Minkälaista on elämä harvinaissairaan lapsen äitinä?

Vuonna 2020 vietetään kolmannentoista kerran harvinaisten sairauksien päivää.

Meidän perheessä asuu pitkäaikaissairas, harvinaissairautta sairastava lapsi.

En koe kuitenkaan lastani sairaaksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän on vain erilainen ominaisuuksiltaan. Ja vaikka moni asia pitää arjessa ottaa huomioon, hän on aina ensisijaisesti lapsi, siinä missä kuka muukin. Ei sairas, vammainen, tai erityinen.

En halua kuitenkaan vähätellä sitä. Häneltä puuttuu geeneistä pitkä rimpsu, jonka takia moni asia on erilainen. Hän on erilailla rakennettu. Ajatusmaailma on hyvin mustavalkoinen, harmaan sävyjä ei ole. Se tuo toisinaan kommunikointiin haastetta.

Miten harvinaissairaus vaikuttaa elämäämme? 

Ehkä konkreettisimmin lapsen pitkäaikaissairaus näkyy arjessamme lääkäri -ja terapiakäynteinä.
Kavereita on ollut vaikea saada, ja arjen toiminnoissa hän tarvitsee erityistä tukea.
Hieno ja karkeamotoriikan puutteiden takia läksyjen teko on tuskaista, ja liikuntatunnilla futiksesta jättäydytään pois, kun hahmottamiskyky ja motoriikka ei riitä vauhdikkaaseen peliin.

Välillä minua tuskastuttaa, kun muut eivät ymmärrä lapseni käytöstä ja ajatusmaailmaa. Välillä minua tuskastuttaa, kun en itsekään ymmärrä.
Muistan ajatelleeni poikani ollessa 5 vuotias, että en yhtään tajua tuota lasta. Oli kuin olisimme kokoaan eri planeetoilta. Hän ei tuntunut samalla lailla tutulta, niinkuin 2 muuta neuronormaalia lastani tuntuvat. Se oli ihan kauheaa! Tunsin epäonnistuneeni äitinä.
Miten en ymmärrä omaa lastani?
Asiat vain eivät sujuneet mitenkään "normaalin kaavan mukaan", tuntui että lapsella ei ollut minkäänlaista syys-seuraussuhteen ymmärrystä.

Hän on kasvattanut minua äitinä ja ihmisenä hyvin paljon. Laittoi minut lujille itse itseni kanssa. En voi muuttaa lasta, en voi tehdä hänestä ns. normaalia, enkä haluakaan. Voin vain muuttaa omia käsityksiäni ja toimintatapojani, ja katsoa kuinka lapsi peilaa takaisin.

"Haluaisin niin kovasti viedä häneltä kivut ja surut pois"

Joskus haluaisin niin kovasti viedä häneltä kivut ja surut pois.

Olen surullinen, kun lapsi makaa taas MRI-laitteessa, eikä ole ulkona leikkimässä muiden kanssa. Samalla olen niin iloinen, että puutteistaan ja vaikeuksista huolimatta hän on niin valtavan reipas ja taitava.
Hän rakastaa sisaruksiaan aivan valtavasti, ja pitää aina pienempiensä puolia.

Joskus kalenteri on täyttynyt erilaisista lääkärintapaamisista ja palavereista. Sitä on joutunut tekemään hoitojärjestelyitä ja olemaan poissa töistä, välillä luokattoman paljon.
Kuitenkin noinakin päivinä, olen aina ajatellut että lapsi on kaikista tärkein. Tämä kaikki on sen arvoista, jos hän saa tarvitsemansa avun ja tuen.

Hänellä on uskomaton kyky nähdä suoraan lävitseni. Hän muistaa jokaisen sanomani asian, jos se on hänelle tärkeä. (kun taas ulkovaatteiden pukemisesta muistutetaan joka ikinen päivä).

Jokainen teko kertaantuu, niin hyvät kuin huonotkin. Hän reagoi voimakkaasti negatiiviseen ilmapiiriin, ja rauhoittuu ja on onnellinen, kun häntä kehutaan ja ollaan 100% läsnä.
Hänellä on taipumus juuttua yksityiskohtiin. Joskus se on rasittavaa, kun asioissa pitäisi edetä.
Useimmiten se on kuitenkin ihastuttavaa. On kuin aika pysähtyisi hänen ympärillään, kun hän keskittyy omaan juttuunsa ja uppoutuu pieniin tutkimuksiinsa.

Joskus tuntuu että kaikki takkuaa. Ihan perusasiatkin on niin vaikeita, päätä lyödään seinään, eikä päästä eteenpäin.
Siitä huolimatta on tärkeää malttaa mielensä lapsen kanssa, ja yrittää entistä kovemmin löytää niitä hyviä pieniä asioita ja onnistumisia arjesta, ja pitää niistä kiinni.

Kun  haastava lapsi kuulee paljon torumista ja negatiivisia asioita, on tärkeää yrittää löytää vähintään yhtä monta onnistumista.

Hänelle on oltava rehellinen. On kerrottava, miksi hän on joiltain osin erilainen kuin muut ja miksi hän ei voi käydä samaa koulua kuin lähialueen lapset. On tehtävä erilaisuudesta voimavara.
Olen erityislapsen äiti, ja olen myös erityisen ihanan lapsen äiti.

Ja aina muistaa, että ensisijaisesti hän on lapsi. Ei sairas tai erilainen.

Hänellä on uskomaton kyky olla pienten lasten kanssa ja tehdä tutkimusretkiä luontoon. Hän viettäisi vaikka koko päivän murahaisia ihmetellen tai jäälauttoja tökkien. Hän on maailman paras isoveli sisaruksilleen.

Minun rakas, täydellinen lapseni. Juuri tuollaisena kuin on.

Sellaista on olla tämän harvinaissairaan lapsen äiti.

Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

-Sasa

7 hälyttävää merkkiä, jolloin olet liian stressaantunut

Kaupallinen yhteistyö Solgar kanssa

Valoa tunnelin päässä.

Kerroin tuossa kuukausi takaperin tässä postauksessa, olevani jo liian väsynyt ja stressaantunut.
Pikkulapsiperheessä vipinää riittää, ja kun siihen lisättiin muutto uudelle alueelle ja miehen vuorotyö, oli soppa valmis.

Uupumus ja liika stressi kannattaa ottaa vakavasti, ja reagoida siihen tarpeeksi ajoissa. Olen nähnyt läheltä, ja kuullut monelta, mitä voi tapahtua, jos jatkaa vain samalla tyylillä eteenpäin välittämättä hälytysmerkeistä.

Kaikki stressi ei ole pahasta, vaan voidaan puhua myös positiivisesta stressistä. Positiivinen stressi kestää lyhyen aikaa, ja se auttaa suoriutumaan paremmin esimerkiksi tärkeästä työtehtävästä. Kun stressi on ohi, siitä myös palautuu nopeasti ja stressin oireet katoavat.

Krooninen stressi, paha stressi

Krooninen stressi taas aiheuttaa uupumusta ja jopa masennusta. Se jatkuu pitkään, ja siitä palautuminen vie aikaa. 

Oletko ahdistunut? Itkuinen? Saatko sydämen tykytyksiä? Ajatus harhailee, muisti pätkii, on vaikea keskittyä?

Näitä oireita minulla oli, mutta onneksi osasin tällä kertaa heti painaa jarrua, ennen kuin oli liian myöhäistä. 

”Aikanaan valvoin esikoisen kanssa niin paljon, että lopulta en enää nukahtanut heräilyjen välissä. Kun vauva nukkui, minä valvoin. Olin niin uupunut, että aloin päivisin näkemään hallusinaatioita silkasta väsymyksestä.”

Eikö kuulosta pelottavalta? Sitä se totisesti olikin. 

En voinut enää ajaa autoa, sillä muutaman kerran kävi niin, että kesken ajon en yhtäkkiä enää tiennytkään missä kaista kulkee. 

Näin ympäristön ihan erilaisena mitä se todellisuudessa oli. 
Jossain alitajunnassa kuitenkin ymmärsin missä olin, ja tajusin että se, mitä näen, ei pidä paikkaansa. 

Oli todella pelottavaa parkkeerata auto tienviereen pieni lapsi takapenkillä, kun en voinut olla varma, parkkeerasinko turvallisesti. Se oli ihan hirveää!

En edes tiennyt että noin voi käydä (muutakuin leffoissa) mutta niin vain kävi!

Tässä yhteiskunnassa, jossa ihannoidaan suorittamista, voi olla vaikea pysähtyä ajoissa. 
Saattaa jopa tuntua itsestä mahtavalta viedä oma kestävyytensä äärirajoille, ja sen ylikin, ja silti selviytyä.

Jossain vaiheessa kuitenkin jokaisen ihmisen raja tulee vastaan. Ja silloin hinta on huomattavasti suurempi, kuin mitä se olisi ollut silloin, kun olisi osattu luopua jostain ajoissa.

Sain Solgarilta yhteistyöehdotuksen siis juuri sopivaan aikaan, sillä alkoi tuntua, ettei omat paukut enää riittäneet. 

Solgar valmistaa korkealaatuisia ja toimivia ravintolisiä. 

Olen käyttänyt näitä tuotteita jo nuorempana, silloin kun urheilin aktiivisesti. 
Muistan silloin tiedustelleeni muilta tutuilta fitness -ja kehonrakennusporukoissa, mitkä lisäravinteet ja vitamiinit olisivat laadukkaita. Näitä silloin minulle suositeltiin, ja sitä ne oman kokemukseni mukaan ovatkin. 

Markkinoilla kun on jos jonkinlaista purnukkaa, on kuluttajan joskus vaikea valita mitä ylipäätään tarvitsee, saati täyttääkö tuote sitten loppujen lopuksi vaatimuksia. 

Toimivuuden lisäksi annan Solgarille plussaa kivoista tuotepakkauksista. Purkit ovat lasia, joissa on metalliset kierrekorkit.

Erityistä kiitosta voin antaa myös kotisivuista. 
Tuotteet on jaoteltu selviin tuoteryhmiin kuvien kera.
Jaksaminen ja energia, kauneus, luusto, nivelet ja lihakset, vastustuskyky, stressi ja uni, ja vatsa ja suolisto. 
Haluttua kategoriaa klikkaamalla avautuu näihin tarpeisiin sopivat tuotteet, ja kunkin tuotteen kohdalla on kerrottu helppolukuisesti kyseisen tuotteen tärkeimmät ominaisuudet.

Osana kokonaisvaltaista hyvinvointia ja palautumista lisäravinteita ja vitamiineja voi ja kannattaakin käyttää.
Tärkeintä on, että nukut hyvin ja saat riittävän paljon unta. Liikut, ja syöt terveellisesti ja puhtaasti.

Kun aloin olla itkuinen ja muisti ei enää toiminut, totesin, että jotain täytyy tehdä

Minä aloin olla itkuinen, en muistanut puoliakaan sovituista asioista (sähköposti ja kalenteri olivat kovalla käytöllä), ja nukuin todella huonosti.

Siinä vaiheessa, kun muistikin alkoi pettää, totesin että jotain oli tehtävä.

Muutostilanteessa on tärkeää rauhoittaa yöt ja saada tarpeeksi pitkät unet. Se voi olla vaikeaa varsinkin, jos uupumus on jo kroonistunut.

Itse aloin mennä aiemmin nukkumaan, lisäsin vedenjuontia ja liikuntaa. Listasin kaikki tehtävät jotka oli hoidettava ja aikataulutin ne selkeästi. 
Jos oli jotain mikä ei ollut juuri sillä hetkellä pakollista, jätin sen tekemättä. 

Delegoin asiat joita minun ei ollut itseni pakko hoitaa. Pyysin mm. miestäni hoitamaan mattojen pesetyksen ja muuttolaatikoiden hankkimisen.

Aloin samaan aikaan myös käyttämään Solgarin valmisteita B-Complex ”50”, Digestive Enzymes ja Ester-C ® Plus 500 mg.

En siis tehnyt mitään radikaaleja muutoksia, mutta ns. käänsin nokan oikeaan suuntaan.

B-Complex on vahva B-vitamiiniyhdistelmä, joka tukee energiantuotantoa ja jaksamista. Se auttaa vähentämään stressiä ja uupumusta. 

Digestive enzymesin otin suoliston ja ruoansulatuksen tueksi. Se auttaa pilkkomaan proteiineja, hiilihydraatteja, tärkkelyksiä ja rasvoja, ja tukee suolistoa ja ravinteiden imeytymistä ruuasta. 

Ester-C ® Plus tukee vastustuskykyä ja on sekä hellävarainen, että tehokkaasti imeytyvä C-vitamiinivalmiste.

Olin itseasiassa yllättynyt kuinka nopeasti vointini parani. Parissa viikossa tuli jo iso muutos. 

Isoin yllätys oli, että painoni alkoi tippua melkoisen hyvää vauhtia! Kuukauden aikana minulta on lähtenyt kilo viikossa.
Toki osa on nesteitä, mutta siitä huolimatta hyvä tahti. Vointi on nyt hyvä.

Onko sinulla jotain näistä stressin ja uupumisen oireista?

-Ärtyneisyys
-Uni ja nukahtamisvaikeudet
-Väsymys
-Päänsärky
-Muistiongelmat
-Keskittymisvaikeudet
-Selkäkivut 

Jos kärsit yhdestä tai useammasta näistä oireista, on hyvä pysähtyä miettimään, suoritatko liikaa?
Voisitko vähentää tai luopua jostain? Voitko siirtää jotkin tehtävät muiden tehtäväksi?

Luovu jostain

Luopumista. Sitä se usein on. Luopua joistain työtehtävistä, luopua kodin siisteydestä, luopua sovituista tapaamisista.. 

En tarkoita, että koko työurasta ja elämästä pitäisi luopua. Tai että kodin pitäisi näyttää kaatopaikalta. 

Mutta jostain pitää luopua, että kehosi ja mielesi taas jaksaa. Ne voi olla ihan pieniäkin asioita, monesta pienestä asiasta kertyy lopulta iso taakka.

Haluan sanoa sinulle, jarruta. Hidasta. Hengitä. Kukaan ei tule taputtamaan sinua olkapäälle kun olet romahtanut, että hienoa työtä, näin tämän pitikin mennä. 

Sinua tarvitaan omana itsenäsi työyhteisössä, kotona, puolisona, äitinä ja isänä. Ystävänä, sinuna. 


-Sasa

Meidän ystävänpäivä

Nuorempana kipuilin paljonkin ystävien vuoksi.

Tai en oikeastaan ystävien vuoksi, mutta ystävien määrän ja laadun takia. Olinko tarpeeksi suosittu?

Oliko minulla tarpeeksi ystäviä? Pidetäänkö minusta ylipäätään? 
Luulen, että lähes jokainen nuori miettii näitä asioita enemmän tai vähemmän jossain vaiheessa elämäänsä. 

Ennen kaikkea, oliko minulla aitoja ystäviä. Jossain vaiheessa kavereita oli paljonkin, mutta elämäntilanteiden myötä he karisivat.

Sen sijaan aitoja, oikeita ystäviä on vain kourallinen, mutta he ovat kultaakin kalliimpia.

Kasvun myötä olen huomannut että se on juuri se tärkein ja oleellisin asia, ei todellakaan se kuinka monta niitä ystäviä tai kavereita on, kuinka suosittu on, vaan että on edes yksi, aidosti välittävä ystävä. 

En voi edes sanoin kertoa ja kiittää, kuinka onnellinen minä olen, että minulla on ollut niin hienoja ihmisiä ympärilläni. 

Kun minulla oli vaikea kotitilanne, otti ystäväni minut ja pienen poikani hoiviinsa. Ja avasi ovensa yhä uudelleen, ei koskaan jättänyt minua yksin.

En olisi varmasti ikinä selvinnyt vaikeasta elämäntilanteesta ilman ystäviäni ja perhettäni. 

Samalla kun olen äärettömän kiitollinen ystävistäni, jotka ovat valinneet juuri minut ystäväkseni, en voi olla ajattelematta niitä ihmisiä joilla ei välttämättä ole ainuttakaan ystävää. 
Se on varmasti ihan hirvittävän rankkaa. 

Koen että myös saman ikäiset sisarukseni ovat ystäviäni. Meitä on neljä siskosta, ja meillä on samankaltainen huumorintaju, ja olemme aina toistemme tukena. 

Joskus (harvoin) tietysti myös riitelemme, mutta annamme aina toisillemme anteeksi ja saamme asiat sovittua.

Tarkkaileva luonne

Tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, mutta uusien ihmisten kanssa, erityisesti suuremmassa seurassa saatan alkuun olla jopa hieman hiljainen.

Kun koen oloni hyväksi ja olen aikani ”tarkkaillut”, minusta aukeaa paljon sosiaalisempi puoli.

Koen olevani hyvin lojaali ja hyvä ystävä sellaisille, jotka minulle ovat läheisiä. Rehellisyys ja aitous on minulle tärkeitä arvoja, toivon sitä ystäviltäni ja annan sitä myös takaisin.

Jotkut ystävistäni ovat kulkeneet mukanani läpi nuoruuden ja aikuisiän. Valitettavasti kukaan heistä ei asu Helsingissä. Pidämme silti yhteyttä.

Parasta on, että aina kun tapaamme, on kuin välissä olisi ollut vain päiviä tai viikkoja, ei suinkaan kuukausia. Voin luottaa heihin täydestä sydämestä, ja rankempikin huumori lentää puolin jos toisin! 

Aikuisiällä onkin vähän jo vaikeampi muodostaa pitkäaikaisia, hyviä ystävyyssuhteita. 

Olenkin hyvin onnekas, kun olen saanut elämääni muutaman ”uuden”, todella tärkeän ystävän.

Toisen tapasin kun lähdin opiskelemaan lastenhoitajaksi, ja toisen tapasin somen kautta.

On aivan ihanaa, kun on ystäviä kenen kanssa jakaa ilot ja surut, ja ennen kaikkea kenen kanssa elää samanlaista elämäntilannetta.

Kutsu ystävänpäiväaamiaiselle

Olin niin iloinen, kun sain Iidalta kutsun ystävänpäivän aamiaiselle.

Iida on juuri aloittanut työt vanhempainvapaan jälkeen, mutta on perjantait vapaalla. Tänä  vuonna ystävänpäivä oli sopivasti perjantai, ja hän jaksoi järjestää ystävilleen aamiaisen!

Yksi meistä keräsi muilta kuvia Iidan pojasta Eemistä, ja meidän muiden lapsista yhdessä. 

Kuvat teetettiin ja ripustettiin valokuvavaijeriin. Aivan ihana muisto ja lahja!

Iida oli tehnyt sämpylöitä, ja tarjolla oli myös jogurttia ja granolaa, hedelmiä ja croisantteja. Ihanaa!

Eemi ja Lilja kerkesivät vielä leikkimään keskenään, ja vaihdettiin Iidan kanssa kuulumisia. 

Harmitti myöhästyminen, olisi ollut niin kiva päästä kaikkien kanssa samaan aikaan aamiaiselle ja antaa lasten leikkiä keskenään. 

Mutta kiva että ylipäätään päästiin paikalle!

Aamun lähtö viivästyi välimatkan ja tiskikone episodin takia

Me ollaan juuri muutettu täysin päinvastaiseen suuntaan Iidasta ja Eemistä, ja autollakin matkaan kului noin 40 minuuttia. 

Lisäksi meillä oli samana päivänä hirveä säätö pesukoneen kanssa, ja päästiin Iidalle vasta 11 maissa, kun muut jo alkoivat tekemään lähtöä.

Pakko kertoa tuosta tiskikoneesta, vaikka se ei sinänsä asiaan liity. 

Se ärsyttää nimittäin vieläkin. 

Tosiaan muutettiin 2 viikkoa sitten, eikä täällä ollut astianpesukonetta.

Pari viikkoa tiskasin viisihenkisen perheen tiskejä käsin, kunnes selasin käytettyjä koneita ja sen enempää tutkimatta otin yhteyttä edullisen Husqwarnan myyjään. 

Koneen piti olla maksimissaan 6 vuotta vanha, ajattelin sen olevan vielä ok ikä.

Kun Sami haki koneen, hän lähetti minulle viestin että ensinnäkin koko kone haisee niin vahvasti tupakalle, että koko auto lemusi (en todellakaan tajunnut että TISKIKONE voi haista tupakalle, vielä tänä päivänä, kun juuri kukaan ei enää polta sisällä.) 

Sami huomasi myös, että kone ei suinkaan ole 6 vuotta vanha, vaan 17 vuotta vanha.

Kun pääsin kotiin, koko keittiö haisi vanhalle röökille. 

Heitin pesukoneen päälle kuuluvan eristeen roskiin, se oli eniten imenyt hajua itseensä. 

Olin sitä mieltä, että kone on kaatopaikkakamaa hajun ja ikänsä vuoksi, enkä olisi koskaan ostanut sitä, tai ottanut edes ilmaiseksi, jos olisin nämä seikat tiennyt. Pienen kiistan jälkeen myyjä suostui lopulta palauttamaan osan rahoista. (niitä odotellessa).

Joka tapauksessa, nyt meillä sentään on tiskikone, joka toimii. 

Edelleen se haisee pesusta huolimatta, mutta toivottavasti haju hälvenee vielä. 

Näillä mennään nyt toistaiseksi. 

Kiitos miehelleni kärsivällisyydestä, kun ajeli pitkän matkan koneen takia, raahasi sen hissittömän talon kolmannesta kerroksesta, kävi ostamassa vielä erikseen unohtuneen turva-altaan tiskikoneen alle, ja ajeli vielä senkin jälkeen kaksi kertaa kauppaan. 

Ostettu turva-allas oli väärän kokoinen, ja piti vaihtaa oikeaan kokoon ennen koneen asennusta. Tiskikoneen letkun päästä puuttui adapteri, ja sekin piti vielä erikseen käydä ostamassa, kun tietty se huomattiin vasta asennusvaiheessa. 

Itse oisin varmaan suutuspäissäni ajanut vain lähimmälle kaatopaikalle..

Nyt on saatu tiskivuorta pois, ja sain myös mieheltäni todella kauniin kukkakimpun!

Kiitos että olette. Ihana ystävänpäivä oli!

-Sasa

Olohuoneen sisustus ja stailaus, step by step

Kaupallinen yhteistyö desenio.fi kanssa

Jännää, kun pääsee sisustamaan taas uusia tiloja!

Sain valita Deseniolta julisteita uuteen kotiimme. 

Vaihtelen tauluja kauden ja oman maun mukaan. 

Mikä olisikaan helpompi tapa päivittää huoneen ilmettä? 

Julisteet jotka päätyivät olohuoneeseen ovat Painted abstract No2 ja Beige graphics No1.

Halusin olohuoneen ilmeestä rennon ja neutraalin. 

Kukat ja koriste-esineet sekä Gubin lasinen sohvapöytä tuovat tilaan hieman klassisuutta ja ylellisyyttä.

Artekin a333 joka oli ennen olohuoneessa, siirtyi lastenhuoneeseen.

Nyt olohuoneessa on Hayn riisipaperivalaisin, suurin koko.

Otin olohuoneen stailauksen jokaisesta vaiheesta kuvat.

Ensin lisäsin "raamit", eli sohvan, sohvapöydän ja kattovalaisimen.

Vaikka kaikkea ei alottaisikaan ihan alusta, niin kannattaa huone aina riisua ennen sisustamista, ja lisätä esineitä ja tekstiilejä vähän kerrallaan.

Vaihe 2. Taulut

Seuraavassa vaiheessa lisäsin seinille taulut. Taulut kiinnitin seiniin Command taulutarroilla, jotta seinään ei jää reikiä. Kätevää, varsinkin jos haluaa usein vaihdella taulujen paikkaa.

Vaihe 3. sohvatyynyt

Taulujen lisäämisen jälkeen oli sohvatyynyjen vuoro.
Jatkoin neutraalia värimaailmaa.
Kaapeissa olisi kyllä jos vaikka minkälaista tyynynpäällistä, mutta useimmiten käyttöön päätyy kuosittomat neutraalit tyynyt. Isot tyynyt on pellavaa.

Vaihe 4. negatiivisen tilan (tyhjän tilan) täyttö, esim valaisimet ja sivupöydät

Vieläkin huoneet reunat näyttivät yksinäisiltä, joten lisäsin mustan By Ryden´s seinävalaisimen, ja Annon torkkupeiton.

 Vaihe 5. Viimeistely ja asetelmat

Nyt huone alkoi olla jo aika valmis.
Viimeiseksi tein sohvapöydälle asetelman, johon päätyi tällä kertaa kukkia ja kynttilänjalat.
Liljan palikkakori siirtyi sohvan eteen, ja villainen rahi sohvapöydän taakse toiselle puolelle sohvaa.

Matto tästä tilasta puuttuu, sillä meidän matot ovat vielä pesulassa. Matto ehdottomasti sitoisi vielä kokonaisuutta yhteen.

Toki huone tästä vielä muotoutuu, ja kannustan edellä olevien vaiheiden lisäksi myös maalaamaan seinät. Itsekin olen maalaamassa, kunhan ollaan asetuttu ja pääsen valitsemaan juuri tänne sopivat maalit.
Jos maalaus tuntuu työläältä, on seinien maalausta helpompi tapa päivittää huoneen ilmettä taulujen ja julisteiden hankinta tai vaihto.

Nyt voin antaa teille Desenion kanssa Desenion julistevalikoimaan  -25% alennusta 11.-13.2 välillä alekoodilla "SASAVILLA".


(Koodi ei koske kehyksiä eikä Handpicked- / persoonallisia julisteita)

Miltä vaikuttaa? Tuliko huoneesta kiva?

-Sasa

Säilytystilan puute luo haasteita viisihenkiselle perheelle

Nyt on takana tasan viikko uudessa kodissa.

Kerron teille vähän kuulumisia täältä!

Aiemmin tein blogiin Mood boardin, jossa samalla pohdin miltä uusi asunto tulee näyttämään.

Lattiaan laitettiin vinyyli, ja se on harmaampi kuin mitä ajattelin. Harmaa oli myös edellisessä asunnossa, mutta tummempi ja se oli laminaattia. Tämä on todella kaunis ja raikkaamman värinen.

Seinät ja katto täällä on maalattu valkoiseksi, listat ja pistokkeet on myös vaihdettu.

Yleisilme on hyvin siisti.

Isompi wc/suihkutila on myös rempattu, pienempi wc/suihkutila on jätetty entiselleen. Sen tiesinkin jo valmiiksi. Kummassakaan wc:ssä ei juuri ole säilytystilaa, isommassa on pieni pyykkikaappi, johon mahtuu siis juuri pyykit ja pesuaineet. Lisäksi on peilikaappi, johon mahtui juuri ja juuri mun ja miehen päivittäiskosmetiikka. Pikkuveskissä ei ole lainkaan valmista säilytystilaa.

Yllärinä tuli, että keittiötä ei oltu uusittu.  Jotenkin olin olettanut, että sekin tehdään, kun kaapit oli purettu pois seinä -ja lattiaremontin tieltä. Mutta vanha keittiö oltiinkin asennettu takaisin.

Tiskikone pitää hankkia, nyt tiskataan toistaiseksi käsin. Toisaalta keittiö on kodikas, ei yhtään haittaa että kaikki ei ole uutta ja hienoa.

Säilytystilan puute luo haasteita


Eteisessä ei ole lainkaan säilytystilaa, vain pieni siivouskaappi, jonka vieressä oli naulakko. Nimenomaan oli, sillä se oli niin huonosti kiinnitetty, että se tippui jo muuton aikana alas. :D

Käytiin pikashoppailemassa Ikeassa ja ostettiin eteiseen pieni kaappi, jonka päälle saatiin myös laskutilaa. Vielä kaapissa ei ole mitään, kun pitää vähän miettiä järjestystä ja purkaminen on kesken. Eteisessä on myös eksoottisena lisänä kaksi ulko-ovea vierekkäin. Tämä asunto on meinaan yhdistetty kahdesta pienemmästä asunnosta. Toisen ulko-oven eteen, joka ei ole käytössä, asennettiin kenkäkaappi. Ei sinne mahdu kaikki perheen kengät, mutta sillä hetkellä käytössä olevat ainakin.

Takit säilytetään ainakin toistaiseksi omissa makuuhuoneissa.

Siivouskaapin viereen eteiseen mahtuisi helposti kaappi, joten jos vuokranantaja ei sitä asenna, niin me hankimme siihen sellaisen.

Otan asunnon puutteet haasteena, mun mielestä on tosi kiva päästä taas miettimään ja ideoimaan uutta! Katsotaan, miten saadaan viisihenkisen perheen säilytystarpeet täytettyä täällä.

"Siisti yleisilme ja valoisuus on minulle kaikista tärkeintä."

Muuten asunto on aivan ihana. Jos luulin että Pasilan koti oli valoisa, niin ei se kyllä ollut mitään tähän verrattuna.

Olohuoneeseen ja keittiöön oikein tulvii valoa suurista ikkunoista. Vaikka asumme ensimmäisessä kerroksessa, niin asunto ei suinkaan ole maantasossa, vaan sijaitsee kukkulanpäällä.

Siisti yleisilme ja valoisuus on minulle kaikista tärkeintä. Viihdyn täällä erittäin hyvin. Vähän olen jo ehtinyt tutustua lähialueen ulkoilumaastoihin, ja myös ne on aivan ihanat! Kallioista kangasmetsää ja upeat merinäköalat.

E:lle ei saatu paikkaa lähimmästä päiväkodista, joka olisi ollut tuossa tien toisella puolella.  Ei matka nytkään mikään mahdoton ole, bussilla kuljetettuna 18minuuttia. Kassu jatkaa erityisluokalla entisellä keskustan alueella, joten hänen koulumatkansa on nyt melko pitkä, mutta yleisopetukseen siirtäminen (koulukin olisi tuossa tien toisella puolella) ei ole tällä hetkellä vaihtoehto.

Nyt kun ollaan muutettu, niin iso taakka tippui harteilta pois.  Muuttoon liittyi niin paljon hoidettavaa ja järjesteltävää, ja tietysti jännitti kaikki käytännön asiat ja muut. Mutta kaikki on tähän asti sujunut paremmin kuin hyvin, ja en juuri ikävöi takaisin edelliseen. Palvelujen läheisyyttä kyllä kaipaan, mutta varmasti tähänkin tottuu pian, ettei kaikki ole ihan nurkan takana saatavilla.

Kunhan olemme saaneet tavarat paikoilleen, niin taatusti teen tännekin tarkempaa esittelyä.

Jos sulla on antaa jotain hyviä säilytysvinkkejä, niin pistä tulemaan!

-Sasa

Seuraa myös Instagramissa ja Facebookissa