin kohti lähikauppaa.

Matkalla juttelin lapselleni, että kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun syy. 

Se, että on erilainen, ei ole koskaan syy kiusaamiselle.

En ole ikinä ymmärtänyt logiikkaa, että pitäisi osua johonkin muottiin, jotta välttyisi kiusaamiselta. Haluan kasvattaa omat lapseni niin, että erilaisuus on rikkaus, ja mikään maailmassa ei oikeuta toisen kiusaamiseen. Tästä ollaan kotonakin tosi tiukkoja.

Puhuttiin, että toisen puolustaminen vaatii paljon enemmän rohkeutta kuin kiusaaminen. On paljon helpompaa ilkkua anonyymisti netissä, tai porukassa leikkipuistossa, kuin olla se yksi rohkea joka puolustaa kiusattua.

Kun saavuimme lähikauppaamme, ovella tuli nuori mies vastaan joka antoi tietä rattaille,

Katsoi silmiin ja hymyili. Meinasin vielä sanoa hänelle että onpa hienot hiukset, mutta jäi sanomatta (pitäisi usemmin uskaltaa kertoa kehuja).

Nuori mies kiirehti ovelta omalle autolleen.

Samalla poikani huudahti innoissaan "SE OLI TUURE!" 
"Äiti tiedätkö? Tubettaja Tuure Boelius!"

Sanoin, että mene ihmeessä perään, jos vain kerkeät.

Hän oli jo autossaan, mutta siitä huolimatta (!) hän huomioi poikani, vaikka hän ei edes tullut muutamaa metriä lähemmäs autoa.
Hän vaihtoi kuulumisia poikani kanssa, ja lopulta kertoi lähtevänsä ulkoiluttamaan koiria.

Ette voi USKOA kuinka onnelliseksi lapsi tuli tästä, ikävän tapahtuman jälkeen!
Silmät sädehtien hän käveli kotiin ja muisteli tuota kohtaamista. Vannoi, että kertoo ainakin mummille tästä.

Kun päästiin kotiin, hän avasi you tuben. Kuunteli Tuuren musiikkia, ja sen jälkeen nukahti pienen pikkusiskonsa viereen.

Kiitos Tuure, että olit ystävällinen ❤️ Muutit pojan päivän miljoona kertaa paremmaksi.

Oletko sinä kohdannut kiusaamista?

Seuraatko blogia jo Instagramissa ja Facebookissa?

-Sasa

Blogin 1-vuotissynttärit! Minkälainen oli ensimmäinen vuosi?

Sasa Villa -blogi täyttää 1 vuotta.

Ensimmäinen ajatus on, Huh, ensimmäisestä vuodesta selvitty!

Samalla olen ylpeä itsestäni ja pienestä blogistani. 

Olen kiitollinen jokaisesta lukijastani, ja jokaisesta, joka on auttanut, kun apua olen kaivannut.

Tosiaankin, tämä ei aina ole ollut kovin helppoa tai kevyttä. Postauksen tekemiseen kaikkineen kuluu usein useita tunteja, ja välillä on vaikeaa löytää aikaa sille hektisen pikkulapsi arjen keskeltä.

Käytännössä kirjoitan, kuvaan ja editoin Liljan päiväuniaikana. 

Joka päivä se ei ole mahdollista, koska silloin on myös muita tehtäviä tehtävänä. Jos päivällä ei ole aikaa, olen tehnyt blogi ja somehommia illalla, kun lapset nukkuvat.

Lukijat käyttävät postauksen lukemiseen aikaa keskimäärin 1-2minuuttia.

Minulla menee yhden postauksen tekemiseen 2 tuntia.

Onneksi olen alkanut kirimään aikaa pienemmäksi. Tekstin ulkoasun muokkaamiseen ei mene enää lähellekään sitä aikaa, mitä alussa meni. 

En ole myöskään kirjoittanut postauksia kovin ”päiväkirjamaiseen” tyyliin, vaan ehkä enemmän asiapainotteisesti. Myös se vie aikaa, sillä sisällön pitää silloin olla lukijaa hyödyttävää, ja lähteet pitää tarkistaa.

Ajan löytäminen blogille on toisinaan ollut haasteellista

Ajanhallinta ja ajan löytyminen blogin pitämiseen onkin ehkä ollut suurin haaste ensimmäisenä vuonna! 

Mutta ihanaa huomata, että päivä päivältä se alkaa kuitenkin helpottaa.

Ensimmäisenä vuonna on ollut ihan hirveästi opittavaa. Mitkä aiheet menevät omaan kategoriaan? Mikä sen oman blogin aiheiden kategoria ja tyyli ylipäätään on? Näitä on tullut mietittyä todella paljon. 

Olen huomannut, että pelkän sisustusblogin pitäminen ei ehkä juuri nyt ole se omin juttu, vaikka ehkä olisikin kannattavaa rajata aiheita. Jos aiheita on paljon laidasta laitaan, puhutaan ”sillisalaatti blogista”. Mielestäni tämä blogi ei kuitenkaan sellainen ole, vaikka kirjoitan muustakin kuin sisustus aiheisista jutuista. Lapset, arki, ja vertaistuen jakaminen on minulle yhä tärkeitä aiheita ja asioita, ja jatkan niiden parissa sisustamisen ja DIY projektien ohella!

Lue myös:
VUOSI2019 - MATKA VALOKUVAAJAKSI JA BLOGGAAJAKSI

Ensimmäisen blogivuoden aikana myös ensimmäinen vauvavuosi päättyi.

Jälkikäteen vähän ihmettelinkin, etten kirjoittanut 1-vuotiaan sielunelämästä sen enempää. 

Ehkä olisin tehnyt sen kaltaisia postauksia enemmän, jos Lilja olisi ollut vielä pienempi?

Mutta vauva-arjen ensimmäiset kuukaudet kuluivat vauvan kanssa sylikkäin, ja sitä seuraavat kuukaudet vain mietin, pitäisikö perustaa blogi?

Uskallanko? Mistä kirjoitan? Mihin perustan blogin? Miten saan muokattua ulkoasun kauniiksi? Lukeeko postauksiani kukaan, ja miten saan lukijat löytämään blogini?

Kun olin useita kuukausia tuota miettinyt, kerännyt rohkeutta, ja ottanut perusasioista selvää, kerroin miehelleni, että aion kirjoittaa blogia.  Mieheni on alusta asti kannustanut minua ja kehunut kuvaus ja blogityötä. 

Toisinaan se on aiheuttanut kotona myös närkästystä, ja aina ei ole löytynyt ymmärrystä sille, että jos haluaa menestyvän ja ehkä rahaakin tuottavan blogin, sen eteen on nähtävä vaivaa.
Blogia ja somekanavia on päivitettävä aktiivisesti.  Mutta pääosin tämän tekeminen on perheessämmekin ollut varsin positiivinen juttu!
Mies myös avustaa minua tarvittaessa kuvaamisessa, nämäkin kuvat on miehen on mieheni ottanut, ja itse tein jälkikäsittelyn.

Blogia on myös markkinoitava

Lukijat eivät ns. itsekseen vain tupsahda blogiin. Blogi on saatava aktiiviseksi ja menestyväksi, että se näkyy hakukonetuloksissa. 

Blogia on markkinoitava ja mainostettava, jotta ihmiset löytävät tänne. 

Tekstien pitää olla lukijaa viihdyttäviä tai hyödyttäviä, jotta lukija palaa vielä takaisinkin uuden postauksen pariin.
Sekin ehkä yllätti minut. Jotenkin naiivisti ajattelin, että blogi kasvaisi vähemmälläkin mainostamisella. 

Blogi on kuin terapiaa omassa kodissa

Tämä on minulle myös eräänlaista terapiaa. 

Saan selvitettyä omia ajatuksiani kirjoittamisen avulla. Olen saanut sanotuksi asioita, joita en ole saanut sanottua suoraan muille, en ehkä edes omalle miehelleni.

Miten se voikin olla vaikeaa puhua jollekin ihmiselle suoraan, mutta kuitenkin kertoa ne samat ajatukset blogin kautta tuhansille ihmisille?

Olen elänyt vaikean parisuhteen, jossa koin niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Olen kertonut siitä täällä blogissakin avoimesti.

Siitä kirjoittaminen mietitytti ja jännitti ihan hemmetisti, mutta kun lopulta sain postauksen ulos, niin tuntui, kuin iso kivi olisi tippunut sydämeltä. Ennen sen kirjoittamista tuntui, kuin valehtelisin teille. Jos kirjoitan pääasiassa positiivisista asioista ja julkaisen instagramiin kauniita kuvia, mutta jätän kertomatta likaisesta menneisyydestä, luon illuusion toisenlaisesta henkilöstä. 

Haluan olla rehellinen ja avoin, haluan, että tiedät kuka minä olen.  

Lue myös:
Miten helvetissä selvisin noista vuosista? 
minkälaista on elämä pitkäaikaissairaan lapsen äitinä?
kokemuksiani väkivallasta, Tunnistatko sinä väkivallan eri muodot?
pyhäinpäivä lasten silmin,miltä tuntuu kun isä on kuollut

Kiitos pienelle blogilleni

Olen oppinut paljon. On alkanut kehittyä suunta, mitä ja kelle kirjoitan. 

Mikä on se oma tyyli. Olen tutustunut huippuihin ihmisiin, joista osasta on tullut uusia ystäviäni. Olen saanut tehdä lukuisia hyvin onnistuneita yhteistöitä. Minuun on uskottu.

Ennen kaikkea, uskon itse itseeni!

Vaikka blogin pitäminen on aikaa vievää, ja toisinaan hermojakin raastavaa, en vaihtaisi tätä pois. Tämä vie mennessään!

Jos sinä harkitset blogin aloitusta, niin sanon sinulle, että tee se. Ei kannata miettiä kuukausia, ehkä jopa vuosia, sen perustamista. Koen, että minulla meni monta hyvää kuukautta hukkaan. 

Vielä silloinkin  kun aloitin blogin, en alkuun kirjoittanut tänne kuin ehkä kerran kuussa.
Vasta viime heinäkuussa, eli 9kk sitten, aloin kirjoittamaan tänne aktiivisemmin ja hankkimaan yleisöä.

Minulla ei ole luvuista mitään hajua, mutta  tämän 1v (tai 9kk) blogitaipaleen jälkeen täällä käy noin 5600 lukijaa kuukaudessa. Yhteensä blogissa on käyty 38 715 kertaa. Luetuin postaus on Minkälainen matto on sopiva olohuoneeseen? Sitä on luettu 2838 kertaa.

Yhteensä postauksia olen kirjoittanut 87, tämä postaus on siis numero 88.
Määrä on vähäinen vuodelle! Vuoden päästä tuo luku on varmasti paljon isompi.
Postaustahtikin on vakiintunut, kuuteen - kahdeksaan postaukseen kuukaudessa.

Kiitos juuri sinulle lukijani, että olet siellä!

Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

-Sasa

Viikon arkiruokavinkki

Edit. Jostain syystä blogialusta on hävittänyt useiden postausten kuvat. Pahoittelut!
Yritän korjata ongelman pian.

Ajattelin kerätä teille jatkossa viikon arkiruokavinkkejä.

Itse asiassa tämä(kin) on ollut tekeillä jo viikkoja, mutta en ole ikinä saanut aikaiseksi kuvata ruokia, tai se on muistunut mieleen jo syödessä.

Postaus olisi aika tylsä ilman yhtäkään kuvaa, ja olen tottunut käyttämään omia kuviani kuvapankkien sijaan.

Ruokailu on perheen yhteinen tärkeä hetki

Meidän perheessämme syöminen on ollut aina tärkeää. 

Lapsuudenkodissani kokoonnuimme aina päivälliselle ruokapöydän ääreen, ja vaihdoimme kuulumiset.

Se on traditio, josta itsekin olen halunnut pitää kiinni omaa perhettä saatuani. 

Olemme sopineet, että emme ota ruokapöytään leluja, eikä katsella tablettia tai puhelinta.

Nyt ihan vähän aikaa sitten ollaan otettu kuitenkin Aku-Ankan lukeminen mukaan iltapaloille. Vauhdikkaat pojat harvemmin pysähtyvät kirjan tai sarjakuvan ääreen, ja huomasin että iltapalaa syödessä he samalla mielellään lukivat Aku-Ankkaa. 

Annoin siihen luvan ja jopa kehotin lukemaan, sillä kaikki lukeminen on mielestäni hyvästä. 

Vaikka Aku-Ankka on sarjakuva eikä kirja, on siinä hyvin rikasta suomen kieltä.

Toisinaan varsinkin aamuisin, tekisi itsekin mieli ottaa puhelin esille ja lukea uutisia ja somekuulumisia, mutta puhelinkielto koskee perheessämme myös aikuisia.

Näin voimme täysin keskittyä toisiimme ja ruokailuun.

Tänään oli pastapäivä. Perjantain kunniaksi syötiin koko perheen suosikkia, pasta carbonaraa.

Tagliatelle pääsi ylikypsäksi, pitäisi muistaa ottaa aina hyvissä ajoin pastat pois kiehumasta. 

Tämä on todella nopea ruoka, valmistukseen menee aikaa vain 15 minuuttia.

Viikon arkiruoka, pasta carbonara

PASTA CARBONARA

AINEKSET

2 pakettia pekonia (tai ”aitoon” carbonaraan 180g guancialea, joka on possun kuivattua poskilihaa)

1dl kuohuokermaa

1 valkosipulinkynsi

1dl juustoraastetta (parmesan tai pecorino)

500g spagettia (itse käytin Tagliatellea)

3 kananmunaa

Maustamiseen suolaa ja mustapippuria

Tee näin:

1.      Leikkaa pekoni suikaleiksi. Levitä pekoni kylmään pannuun ja paista suikaleet rapeiksi. Siirrä pannu pois levyltä.

2.      Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

3.      Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa. Lisää kerma ja puolet juusto­raasteesta. Valuta keitetty pasta siivilässä ja kumoa takaisin kattilaan. Sekoita joukkoon pekoni. (Voit halutessasi jättää osan pekonin rasvasta pannuun.)

4.      Kun pekonin kanssa sekoitettu pasta ei ole enää tulikuumaa, lisää munaseos ja sekoita. (Liian kuumassa pastassa muna kypsyy kokkeliksi.)

5.      Mausta suolalla ja rouhi pinnalle runsaasti mustapippuria. Ripottele loput juustosta pastan joukkoon. Koristeeksi voi lisätä persiljaa. Tarjoile ruoka heti.

Muut seuraavalle viikolle varatut ruoat:

-Bataattisosekeitto

-Pinaattikeitto ja kananmunat

-Kanasalaatti

-Ranskalaiset ja nakit + kanafileet

Mitä teillä syödään? 😊

Hyvää viikonloppua!

Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

-Sasa

DIY -Kirjakaapin uusi ilme

Meillä on lastenhuoneessa ikivanha Iskun kaapisto.

Se on ajanut asiansa hyvin, mutta kuntonsa puolesta alkaa olemaan tiensä päässä, ja halusin kaikki tavarat piiloon. 

Nyt kirjat rönsyilevät miten sattuu. 

Tiedän tämänkin olevan makuasia, sillä toiset ehdottomasti haluavat, että kaikki kirjat saavat olla esillä.

Periaatteessa ne saisikin olla esillä meilläkin, mutta lasten kirjat ovat niin kirjavia ja monen kokoisia, että siistimmän ilmeen puolesta laitan ne nyt mieluummin ovien taakse.

Uniikki kaappi sai uuden ilmeen

Ostin uniikin kirjakaapin Torin kautta. 

Se oli vanha, kaunis, ja ehdottomasti kiehtoi, että tähän saa kirjat sekä runkoon hyllyille, että molempiin oviin.

Näin jo sieluni silmin kuinka hieno siitä tulisi, kun pääsen sitä kunnostamaan!

Lopputulos onkin aivan ihana, pidän ihan kauheasti kaapin ulkonäöstä nyt.

Halusin kaapista ehdottomasti mattapintaisen, ja harmaan ja beigen kaveriksi ripauksen väriä.

Maaliksi valikoitui Tikkurilan Helmi 10 -kalustemaali, ja maalin sävyksi Tikkurilan rautatie.

Käytin esikäsittelyyn myös Tikkurilan pohjamaalia.

Messinkiset House Doctorin vetimet tilasin Dom Dom verkkokaupasta.

Vilautin tästä kaapista kuvia jo Instagramin puolella, ja tästä tuli aivan valtavasti kyselyitä ja ihasteluja. Tein teille nyt tarkemman postauksen tästä kaapista, sen työvaiheista, ja tarvikkeista.

Puisen kaapin maalaus ja uudelleen käsittely mattapintaiseksi

Tee kaikki esivalmistelut ennen työn aloittamista.

Hanki tarvittavat työvälineet ja tarvikkeet.

Välineet ja tarvikkeet:

-Tikkurilan Helmi 10 -kalustemaali, sävy Tikkurilan rautatie

-Helmi pohjamaali

-Laadukas tekokuituinen sivellin

-Hiomapaperi vahbuudeltaan 120-150, ja välihiontaan 280-800 vahvuinen hiomapaperi

-Puhdas rätti

-Lattian suojaus maaliroiskeilta

Puhdistin pinnat miedolla saippuavedellä. Pinnat voi puhdistaa myös Tikkurilan kalustepesulla. 

Käytin puhdasta rättiä ja huuhtelin rättiä välissä. 

Annoin pinnan kuivua ennen hionnan aloittamista.

Hiomiseen voi käyttää hiomapaperia, joka on vahvuudeltaan 120-150. 

Itse en hionut kalustetta puulle asti, vaan niin että rikoin vanhan pinnan, koska vanha pinta oli ihan hyvä kuntoinen ja aoin käyttää pohjamaalia.

Ennen pohjamaalausta oli kaappi puhdistettava hiomapölystä.

Minulla ei ollut hyvää harjaa käytössä, joten käytin puhdistukseen  kuivaa puhdasta pensseliä, ja sen jälkeen pyyhin pinnat hieman kostealla rätillä jossa oli mietoa pesuainetta.

Pohjamaalasin kaapin Helmi pohjamaalilla. 

Pohjamaalia tarvitset, jos et hio kalustetta ihan ”paljaaksi”, et ole varma edellisestä pinnasta (maali vai lakka), tai jos haluat lisätä uuden pinnan kestävyyttä.

Helmi-pohjamaalilla maalattu pinta on kosketuskuiva noin tunnin kuluttua maalaamisesta. Toisen pohjamaalikerroksen voi maalata noin 2 tunnin kuluttua, ja pintamaalauksen voi tehdä noin 5 tunnin kuluttua.

Työvaiheet:

PINNAN ESIKÄSITTELY

Ennen pohjamaalausta tarvittaessa hio pinta 120-150 vahvuisella hiomapaperilla. Poista huonosti kiinni oleva maali kokonaan. Kittaa kolot ja lommot siloitteella, ja hio ne sen jälkeen. 

Poista hiontapöly huolellisesti harjan ja kostean rätin avulla. Rätissä voi olla mietoa pesuainetta tai maalinpoistoainetta.

POHJAMAALAAMINEN

Sekoita maali huolellisesti ennen käyttöä ja ohenna tarvittaessa vedellä. 

Levitä maali siveltimellä.

Parhaiten maalaamiseen sopivat tekokuituiset siveltimet, joissa on monihaaraiset harjasten päät. 

Huokoinen alusta kannattaa pohjamaalata ensin 5–10 % ohennetulla pohjamaalilla, hioa välillä ja pohjamaalata uudelleen muutaman tunnin kuluttua ohentamattomalla pohjamaalilla.

MAALAAMINEN

Maalaa kun pohjamaali on täysin kuivunut. 

Käytä maalaamiseen tekokuituista sivellintä, laakatasoille voi käyttää myös kalustemaalitelaa. Maalaa puun syiden mukaisesti. 

Käsittele pinta 1-2 kertaa. Itse maalasin kahteen kertaan. Varmista, että ensimmäinen kerros on kunnolla kuivunut ja siveltimessä on tarpeeksi maalia, jotta jäljestä tulee tasainen. Tarkkaile mahdollisia valumia.

Tikkurilan Helmi 10 -kalustemaali levittyi hyvin ja kuivui nopeasti. Tämä maali käy myös leikkikalujen maalaamiseen.

MAALATUN KALUSTEEN HOITO

Kalustemaali saavuttaa lopullisen kovuutensa ja kestävyytensä neljän viikon kuluessa, sitä ennen sitä on käsiteltävä varoen (ei kannata laskea esim. tasolle painavampia esineitä). 

Maalipinnan puhdistukseen voit käyttää mietoa lantrattua astianpesuainetta tai mietoa saippuaa ja pehmeää rättiä.

Mitä pidät lopputuloksesta? Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat.

Teen itseasiassa kohtuullisen usein tällaisia kalusteiden tuunaamisia ja DIY juttuja, mutta en ole kertaakaan vielä tehnyt niistä juttua blogiin! 

Nyt ihmettelen kyllä miksi. Tämä on itselle niin mieluisaa, ja nyt huomasin kuinka paljon se myös teitä kiinnostaa.

Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

-Sasa