Etäkoulun struktuurit, idea askarteluun ja asian käsittelyyn lasten kanssa

Edit. Jostain syystä blogialusta on hävittänyt useiden postausten kuvat. Pahoittelut!
Yritän korjata ongelman pian.

Heipsan!

Insta storiesien puolella onkin ollut nyt vähän enemmän päivittelyä päivistämme.

Kysyin teiltä, kiinnostaako nähdä meidän päivän struktuurit nyt, kun olemme kotikoulussa? Miten rytmitämme päivän, ja mitä ylipäätään teemme?

94% halusi nähdä tarkemmin, miten meidän päivämme kuluvat.

Perheeseen kuuluu minä, 30-vuotias Lastenohjaaja Helsingistä. Työskentelen normaalisti päiväkodissa, mutta nyt olen hoitovapaalla (onni onnettomuudessa, että olin vielä kotona, muutenhan en olisi voinut jäädä kotiin hoitamaan lapsia.)

Myös mieheni työskentelee yhteiskunnan
toiminnan kannalta kriittisellä alalla.

Perheeseemme kuuluu myös Lilja, 1v 9kk, Elias, joka täytti samana päivä seitsemän vuotta, kun jäi kotiopetukseen, eli 13.03. Elias on eskarilainen.  

Kassu on kymmenen vuotias, ja erityisen tuen oppilas. Hän käy neljättä luokkaa.

Päivät kuluu vaihtelevasti.

Yleisesti olen ollut iloinen ja onnellinen, että lapset ovat kotona ja kaikki on sujunut mallikkaasti.

Joinain päivinä taas tekisi mieli lukittautua vessaan (koko päiväksi), ja ainakin kerran sen olen tehnytkin. 

En koko päiväksi, mutta muutamaksi minuutiksi vetämään happea.

Paletti on välillä melko haastava, sillä taapero vaatii todella paljon huomiota. 

Ei ymmärrä vielä odottamista, mutta on jo sen ikäinen että ikävystyy toimettomana, ja hänellekin on keksittävä puuhaa. 

Samalla ohjaan eskarilaista ja kotiopetan nelosta. 

Pääsääntöisesti hoidan lapset itse, sillä valtaosan päivistä Sami on yövuorossa ja nukkuu päivät. Työpäivinä hän on noin tunnin kanssamme alkuillasta. 

Vapaapäivinä hän on tietysti koko päivän kanssamme, varsinkin arkivapaat on mukavia.

Päiväkodin esiopetuksesta olisin kaivannut kattavampaa materiaalia kotiin. 

Myös eskareita koskee oppivelvollisuus. Jos en saa esikoulusta tehtäviä, on minun mietittävä ne itse.

Laitoin eskariryhmään siitä palautetta, ja toivon, että jatkossa saisimme enemmän tehtäviä.

Nyt niitä tuli kolme, esiopetuspäiviä on kuitenkin viisi. Nuo kolme tehtävää oli suoritettu alle puolen tunnin.

Nelosluokkalainen saa päivittäin tehtävät Teamsin kautta, ja niin kuin monella muullakin, ne on palautettava saman päivän aikana. Koulupäivä kestää noin kello yhdeksästä yhteen.

Kotiopetuspäivä 8, toinen viikko

Klo 7:30 Lilja herää.

Sami on vapaalla, ja aloittaa aamun Liljan kanssa.

Minä saan vielä nukkua.

Myös pojat heräilee ja pukeutuvat

Klo 8 Aamupala

Lastenohjelmia ennen koulun aloitusta.

Nousen ennen koulun alkamista.

Klo 9 alkaa koulu

Juon aamukahvia, Kassu on paikalla Teamsissa. Alkaa kännykkä ja tv-kielto, joka kestää klo 13 saakka. Elias tekee tehtäviä tabletilla. Avustan lapsia ja isi käyttää ensin koirat aamupissalla, ja sitten leikkii Liljan kanssa.

Klo 9:45-10 tauko

Pojat lähtee välitunnille omaan pihaan ja isi lähtee Liljan kanssa ulkoilemaan. Minä jään tehojynssäämään keittiötä. Teen hetken koneella töitä.

Klo 10:00-10:45 Koululaisella matematiikkaa

Liljalle temppurata. Isi viimeistelee äidin maalaaman seinän Eliaksen huoneessa.

Klo 10:45-11 tauko

Pojat ei lähde ulos, vaan juttelee olkkarin sohvalla ja leikkii Liljan kanssa

Klo 11 ruokailu

Syödään edellisenä päivänä tehtyä makaronilaatikkoa. Ruoan menekki on kasvanut nyt paljon, kun kaikki ateriat syödään kotona.

Klo 11:30-12:15 taitoaineet, esim. keskeneräiset kuvataideprojektit

Lilja menee nukkumaan. Nukahtaminen on tällä viikolla kestänyt kauan. Jatkan vielä keittiön siivousta, kun isi nukuttaa Liljaa. Siivoan myös vessan. Aloitan poikien kanssa askartelun.

Kassu tekee viruksia hamahelmistä, ja Elias muovailuvahasta. Kassu myös maalaa viruksen.
Lasten on helmompi käsitellä asiaa näin konkreettisesti. Taide avaa väylän keskustelulle. Lapsille on hyvä kertoa lapsen tasoisesti ja rehellisesti missä mennään.

Klo 12:15 tauko

Pojat lähtevät ulkoilemaan

Klo 12:30 alkaa viimeinen tunti, kuvista

Jatketaan töitä, myös Lilja tulee maalaamaan ja askartelemaan kun herää unilta.
Lilja tekee viruksia langanpätkistä. Maalauspaperille levitetään liimaa, johon voi kiinnittää lankoja ja esim. helmiä.

Koirat käy pissalla.

Yleistä hengailua yhdessä.

Klo 15 maissa isompi välipala, kun ruoka tulee tänään myöhässä

Siivotaan yhdessä, pojat pelaavat pleikalla.

Teen pizzataikinan valmiiksi, annan sen kohota.

Klo 16:30 lähdetään metsäretkelle ja pidemmälle lenkille koirien kanssa.

 Mennään katsomaan, nähdäänkö joutsenia, ja ihmetellään luontoa, vaihdetaan kuulumisia ja nautitaan raikkaasta ilmasta.

Klo 18 tullaan takaisin kotiin

Aloitan pizzojen tekemisen.

Ekalle pellille tulee 4 pikku pizzaa, pojat saa täyttää omat pizzansa.

Teen vielä 3 isompaa pizzaa.
Pizzoista tuli tosi hyviä! Kaulitsin pohjat ihan ohuiksi.

Klo 19:30

Iltatoimet, Lilja menee nukkumaan

Klo 20

Myös pojat menevät nukkumaan.

Klo 21

Koirat iltalenkille. Miehen kanssa katsotaan leffaa Django, syödään vielä yhdessä palat pizzaa ja juodaan oluet.

Siinä oli yksi meidän päivistä!

Kirjoitan aika tiivistetysti, eikä tässä ole mitään yksityiskohtaisia käänteitä, koska en meinaa millään muistaa mitä tapahtui pari päivää sitten :D
Olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja.

Tänään on ollut aivan erilainen päivä, huonoin päivä tähän mennessä.
Olen huutanut lapsille varmaan kymmenen kertaa, ja 9 aamulla olin menettänyt hermoni jo kahdesti.

Päivä on koirien komentamista pois tihutöistä ja juoksemista kolmen lapsen välillä.

Ensimmäinen viikko oli täysin opettelua, vasta tällä toisella viikolla on alkanut tulla jonkunlainen rutiini.

Tosin kun olen yksin opettamassa, en ehdi tekemään aamulenkkiä koirien ja Liljan kanssa (mies siis käyttää koirat aamulla, mutta yleensä olen tehnyt myöhemmin vähän pidemmän lenkin), koska poikia on avustettava tehtävissä.

Tähän haluaisin jonkun ratkaisun vielä, sillä kaipaan happea ja myös Lilja ja koirat tarvitsevat ulkoilunsa. 15min välitunti on liian lyhyt aika, että kerettäisiin kaikki lähtemään ulkoilemaan, jo Liljan pukemiseen menee aikaa.

Kirjoittelen ensi viikolla jostain toisesta päivästä, ja yleisiä fiiliksiä kotikoulun suhteen. Kerään myös vinkkilistan hyödyllisistä ja opettavaisista tablettipeleistä.

Miten teillä siellä menee? Auvoista onnea perheen kesken, vai alkaako rusinat rasahdella, kuten mulla tänään? :D

Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

-Sasa

Karanteenikaveri, ratkaisu eristykseen?

”On asennoiduttava siihen, että tämä tulee kestämään vielä kuukausia.”

En meinaa uskoa, että vielä 2-3 viikkoa sitten Suomessa elettiin normaalia elämää.

Uutisista kuultiin koronasta, mutta se ei vaikuttanut vielä arkeen.

12.3. Suomen hallitus antoi suosituksia koskien koronavirusta, mm. yli 500 henkilön yleisötapahtumat tuli peruuttaa. Siitä on nyt kymmenen päivää.

Aika tuntuu ikuisuudelta! 

On niin vaikeaa ymmärtää, että mikä tilanne on nyt, ja mikä se oli vielä aivan hetki sitten. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti, ja uutta tietoa, määräyksiä ja suosituksia tulee päivittäin.

Nyt poikkeustila onkin uusi normaali.

Ainakin jonkin aikaa. On myös hyvä muistaa, että tämä päättyy kyllä joskus. Kaikki aikanaan.

Mutta tällä hetkellä on asennoiduttava siihen, että tämä tulee kestämään vielä kuukausia.

Suomen tämän hetkinen lainsäädäntö ei mahdollista vielä ulkonaliikkumiskieltoa, mutta jos sama meno jatkuu, en ihmettelisi vaikka sekin olisi meillä vielä edessä.

Samaan aikaan, kun osa ottaa eristäytymisen ja hygienian hyvinkin vakavasti, toiset jatkavat lähes normaalia elämää.

Puhuin tänään ystäväni kanssa aiheesta puhelimessa. 

En voi sille mitään, mutta se tuntuu minusta hiukan epäreilulta. 

Meidän perhe on lähes kokonaan eristyksissä, vaikka emme kuulu riskiryhmään iän tai sairauden puolesta. 

Emme siis tee tätä suoranaisesti itseämme suojellaksemme, vaan meitä kaikkia. 

Varsinkin teitä riskiryhmäläisiä.

 Sen takia tuntuu vähän ikävältä kuulla, kun mummot ja papat pitää edelleen torikokouksia riskeistä huolimatta (suojellaanko teitä turhaan?) ja nuoret haluaa elää normaalia elämää ”koska emmä pysty olee vaan kotona”.

Eikö nämä ole kaikkien yhteiset talkoot?

Keskustelin myös toisen ystäväni Iidan matkassa blogin Iidan kanssa puhelimessa, että tämä on vasta alkua, tilanne tulee tästä pahentumaan.
Nyt kannattaisi siihen siis suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella.

Iida on eri asemassa kuin minä, sillä hän kerkesi aloittaa keväällä varhaiskasvatuksen opettajan työt. Itse olen palaamassa töihin vasta syksyllä (onneksi). Silti sanoin Iidalle, että olen jopa vähän kateellinen, kun hän saa niin paljon sosiaalisia kontakteja pakostikin työn kautta, kun taas minä olen yksin kotona.

Enhän OIKEASTI ole kateellinen, sillä olen vallan onnellinen että saan juuri nyt olla lasten kanssa kotona, eikä minulla ole läheskään samanlaista vaaraa sairastua tai tartuttaa muita, kuin hänellä. Mutta ajatuksena kutkuttava, että voi elää sitä työyhteisön arkea, ja olla ammatillisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa, eikä olla yksin eristyksissä kotona.

Mami Go Go blogi on ollut alusta asti hyvin ajan tasalla tilanteesta. Hän otti tilanteen vakavasti jo ennen määräyksiä. Myös Valeäiti julkaisi nyt hyvän postauksen aiheeseen liittyen, ja kertoi Karanteenikaverista.

Minulle ihan uusi käsite, mutta loi sellaisen ”ahaa” elämyksen. 

Olen kieltänyt lasten kavereiden pääsyn meille (kyllä, yhä edelleen ovikello soi), ja olen miettinyt sitä, missä menee raja ja ketä saa nähdä.

Ulkona? Sisällä? Sukulaiset tai parhaat kaverit? 

Alle 10 hengen porukka vai ei ollenkaan?

Karanteenikaveri toi vähän uutta näkökulmaa tähän hommaan. 

En ole käynyt ollenkaan kaupassa tai missään ”ihmisten ilmoilla” jos ei nyt lenkkipolkuja lasketa.
Mies on käynyt yksin autolla hoitamassa kauppareissut.

Tuntuu kuitenkin rankalta ajatukselta olla IHAN KOKONAAN eristyksissä, vielä ties kuinka monta kuukautta. Ehkä Karanteenikaveri on tähän yksi vaihtoehto?

Karanteenikaveri on kaveri, joka tapaa vain sinua ja sinä vain häntä. Muut kontaktit on minimoitu.  Näin olette kuin samaa ”karanteeni perhettä”. 

Toki edelleen on huolehdittava hygieniasta ja turvaväleistä.

Samaisen ystäväni kanssa, jonka kanssa puhuin puhelimessa tänään, puhuttiin myös Karanteenikavereina olosta. 

Hän on myös hoitovapaalla kotona pienen tyttärensä kanssa, ja normaalisti näemme usein. Nyt emme ole nähneet lainkaan.

Sovittiin, että myöhemmin mietimme tätä karanteenikaveri asetelmaa tarkemmin, ja jos ei nyt kyläilemään ruveta, niin ainakin metsäretkelle voisimme lähteä yhdessä.

Ah, metsä. Nyt ehkä arvokkaampi kuin koskaan.

Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

-Sasa

Lasten synttärijuhlat koronavirus pandemiasta huolimatta?

13.03.2013 syntyi ihanin, kauan odotettu poikani, Elias.

Nyt seitsemän vuotta myöhemmin, perjantaina 13.03.2020 jylläsi maailmanlaajuisesti tappava virustauti COVID-19, koronavirus.

Juuri sitä edellisenä päivänä, 12.3.2020, hallitus antoi suosituksia koskien koronavirusta. 

Tuo suositus oli, että yli 500 henkilön kokoontumisia ei enää järjestetä toistaiseksi, ja jo olemassa olevat tapahtumat perutaan tai niitä siirretään tulevaisuuteen. 

Tuo lausunto muutti oleellisesti kansan suhtautumista tätä leviävää virustautia kohtaan. 

Koko Suomi sekosi. Kaupat tyhjentyivät yhdessä yössä.

Perjantaina päätin, ettei lapset mene enää eskariin ja kouluun. 

Hoidan kotona nuorinta lasta ja teen töitä, joten meille tuon kotihoidon järjestäminen ei tuottanut suurempia haasteita. 

Vaikka perheestämme kukaan ei varsinaisesti kuulu riskiryhmään (esikoinen neurologisen sairautensa kanssa taitaa olla siinä rajoilla), oli mielestäni parempi, että lapset pysyvät kotona. 

Vaikka me itse emme olisi vaarassa, niin mitä enemmän kouluissa ja päiväkodeissa on lapsia, niin sitä herkemmin myös virus leviää, ja vaarantaa riskiryhmissä olevat.

Meillä oli jo aiemmin sovittu lapsen 7-vuotis syntymäpäiväjuhlat lauantaille 14.03.2020.

Ohjeistus yli 500 henkilön yleisötapahtumien peruutuksista oli siis tullut juuri edellisenä päivänä. 

Koska kukaan perheestämme ei kuulu riskiryhmään, ja synttärit olivat pienet, päätimme ne pitää.

Osa vieraista ilmoitti ettei pääse paikalle, mm. tätini joka on sairastanut syövän ja kuuluu riskiryhmään.

Synttäreille kutsuttuja lapsivieraita oli juhlissa 4kpl. 

Heidän lisäkseen oli minun sisareni ja heidän lapsensa, sekä minun ja mieheni äidit, ja yksi ystävämme.

Kaikki vieraat kävivät tullessaan pesemässä kätensä. 

Kaikille tarjottaville oli omat ottimensa, jotta kukaan ei koske ruokiin käsineen. 

Synttäreille hankin super kauniit anemonet, ja suklaakakun tein Liemessä blogin Oreo suklaakakku ohjeella. Siitä tuli todella hyvän makuinen! 

Ja kakku oli muuten yllättävän helppo valmistaa.

Teimme arvion juhlien pitämisestä sen hetkisten tietojen perusteella

Synttärit menivät hyvin, eikä minua kaduta niiden pitäminen. 

Arvioimme juhlien pitämisen sen hetkisten tietojen perusteella, ja mielestäni ns. varotoimet olivat riittävät.

Juhlien pitämisestä huolimatta suhtaudun tähän koronavirus pandemiaan vakavuudella, pidämme erityistä huolta hygieniasta, ei käydä nyt lainkaan ostoskeskuksissa, kerhoissa, eikä lapset tosiaan mene hoitoon tai kouluun.

Käytämme nyt kertakäyttöisiä käsipyyhkeitä, ja muita pyyhkeitä vaihdamme päivittäin. 

Kodin pinnoilta pesin ennen synttäreitä seinät, ovet ja oven kahvat.  

Niitä pesen muutenkin, mutta nyt erityisellä tarkkuudella.

Kaupassa käymme normaalisti, emmekä lähde hamstraamaan ruokaa (saati vessapaperia).

Pyrimme muutenkin tekemään ostokset monelle päivälle kerrallaan, erityisesti nyt. 

Usein meistä jompikumpi hoitaa ostokset, äärimmäisen harvoin olemme koko perhe yhdessä kaupassa. 

Nyt mies saa hoitaa ostokset pääosin yksinään, minä hoidan kotona lapsia.

Tilanteet muuttuu koko ajan

Uusia rajoituksia tulee päivittäin, ja tänään tilanne on jo ihan erilainen kuin viikko sitten.

Juuri kerrottiin, että kouluja ja päiväkoteja ei ole syytä sulkea, mutta tätä kirjoittaessani tilanne on jo toinen, ja olen varma, että koulut suljetaan tämän viikon aikana.

Nyt, jos meillä olisi synttärit tulossa ensi lauantaina, niin en niitä enää pitäisi.

Onko teillä ollut juhlia tai tapahtumia? Minkälaisia muutoksia olette tehneet arkeenne? Pelottaako korona, ja miten varaudutte?

Pidetäänhän itsestämme ja toisistamme huoli.

- Sasa


Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

Maalisävyjen valintaa lastenhuoneeseen

Jei!

Uuden asunnon ehkä yksi mieluisimmista hommista alkaa, meinaan maalien valinta seinille.

Kurkataanpa suunnitelmiin!

Erityisen innoissani olen uuden lastenhuoneen sisustamisesta, siitäkin huolimatta, että se on huoneista pienin. Aiemminhan pojat nukkuivat samassa huoneessa.

Siellä seinällä oli Tikkurilan Höyhen, ja tehosteseinällä Tikkurilan Neva. Tykkäsin ihan kauheasti tuosta Nevasta.

Pienen huoneen sisustus luo haasteita

Lastenhuone oli niin pieni, että ainoat sänkyvaihtoehdot huoneeseen olivat kerrossänky, ja alta vedettävä sänky.

Pienessä huoneessa pienillä lapsilla kerrossänky on ihan kätevä. Säästää tilaa, ja alasänky on mukavan pesämäinen. Lakanoiden vaihto yläsänkyyn taas on ihan sieltä, sanonko mistä.

Vanha huone ja Ikean SLÄKT -sänky 

Kun pojat kasvoivat, kaivattiin huoneeseen vähän erilaista tyyliä. 
Päädyttiin Ikean SLÄKT -sänkyyn. 
Ikean SLÄKT on valkoinen, alta vedettävä sänky, jossa on alapedin alla vielä kaksi säilytyslokerikkoa.

Hintavertailussa tämä sänky oli ehdottomasti halvimmasta päästä. Käytössä se on ollut vallan bueno. Alasängyn petivaatteet on säilytetty päivän ajan toisessa alta vetolaatikossa.

Haave vanhasta sängystä toteutuu

Haaveenani on kuitenkin ollut jo ties kuinka monta vuotta vanha, puinen, 1900 -luvun sänky. Sellaista ei ole ollut vielä mahdollista hankkia, koska poikien huoneeseen ei tosiaan kahta sänkyä mahtunut, ja Liljakin nukkuu vielä pinnasängyssä.

Nyt kun Elias sai oman huoneen, tiesin heti, etten suuntaa kaupoille hankkimaan uuden karheaa sänkyä, vaan osoitteeni oli Tori.fi. 

SLÄKT jäi kuitenkin isoveljen huoneeseen, ei ollut tarvetta päivittää molempien sänkyjä, vaikka vähän korkeahan se on yhden ihmisen käyttöön. Kuitenkin kätevää, että saadaan kavereille siitä helposti varasänky.

Moni katselemistani vanhoista sängyistä oli ikänsä vuoksi haastavan kokoinen, nykypatjat kun eivät niihin käy. Suurin osa oli myös omaan makuun liian romanttinen päädyn pylväineen ja koristeineen.

Tai sitten sänky sijaitsi jossain ihan muualla kuin Uudellamaalla..

No, mutta yksi kaunis päivä silmiini sattui aivan ihana sänky, jota en voinut vastustaa.

Tinkasin vähän hinnasta, ja myyjä suostui tarjoukseen, sekä lupasi varata minulle sänkyä muuttomme yli. Kävi vielä niin, että sängyn myyjä oli minulle entuudestaan somen ja tuotteidensa kautta tuttu, Tuijas keramiikan -Tuija. Käytiin hakemassa pajalta sänky, ja kuten arvata saattaa, mukaan tarttui muutakin kuin sänky. Tunnelma pajalla oli aivan ihana, sellainen, kuin aika pysähtyisi. Rakastan sitä tunnetta, jonka käsin tehty keramiikka herättää. Vähän samaa fiilistä saan vanhoista kalusteista, joita meilläkin kotona alkaa jo ihan mukavasti olemaan.

Sänky on patinoitunut ja kauniin vihreä. Jotkut instassa minulle ehdottelivat sängyn maalausta, mutta ehdottomasti en aio sitä maalata. Sängystä tuli huoneen keskipiste, ja seinän väri tulee määräytymään sen mukaan.

Maalisävyjen valinta lastenhuoneeseen 

Tikkurilan Värilastuja K-Raudasta lähti mukaan varmaan parisen kymmentä. Tokikaan kaikki maalivaihtoehdot eivät olleet lastenhuonetta varten, vaan olen maalaamassa myös meidän vanhempien makkarin, isoveljen huoneen, olohuoneen, ja ruokailutilan seinän.

Muualle olen valitsemassa neutraaleita beigen ja harmaan sävyjä. Lastenhuoneeseen kaipasin väriä enemmän.

Yksi ennakkosuosikeistani oli Tikkurilan Serpentiini. Olin itseasiassa jo varma, että valitsen sen, ja Instagramissa myös moni seuraaja äänesti sen suosikikseen.

Kuitenkin kun huone on hyvin pieni ja kapea, en halua sinne liian tummaa väriä, joka kaventaisi huonetta entisestään. Myös sänky on niin tärkeä elementti huoneessa, että haluan sinne värin, joka korostaa sitä.

Lastenhuoneeseen valikoitui lopulta kuusi eri värilastua. Eniten ääniä saivat Harso, Serpentiini ja Hohkakivi. Myös kaunis Tikkurilan Harmaa sai hyvin ääniä, ja se olisikin sopinut huoneeseen tosi hyvin, mutta halusin sinne ripauksen väriä.

Mallailin noita lastuja seinälle, jotta saisin osviittaa, miltä todellinen väri tulee näyttämään. Se kun vaihtelee aivan mielettömästi huoneen, valaistuksen ja vuorokauden ajan mukaan.

Lapsi valitsi näistä väreistä Harson (seinällä olevista väreistä ylärivin kolmas sävy). Se onkin mukavan vaalea, ettei pimennä huonetta, mutta kuitenkin rauhallinen ja omalla tavallaan leikkisä. Siinä on ripaus vihreää, joka korostaa kaunista sänkyä.

Isoveljen huoneeseen valikoitui kaunis Serpentiini, joka on syvempi sävyltään.

Seuraavaksi suunnataan siis maalikaupoille. En malta odottaa lopputulosta!

Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

Sisustuscorner, Tunteena koti

Helmikuun Sisustuscornerin Kuukauden sisustaja tulee nyt vähän myöhässä, mutta ei se haittaa! 

Saatte siis tässä kuussa tutustua kahteen mielenkiintoiseen sisustajaan.
Helmikuun aivan ihana sisustaja on Tiina Lindvall. Hänen instagramiinsa pääset tästä.

Tammikuun Kuukauden sisustaja oli Danila Yönsini, juttuun pääset tästä.

Tiinan sisustustyyli on mielestäni hyvin kotoisa. 
Paljon vaaleita, maanläheisiä sävyjä, pehmeitä sisustustyynyjä ja torkkupeittoja lämpöä ja mukavuutta tuomaan. 

Mikä tekee sisällöstä uniikin, on Tiina itse. Sen lisäksi että koti on lämpöinen, on myös Tiina.
Niin hauska ja empaattinen nainen!

Haastateltuani häntä, tämä mielikuva vain vahvistui.


Kuinka vanha olet? 
Olen 30 -vuotias. Viime kesän kolmenkympin kriisin jälkeen olen oppinut sanomaan sen ylpeydellä.

Missä asut? 

Asun Ruskolla, Turun kupeessa. Tässä samassa yhteydessä voisin nostaa oman kuntani jalustalle: Rusko on valittu v.2012 Suomen parhaimmaksi kunnaksi asua, sekä vuonna 2018 Rusko valittiin koko Suomen pientalomyönteisimmäksi kunnaksi. Ei ihme että ollaan viihdytty!

Kuinka kaikki alkoi? 

Rakkaudesta lajiin niin sanotusti. Opin jo lapsena vaalimaan kotia, koska äitini rakasti sisustaa. Olen pitänyt Instablogiani vuoden 2019 syksystä aktiivisesti. Sitä ennen päivitin epäsäännöllisen säännöllisesti. Tili on ollut pystyssä jo vuodesta 2012, mutta meni vuosia ennen kuin rohkenin julkaista ensimmäisen sisustukseen liittyvän kuvan. Harmi!

Jos saisit rajattoman budjetin, mitä sillä tekisit? 

Ostaisin vanhan meijerin, jonka remontoisin industrial tyylillä. Pihalle hankkisin alpakoita. Nykyisessä talossa kaataisin vähintään kolme väliseinää, lisäisin ikkunoita, rakentaisin autotallin, ostaisin porealtaan terassille ja löisin viimeiset rahat loputtomasta budjetista pihaan, eli paljon rahaa!

Kolme asiaa, joita ilman et voi elää? 

Aviomies, puhelin, untuvapeitto

Ihminen, jota ihailet? 

Yksinkertaisesti omaa aviomiestä sekä edesmennyttä äitiäni. Tähän kuitenkin voisin lisätä vielä Iso-Britannian Kuningatar Elisabeth II:n, tuttavallisemmin Ellun. Onhan hän jo.. aika vanha.

Asia, joka sinulle tulee mieleen keltaisesta väristä? 

Keltainen on petturuuden väri, tai ainakin näin äitini minulle opetti. Keltaisia ruusuja ei tulisi antaa puolisolle koska se kielii uskottomuudesta. Kartoin pitkään keltaista, mutta nyt kuitenkin keltaisesta tulee mieleen ilo ja riemu… sen petturuuden lisäksi.

Mikä saa sinut hymyilemään? 

Espanja. aurinkoiset pakkasaamut. valmiiksi ladattu kahvinkeitin. arjen kauniit pienet hetket. suihkun jälkeen kuivausrummusta otettu lämmin pyyhe. viherkasvien uudet lehdet. Itselle nauraminen on parasta, puolisolle ja yhteisille jutuille on helppo hymyillä ja nauraa.

Kuinka kuvailisit sisustustyyliäsi? 

Meillä ei ole koskaan ollut mitään tyyliä. Luotan omaan visuaaliseen silmään ja siihen mikä tuntuu hyvältä. Pidän minimalismista, mutta sitä ei kuitenkaan kotini edusta. Rakastan tietyissä asioissa vähäeleisyyttä kuten keittiöntasojen tulee olla aina tavarasta tyhjät. Skandinaavisesta tyylistä olen ottanut maanläheiset sävyt ja modernista tyylistä mustan ja valkoisen.

Mikä on sinulle kodissa tärkeää? 

Tunne. Rauha. Siisteys. Rakkaus. Ei ne tavarat vaan tunteet mitä koti herättää.

Mitä otat huomioon uutta sisustushankintaa tehdessäsi? 

Pyrin ostamaan vain tarpeeseen. Hankinnoissa pyrin painottamaan ajattomuutta sekä laatua. Välillä hankintoihin joutuu säästämään rahaa pitkäänkin.

Teetkö hutiostoja? 

Pyrin välttämään. Huteina voisin kuitenkin mainita taloutemme sohvat. En ole ollut vielä yhteenkään tyytyväinen. Voi olla ettei sellaista sohvaa tulekaan vastaan mihin olisin tyytyväinen. Ostokrapulaa en ole potenut kodin hankinnoista.

Suurin sisustushaaveesi? 

Woodnotesilta K-tuoli takan eteen sekä Twiggy sivupöytä. Lisäksi muutama design valaisin Petite Frituren Vertigo kattovalaisin & Gubi Multi-Lite kattovalaisin. Tässä vain muutama mainittaakseni, lista taitaa olla loputon, joista nämä kärjessä.

Lempi vuodenaikasi? 

Yksinkertaisesti Espanja, jonne kaipaan jatkuvasti.  

Mitä teet ensimmäisenä aamulla, kun heräät? 

Kliseistä, mutta kiitän siitä että saan herätä. Katson peiliin ja hymyilen (ainakin ajatuksissani). Tunnen kiitollisuutta. Seuraavaksi keitän kahvia ja valmistaudun uuteen päivään.

Tunteena koti.

Rakennetaanko me nykyään kotia sosiaaliselle medialle, ulkoisille tekijöille vai itsellemme?

Mitkä asiat todella tekevät minun mielestäni kodin? Sisustustyylin orjallinen noudattaminen ja kodin rakentaminen kalliiden design tavaroiden ympärille ei takaa onnellisuutta. Ne voivat sitä toki täydentää ja tuottaa iloa – mutta onnellisuuden alkulähde lienee jossain muussa.

Onnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämään on kasvanut rutkasti sen myötä, kun on vuosien saatossa ymmärtänyt ja oppinut, että kodin tekevät muut kuin tavarat. Ihmiset ja heidän keskinäiset tunteet tekevät kodin.

Koti on kuin iso syli. Kotona ei tunneta pelkoa, vihaa tai katkeruutta.

Vastoin aikaisempia ajatuksia koti ei rakennu materiasta vaan tunteesta.  Ei tarvitse tienata edellistä vuotta enemmän, ei tarvitse haaveilla aina isommasta ja isommasta talosta, ei tarvitse uusia kaikkia huonekaluja ja sisustusesineitä kausittain. Kun kodin ihmisillä on hyvä olla itsensä ja toistensa kanssa ei onnellisuus ole kiinni ulkoisista puitteista. Eikä kenenkään muun mielipiteellä oikeastaan ole väliä. Huomattu on myös elämän aikaisemmissa vaiheissa, että vaikka ulkokuori olisi kuinka korea ja pankkitilillä rahaa nykyistä enemmän, ei koti ole tuntunut kodilta. Ihmisillä siellä on ollut paha olla itsensä ja toistensa kanssa – sitä ei muuta mikään rottinkikomero eikä pörröinen viltti sohvannurkassa.

Meille suomalaisille on iskostettu jo lapsesta saakka uskomus oman kodin omistamisesta. Käyt koulut, hankit ammatin ja viimeistään työelämään päästyäsi hankit oman asunnon. Tätä kautta saavutamme taloudellisen riippumattomuuden, joka taas on avain onneen ja elämän seesteisyyteen, vai onko? Tähän oravanpyörään hyppäämme tietämättä. Sitä en kiistä etteikö omistusasunto mahdollista yleiseen vuokratasoon nähden uudemman asunnon ja enemmän neliöitä ”samalla rahalla”.

Voisimmeko me oppia jotain kodista, onnellisuudesta ja omistamisesta naapurimaastamme Ruotsista? Heidän ei ole koskaan tarkoitus maksaa koko asuntolainaa pois. Tavallinen pulliainen voi ottaa asuntolainaa pankista huomattavan summan, sopia maksusuunnitelmaksi mielettömän monta vuotta ja he maksavat lainasta lähinnä korkoja.  On sanomattakin selvää, että heillä jää enemmän rahaa elämiseen. Raha liikkuu asuntolainojen maksamisen sijasta yrityksiin ja omaan hyvinvointiin. Kansan ostovoima on Ruotsissa paljon suurempi mitä meillä Suomessa.

Olen mieheni kanssa nyt arjessamme tietynlaisessa risteyksessä, mutta yhdessä. Kolmekymppisten seikkailunhalu on ns. potkaissut sisään, ja puntaroimme päivittäin sen kanssa, että uskaltautuako riippumattomuuteen ja seikkailuun vai jatkaako turvallisen (ja tutun) perusarjen rakentamista? Mitä elämältä haluaa – ja mihin seikkailuun uskaltaa hypätä?

Mikä nyt tuntuu pysyvältä tunteelta, on se, että riippumatta siitä mihin maailma meitä vie, on koti siellä missä nauramme ja itkemme yhdessä. Koti tulee aina olemaan siellä missä me olemme yhdessä.  Ammattijärjestäjä Laura Holmströmin sanoin, talleta muistoja, älä tavaraa.

Terveisin, Tiina