Sisustuscorner, Tunteena koti

Helmikuun Sisustuscornerin Kuukauden sisustaja tulee nyt vähän myöhässä, mutta ei se haittaa! 

Saatte siis tässä kuussa tutustua kahteen mielenkiintoiseen sisustajaan.
Helmikuun aivan ihana sisustaja on Tiina Lindvall. Hänen instagramiinsa pääset tästä.

Tammikuun Kuukauden sisustaja oli Danila Yönsini, juttuun pääset tästä.

Tiinan sisustustyyli on mielestäni hyvin kotoisa. 
Paljon vaaleita, maanläheisiä sävyjä, pehmeitä sisustustyynyjä ja torkkupeittoja lämpöä ja mukavuutta tuomaan. 

Mikä tekee sisällöstä uniikin, on Tiina itse. Sen lisäksi että koti on lämpöinen, on myös Tiina.
Niin hauska ja empaattinen nainen!

Haastateltuani häntä, tämä mielikuva vain vahvistui.


Kuinka vanha olet? 
Olen 30 -vuotias. Viime kesän kolmenkympin kriisin jälkeen olen oppinut sanomaan sen ylpeydellä.

Missä asut? 

Asun Ruskolla, Turun kupeessa. Tässä samassa yhteydessä voisin nostaa oman kuntani jalustalle: Rusko on valittu v.2012 Suomen parhaimmaksi kunnaksi asua, sekä vuonna 2018 Rusko valittiin koko Suomen pientalomyönteisimmäksi kunnaksi. Ei ihme että ollaan viihdytty!

Kuinka kaikki alkoi? 

Rakkaudesta lajiin niin sanotusti. Opin jo lapsena vaalimaan kotia, koska äitini rakasti sisustaa. Olen pitänyt Instablogiani vuoden 2019 syksystä aktiivisesti. Sitä ennen päivitin epäsäännöllisen säännöllisesti. Tili on ollut pystyssä jo vuodesta 2012, mutta meni vuosia ennen kuin rohkenin julkaista ensimmäisen sisustukseen liittyvän kuvan. Harmi!

Jos saisit rajattoman budjetin, mitä sillä tekisit? 

Ostaisin vanhan meijerin, jonka remontoisin industrial tyylillä. Pihalle hankkisin alpakoita. Nykyisessä talossa kaataisin vähintään kolme väliseinää, lisäisin ikkunoita, rakentaisin autotallin, ostaisin porealtaan terassille ja löisin viimeiset rahat loputtomasta budjetista pihaan, eli paljon rahaa!

Kolme asiaa, joita ilman et voi elää? 

Aviomies, puhelin, untuvapeitto

Ihminen, jota ihailet? 

Yksinkertaisesti omaa aviomiestä sekä edesmennyttä äitiäni. Tähän kuitenkin voisin lisätä vielä Iso-Britannian Kuningatar Elisabeth II:n, tuttavallisemmin Ellun. Onhan hän jo.. aika vanha.

Asia, joka sinulle tulee mieleen keltaisesta väristä? 

Keltainen on petturuuden väri, tai ainakin näin äitini minulle opetti. Keltaisia ruusuja ei tulisi antaa puolisolle koska se kielii uskottomuudesta. Kartoin pitkään keltaista, mutta nyt kuitenkin keltaisesta tulee mieleen ilo ja riemu… sen petturuuden lisäksi.

Mikä saa sinut hymyilemään? 

Espanja. aurinkoiset pakkasaamut. valmiiksi ladattu kahvinkeitin. arjen kauniit pienet hetket. suihkun jälkeen kuivausrummusta otettu lämmin pyyhe. viherkasvien uudet lehdet. Itselle nauraminen on parasta, puolisolle ja yhteisille jutuille on helppo hymyillä ja nauraa.

Kuinka kuvailisit sisustustyyliäsi? 

Meillä ei ole koskaan ollut mitään tyyliä. Luotan omaan visuaaliseen silmään ja siihen mikä tuntuu hyvältä. Pidän minimalismista, mutta sitä ei kuitenkaan kotini edusta. Rakastan tietyissä asioissa vähäeleisyyttä kuten keittiöntasojen tulee olla aina tavarasta tyhjät. Skandinaavisesta tyylistä olen ottanut maanläheiset sävyt ja modernista tyylistä mustan ja valkoisen.

Mikä on sinulle kodissa tärkeää? 

Tunne. Rauha. Siisteys. Rakkaus. Ei ne tavarat vaan tunteet mitä koti herättää.

Mitä otat huomioon uutta sisustushankintaa tehdessäsi? 

Pyrin ostamaan vain tarpeeseen. Hankinnoissa pyrin painottamaan ajattomuutta sekä laatua. Välillä hankintoihin joutuu säästämään rahaa pitkäänkin.

Teetkö hutiostoja? 

Pyrin välttämään. Huteina voisin kuitenkin mainita taloutemme sohvat. En ole ollut vielä yhteenkään tyytyväinen. Voi olla ettei sellaista sohvaa tulekaan vastaan mihin olisin tyytyväinen. Ostokrapulaa en ole potenut kodin hankinnoista.

Suurin sisustushaaveesi? 

Woodnotesilta K-tuoli takan eteen sekä Twiggy sivupöytä. Lisäksi muutama design valaisin Petite Frituren Vertigo kattovalaisin & Gubi Multi-Lite kattovalaisin. Tässä vain muutama mainittaakseni, lista taitaa olla loputon, joista nämä kärjessä.

Lempi vuodenaikasi? 

Yksinkertaisesti Espanja, jonne kaipaan jatkuvasti.  

Mitä teet ensimmäisenä aamulla, kun heräät? 

Kliseistä, mutta kiitän siitä että saan herätä. Katson peiliin ja hymyilen (ainakin ajatuksissani). Tunnen kiitollisuutta. Seuraavaksi keitän kahvia ja valmistaudun uuteen päivään.

Tunteena koti.

Rakennetaanko me nykyään kotia sosiaaliselle medialle, ulkoisille tekijöille vai itsellemme?

Mitkä asiat todella tekevät minun mielestäni kodin? Sisustustyylin orjallinen noudattaminen ja kodin rakentaminen kalliiden design tavaroiden ympärille ei takaa onnellisuutta. Ne voivat sitä toki täydentää ja tuottaa iloa – mutta onnellisuuden alkulähde lienee jossain muussa.

Onnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämään on kasvanut rutkasti sen myötä, kun on vuosien saatossa ymmärtänyt ja oppinut, että kodin tekevät muut kuin tavarat. Ihmiset ja heidän keskinäiset tunteet tekevät kodin.

Koti on kuin iso syli. Kotona ei tunneta pelkoa, vihaa tai katkeruutta.

Vastoin aikaisempia ajatuksia koti ei rakennu materiasta vaan tunteesta.  Ei tarvitse tienata edellistä vuotta enemmän, ei tarvitse haaveilla aina isommasta ja isommasta talosta, ei tarvitse uusia kaikkia huonekaluja ja sisustusesineitä kausittain. Kun kodin ihmisillä on hyvä olla itsensä ja toistensa kanssa ei onnellisuus ole kiinni ulkoisista puitteista. Eikä kenenkään muun mielipiteellä oikeastaan ole väliä. Huomattu on myös elämän aikaisemmissa vaiheissa, että vaikka ulkokuori olisi kuinka korea ja pankkitilillä rahaa nykyistä enemmän, ei koti ole tuntunut kodilta. Ihmisillä siellä on ollut paha olla itsensä ja toistensa kanssa – sitä ei muuta mikään rottinkikomero eikä pörröinen viltti sohvannurkassa.

Meille suomalaisille on iskostettu jo lapsesta saakka uskomus oman kodin omistamisesta. Käyt koulut, hankit ammatin ja viimeistään työelämään päästyäsi hankit oman asunnon. Tätä kautta saavutamme taloudellisen riippumattomuuden, joka taas on avain onneen ja elämän seesteisyyteen, vai onko? Tähän oravanpyörään hyppäämme tietämättä. Sitä en kiistä etteikö omistusasunto mahdollista yleiseen vuokratasoon nähden uudemman asunnon ja enemmän neliöitä ”samalla rahalla”.

Voisimmeko me oppia jotain kodista, onnellisuudesta ja omistamisesta naapurimaastamme Ruotsista? Heidän ei ole koskaan tarkoitus maksaa koko asuntolainaa pois. Tavallinen pulliainen voi ottaa asuntolainaa pankista huomattavan summan, sopia maksusuunnitelmaksi mielettömän monta vuotta ja he maksavat lainasta lähinnä korkoja.  On sanomattakin selvää, että heillä jää enemmän rahaa elämiseen. Raha liikkuu asuntolainojen maksamisen sijasta yrityksiin ja omaan hyvinvointiin. Kansan ostovoima on Ruotsissa paljon suurempi mitä meillä Suomessa.

Olen mieheni kanssa nyt arjessamme tietynlaisessa risteyksessä, mutta yhdessä. Kolmekymppisten seikkailunhalu on ns. potkaissut sisään, ja puntaroimme päivittäin sen kanssa, että uskaltautuako riippumattomuuteen ja seikkailuun vai jatkaako turvallisen (ja tutun) perusarjen rakentamista? Mitä elämältä haluaa – ja mihin seikkailuun uskaltaa hypätä?

Mikä nyt tuntuu pysyvältä tunteelta, on se, että riippumatta siitä mihin maailma meitä vie, on koti siellä missä nauramme ja itkemme yhdessä. Koti tulee aina olemaan siellä missä me olemme yhdessä.  Ammattijärjestäjä Laura Holmströmin sanoin, talleta muistoja, älä tavaraa.

Terveisin, Tiina