Helmikuun Sisustuscornerin Kuukauden sisustaja tulee nyt vähän myöhässä, mutta ei se haittaa!
Saatte siis tässä kuussa tutustua kahteen mielenkiintoiseen sisustajaan.
Helmikuun aivan ihana sisustaja on Tiina Lindvall. Hänen instagramiinsa pääset tästä.
Tammikuun Kuukauden sisustaja oli Danila Yönsini, juttuun pääset tästä.
Tiinan sisustustyyli on mielestäni hyvin kotoisa.
Paljon vaaleita, maanläheisiä sävyjä, pehmeitä sisustustyynyjä ja torkkupeittoja lämpöä ja mukavuutta tuomaan.
Mikä tekee sisällöstä uniikin, on Tiina itse. Sen lisäksi että koti on lämpöinen, on myös Tiina.
Niin hauska ja empaattinen nainen!
Haastateltuani häntä, tämä mielikuva vain vahvistui.
Kuinka vanha olet?
Olen 30 -vuotias. Viime kesän kolmenkympin kriisin jälkeen olen oppinut sanomaan sen ylpeydellä.
Missä
asut?
Asun Ruskolla, Turun kupeessa. Tässä samassa yhteydessä
voisin nostaa oman kuntani jalustalle: Rusko on valittu v.2012 Suomen
parhaimmaksi kunnaksi asua, sekä vuonna 2018 Rusko valittiin koko Suomen
pientalomyönteisimmäksi kunnaksi. Ei ihme että ollaan viihdytty!
Kuinka
kaikki alkoi?
Rakkaudesta lajiin niin sanotusti. Opin
jo lapsena vaalimaan kotia, koska äitini rakasti sisustaa. Olen pitänyt
Instablogiani vuoden 2019 syksystä aktiivisesti. Sitä ennen päivitin
epäsäännöllisen säännöllisesti. Tili on ollut pystyssä jo vuodesta 2012, mutta
meni vuosia ennen kuin rohkenin julkaista ensimmäisen sisustukseen liittyvän
kuvan. Harmi!
Jos
saisit rajattoman budjetin, mitä sillä tekisit?
Ostaisin
vanhan meijerin, jonka remontoisin industrial tyylillä. Pihalle hankkisin
alpakoita. Nykyisessä talossa kaataisin vähintään kolme väliseinää, lisäisin
ikkunoita, rakentaisin autotallin, ostaisin porealtaan terassille ja löisin
viimeiset rahat loputtomasta budjetista pihaan, eli paljon rahaa!
Kolme
asiaa, joita ilman et voi elää?
Aviomies, puhelin, untuvapeitto
Ihminen,
jota ihailet?
Yksinkertaisesti omaa aviomiestä sekä
edesmennyttä äitiäni. Tähän kuitenkin voisin lisätä vielä Iso-Britannian
Kuningatar Elisabeth II:n, tuttavallisemmin Ellun. Onhan hän jo.. aika vanha.
Asia,
joka sinulle tulee mieleen keltaisesta väristä?
Keltainen on petturuuden väri, tai ainakin näin äitini
minulle opetti. Keltaisia ruusuja ei tulisi antaa puolisolle koska se kielii
uskottomuudesta. Kartoin pitkään keltaista, mutta nyt kuitenkin keltaisesta tulee
mieleen ilo ja riemu… sen petturuuden lisäksi.
Mikä
saa sinut hymyilemään?
Espanja. aurinkoiset pakkasaamut.
valmiiksi ladattu kahvinkeitin. arjen kauniit pienet hetket. suihkun jälkeen
kuivausrummusta otettu lämmin pyyhe. viherkasvien uudet lehdet. Itselle
nauraminen on parasta, puolisolle ja yhteisille jutuille on helppo hymyillä ja
nauraa.
Kuinka
kuvailisit sisustustyyliäsi?
Meillä ei ole koskaan ollut mitään tyyliä.
Luotan omaan visuaaliseen silmään ja siihen mikä tuntuu hyvältä. Pidän
minimalismista, mutta sitä ei kuitenkaan kotini edusta. Rakastan tietyissä
asioissa vähäeleisyyttä kuten keittiöntasojen tulee olla aina tavarasta tyhjät.
Skandinaavisesta tyylistä olen ottanut maanläheiset sävyt ja modernista
tyylistä mustan ja valkoisen.
Mikä
on sinulle kodissa tärkeää?
Tunne. Rauha. Siisteys. Rakkaus. Ei ne
tavarat vaan tunteet mitä koti herättää.
Mitä
otat huomioon uutta sisustushankintaa tehdessäsi?
Pyrin
ostamaan vain tarpeeseen. Hankinnoissa pyrin painottamaan ajattomuutta sekä
laatua. Välillä hankintoihin joutuu säästämään rahaa pitkäänkin.
Teetkö
hutiostoja?
Pyrin välttämään. Huteina voisin kuitenkin mainita
taloutemme sohvat. En ole ollut vielä yhteenkään tyytyväinen. Voi olla ettei
sellaista sohvaa tulekaan vastaan mihin olisin tyytyväinen. Ostokrapulaa en ole
potenut kodin hankinnoista.
Suurin
sisustushaaveesi?
Woodnotesilta K-tuoli takan eteen sekä
Twiggy sivupöytä. Lisäksi muutama design valaisin Petite Frituren Vertigo
kattovalaisin & Gubi Multi-Lite kattovalaisin. Tässä vain muutama mainittaakseni,
lista taitaa olla loputon, joista nämä kärjessä.
Lempi
vuodenaikasi?
Yksinkertaisesti Espanja, jonne kaipaan
jatkuvasti.
Mitä
teet ensimmäisenä aamulla, kun heräät?
Kliseistä, mutta kiitän siitä että saan
herätä. Katson peiliin ja hymyilen (ainakin ajatuksissani). Tunnen
kiitollisuutta. Seuraavaksi keitän kahvia ja valmistaudun uuteen päivään.
Tunteena koti.
Rakennetaanko me nykyään kotia sosiaaliselle
medialle, ulkoisille tekijöille vai itsellemme?
Mitkä asiat todella tekevät minun
mielestäni kodin? Sisustustyylin orjallinen noudattaminen ja kodin rakentaminen
kalliiden design tavaroiden ympärille ei takaa onnellisuutta. Ne voivat sitä
toki täydentää ja tuottaa iloa – mutta onnellisuuden alkulähde lienee jossain
muussa.
Onnellisuus ja tyytyväisyys omaan
elämään on kasvanut rutkasti sen myötä, kun on vuosien saatossa ymmärtänyt ja
oppinut, että kodin tekevät muut kuin tavarat. Ihmiset ja heidän keskinäiset
tunteet tekevät kodin.
Koti on kuin iso syli. Kotona ei
tunneta pelkoa, vihaa tai katkeruutta.
Vastoin aikaisempia ajatuksia koti ei
rakennu materiasta vaan tunteesta. Ei
tarvitse tienata edellistä vuotta enemmän, ei tarvitse haaveilla aina isommasta
ja isommasta talosta, ei tarvitse uusia kaikkia huonekaluja ja sisustusesineitä
kausittain. Kun kodin ihmisillä on hyvä olla itsensä ja toistensa kanssa ei
onnellisuus ole kiinni ulkoisista puitteista. Eikä kenenkään muun mielipiteellä
oikeastaan ole väliä. Huomattu on myös elämän aikaisemmissa vaiheissa, että
vaikka ulkokuori olisi kuinka korea ja pankkitilillä rahaa nykyistä enemmän, ei
koti ole tuntunut kodilta. Ihmisillä siellä on ollut paha olla itsensä ja
toistensa kanssa – sitä ei muuta mikään rottinkikomero eikä pörröinen viltti
sohvannurkassa.
Meille suomalaisille on iskostettu jo
lapsesta saakka uskomus oman kodin omistamisesta. Käyt koulut, hankit ammatin
ja viimeistään työelämään päästyäsi hankit oman asunnon. Tätä kautta saavutamme
taloudellisen riippumattomuuden, joka taas on avain onneen ja elämän
seesteisyyteen, vai onko? Tähän oravanpyörään hyppäämme tietämättä. Sitä en
kiistä etteikö omistusasunto mahdollista yleiseen vuokratasoon nähden uudemman
asunnon ja enemmän neliöitä ”samalla rahalla”.
Voisimmeko me oppia jotain kodista,
onnellisuudesta ja omistamisesta naapurimaastamme Ruotsista? Heidän ei ole
koskaan tarkoitus maksaa koko asuntolainaa pois. Tavallinen pulliainen voi
ottaa asuntolainaa pankista huomattavan summan, sopia maksusuunnitelmaksi mielettömän
monta vuotta ja he maksavat lainasta lähinnä korkoja. On sanomattakin selvää, että heillä jää
enemmän rahaa elämiseen. Raha liikkuu asuntolainojen maksamisen sijasta
yrityksiin ja omaan hyvinvointiin. Kansan ostovoima on Ruotsissa paljon
suurempi mitä meillä Suomessa.
Olen mieheni kanssa nyt arjessamme
tietynlaisessa risteyksessä, mutta yhdessä. Kolmekymppisten seikkailunhalu on
ns. potkaissut sisään, ja puntaroimme päivittäin sen kanssa, että uskaltautuako
riippumattomuuteen ja seikkailuun vai jatkaako turvallisen (ja tutun)
perusarjen rakentamista? Mitä elämältä haluaa – ja mihin seikkailuun uskaltaa
hypätä?
Mikä nyt tuntuu pysyvältä tunteelta,
on se, että riippumatta siitä mihin maailma meitä vie, on koti siellä missä
nauramme ja itkemme yhdessä. Koti tulee aina olemaan siellä missä me olemme
yhdessä. Ammattijärjestäjä Laura
Holmströmin sanoin, talleta muistoja, älä tavaraa.
Terveisin, Tiina
Tosi kiva postaus ja hyvä idea tuoda myös muiden ajatuksia julki! Tuo koti näyttää kyllä ihanalle :)
VastaaPoista-Riikka M
Www.riikkamiettinen.fi