Sisustuscorner: Kuukauden sisustaja Danila Yönsini

Blogissa starttaa nyt tammikuusta lähtien aina vuoden loppuun saakka Sisustuscorner, jossa vierailevat sisustajat pääsevät kertomaan itsesään, ja kirjoittamaan vieraskynäpostauksen valitsemastaan ajankohtaisesta aiheesta. Sisustuscornerin kuukauden sisustaja julkaistaan aina kuukausittain, kuukauden viimeisellä viikolla. 

Mukaan on jo lähtenyt ihan mahtava joukko, odotan itsekin innolla mitä tuleman pitää!

Pidemmittä puheitta, esittelen ensimmäisen kuukauden sisustajan: Danila Yönsini.

Danilan instagram tiliä pääset ihailemaan @indivisualstyle tilin takaa.

Danila on erittäin lahjakas sisustaja ja stailaaja. 
Hänellä on uskomaton taito nähdä muotojen ja värien yhteensopivuus. Myöskin trendivainu on vertaansa vailla.

Tämän aikakauden yksi megatrendeistä on kierrätys ja kestävä kehitys. Danilaa on kritisoitu uusien tavaroiden ostamisesta ja myymisestä. 

Itse olen ehdottomasti kierrätyksen ja ekologisuuden kannalla, mutta on myös totta, että jonkun on ostettava uutena, jotta toinen voi hankkia käytettyä. 

Danila panostaa laatuun: Hän hankkii ajattomia, kestäviä ja kauniita esineitä ja kalusteita. 

Tuotteet menevät käytön jälkeen hyväkuntoisina myyntiin, ei roskiin.

Itse ihailen suuresti Danilan tyyliä ja ajatusmaailmaa sisustamisen suhteen.

Haastattelin Danilaa, ja oli ihana lukea mm. lämpimästä äiti -tytär suhteesta.

Kuinka vanha olet? Tämä pitää aina tarkistaa mieheltä, koska olen ikuinen 29...kuulemma 31v olen.

Missä asut? Asun Pirkkalassa, ihan Tampereen kupeessa.

Kuinka kaikki alkoi? Minulla oli ensin lasten merkkivaatteiden ympärille rakentunut tili, jonka aloitin kaverin ehdotettua asiaa ainakin sata kertaa. Lisäsin samalla muutaman sisustuskuvan ja innostuin sitten kuvaamaan sisustusta enemmänkin. Paikallaan pysyvä kuvauskohde on meinaa taaperoon verrattuna paljon helpompi.

Jos saisit rajattoman budjetin, mitä sillä tekisit? Ostaisin viime vuosituhannen alussa valmistuneesta Jugend talosta ylimmän kerroksen läpitalon asunnon, jonka remontoisin vanhaa kunnioittaen, pienellä "midmod" twistillä. Jokaisessa huoneessa olisi varmasti 10 valaisinta ja tuoleja, niin monta, että kaikkia ei kerkeä käyttää, vaikka istuisi jokasella vaan kerran. Se olisi ihanaa!

Kolme asiaa, joita ilman et voi elää? Perhe, Pepsi Max ja luova tekeminen.

Suunnittelija, jonka työtä ihailet? En osaa mainita yhtä, valaisin puolella Isamu Noguchi ja Ingo Meurer on ainakin sellaisia, keramiikka puolella taas on kymmeniä suosikkeja. 

Asia, joka sinulle tulee mieleen sinisestä väristä? No siis ekana tulee mieleen, meillä lapsuuden kodissa ollut kamala nahkasohva, mutta toisaalta sininen on ihanan rauhallinen, mutta tarvittaessa voimakas väri. Itse olen tummansinisen sävyjen ystävä, esim. musteensininen on kaunis!

Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Kun tyttö tulee tarhasta ihan innoissaan ja sanoo, että "äiti, pistä silmät kiinni!"...saan taas lahjaksi piirustuksen, matkalta löytyneen hienon kiven tai ojasta poimitun leskenlehden.

Miten kuvailet sisustustyyliäsi? Lämmin skandinaavinen, johon on yhdistetty ripaus mid modia ja runsautta. Ei se oikein sovi mihinkään laatikkoon ja on alati muuttuva. 

Mikä on sinulle kodissa tärkeää? Se, että se tuntuu omalta ja näyttää juuri minulta/meidän perheeltämme!

Mitä otat huomioon uutta sisustushankintaa tehdessäsi? Pyrin aina kunnioittamaan tuotteen suunnittelijaa ja valmistajaa. Ostan tuotteita, jotka kestävät aikaa ja joissa on käytetty laadukkaita materiaaleja.

Tunnustan olevani "kyllästyjä" ja vaikka peruslinja pysyy kodissani samana, yksittäiset kalusteet ja piensisustustuotteet vaihtuvat kyllä useasti. Kertakäyttökulttuurista en välitä ja siksi minulle onkin tärkeää, että tavarat löytävät uuden kodin, kun en enää niitä tarvitse.

Menneen vuoden hutiosto? Kaikenlainen pikkutavara, ne on aina ostaessa niin kivoja ja niille on mukamas käyttöä, mutta loppupeleissä niillä mini maljakoilla, kivoilla pikku rasioilla sun muilla ei tee kyllä yhtään mitään.

Suurin sisustushaaveesi? Omistusasunto, josta saisin tehdä oikeasti sellaisen, kun haluan. Ei sen hulppea tarvitse olla, kunhan se on oma.

Lempi vuodenaikasi? Ehkä se on kesä, silloin ei ainakaan joka päivä tarvitse menettää järkeään kuvatessa, kun luonnonvaloa on edes jonkin verran, tässä pimeässäkin asunnossa.

Mitä sinun on tehtävä illalla, ennen kuin käyt nukkumaan? Katson usein jotain hömppäohjelmaa tai selaan vaikka Facebookista "Ei mennyt niin kuin Strömsössä ryhmää", aivot pitää nollata jollain, joka ei kauheasti aivokapasitteettia tarvitse. Sitten käännän aina tyynystä sen viileämmän puolen ja alan nukkua. 

Japandi – skandinaavisen ja japanilaisen sisustuksen täydellinen liitto

Joskus kaksi tyyliä on parempi kuin yksi – skandinaavisen ja japanilaisen sisustuksen fuusio japandi on siitä todiste. Japandi tuo selkeään minimalistiseen skandinaaviseen sisustukseen mukanaan neutraaleja lämpimiä sävyjä ja kodikasta tunnelmaa. Japandi on kuitenkin muutakin kuin vain suuntaus; se on filosofia – tapa elää, jonka ytimessä on eetos epätäydellisen ja keskeneräisyyden kauneudesta. Tähän eetokseen viitataan japanilaisella estetiikan käsitteellä ”wabi-sabi”, jonka juuret juontavat zenbuddhalaisuuteen. Sisustuksessa wabi-sabi käsitteenä pelkistyy elämisen näkymiseen kodissa – lakanat saa olla rypyssä, halki menneen vanhan keramiikkavaasin paikka on edelleen hyllyllä, tiskit saa jättää tiskaamatta, seinän pinta ei ole ihan täydellinen ja pari listaa uupuu. Kunhan kodissa voi hyvin ja sen asukkailla on mielenrauha, ei pinnallisilla ”puutteilla” ole merkitystä. 

Viimevuosina kertakäyttökulttuurin ja kulutuskeskeisyyden kissa on nostettu pöydälle. Ihmisiä on pyritty herättelemään massatuotannon ympäristöhaitoista ja ohjaamaan ostamaan vähemmän, mutta laadukkaampaa. Tähän ajatusmaailmaan japandi ja erityisesti wabi-sabi ajattelu sopii täydellisesti. Wabi-sabilla ei kuitenkaan tavoitella pelkistettyä, konmari tyyppistä minimalismia. Kun tavarat sopivat yhteen ja niiden välillä on värien ja materiaalien harmonia, voi niitä olla vähän enemmänkin. Tavaroiden avulla luodaan viihtyisiä ja esteettisesti miellyttäviä tiloja, joissa voidaan elää ja olla, kiireettömästi nauttien.

Japandi sisustuksen pohjalla on aina lämmin, neutraali väripaletti. Skandinaaviselle sisutukselle tyypillisen valkoisen ja kylmien sävyjen dominanssin sijaan käytetään hillittyjä luonnon sävyjä, kuten ruskeaa ja beigeä. Harmaalla ja mustalla tuodaan tilaan kontrastia ja dramatiikkaa.  Japandissa väritkään eivät ole täysi pannassa. Väripilkkuina japandi sisustuksessa nähdään usein hillittyjä tummia, jopa ”likaisia” vihreän ja sinisen sävyjä, myös okra ja luumu sopivat hyvin vaaleampien luonnonsävyjen oheen.   

Vaikka kyse ei ole minimalismista, ei japandi sisustuksissa ole tavaranpaljoutta. Tavaroita saa ja pitää olla, kunhan ne ovat tilan ja elämisen kannalta funktionaalisia.  Piensisustuksessa suositaan kasveja, lasia, käsintehtyä keramiikkaa ja  kirjoja. Bohomainen runsaus tai taulukollaasit eivät kuulu japandiin. Huonekaluissa arvostetaan laatua, käsityötä ja sukupolvelta toiselle siirtyneitä vanhoja menetelmiä. Yleisin materiaali huonekaluissa on keskitumma puu, jossa puun syyt ovat näkyvissä. Muodoltaan kalusteet ovat yksinkertaisia; ei koukeroita tai turhaa kikkailua. Japandi sisustuksessa kalusteiden linja on usein tavallista matalampi, lähempänä maan pintaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi nojatuolin matalampaa istuinkorkeutta tai tavallisen sängyn sijaan futonsänkyä. Tekstiileissä niin ikään suositaan luonnollisuutta ja aitouuta. Kuvioiden sijaan korostetaan tekstiilien sormituntumaa; puurunkoisen futonsängyn, ryppyisen rouheista pellavalakanoista, paperivalaisimen alta herätessä, ollaan japandin ytimessä.

En ole koskaan pystynyt lokeroimaa itseäni mihinkään yhden sisutustyylin alle, eikä japandi ole poikkeus. Näen kuitenkin oman tyylini japandissa ja minua kiehtoo sen tasapaino ja vapaus. En ole koskaan kyennyt skandinaaviseen minimaalisuuteen ja ehdottomuuteen, mutta en myöskään bohon runsauteen. Hyggemäinen japandi, jossa ei ole tiukkoja rajoja, jonka pohja on luonnonmateriaaleissa ja sävyissä, tuntuu omalta. Isamu Noguchin paperivalaisimet, tammi ja pähkinäpuu, runsas villamatto, muutama kasvi, rouheaa keramiikkaa, pelkistetyt rouheat tekstiilit, huonekalujen matalaprofiili, kaikki tämä pelkistetyn neutraalilla pohjalla – kuulostaa minulta. Wabi-sabissa on ihanaa vapautta, ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa pienistä puutteista ja niistä muutamasta tavarasta, joista ei millään raaski luopua. Voi luoda omanlaisensa tilan. Japandin ytimessä on aitouden arvostaminen kaikilla elämän alueilla. Siinä arvostetaan sitä, miltä asiat tuntuvat, ei vaan tuntoaistin kautta rouheana pellavana ja keraamisen vaasin rosoisena pintana, vaan myös henkisellä tasolla, ajatuksena – sydämessä.  

Terveisin Danila

8-vuotiaan lapsensa menettäneen Pauliinan tarina koskettaa

Sain aikaisemmin PR-lahjana Pauliina Flangin esikoiskirjan Seitinohuin säikein -suru minussa tyttäreni kuoleman jälkeen.

Alkuun ajatus kirjan lukemisesta tuntui raskaalta. Vaikka poikien isän kuolemasta on jo vuosia, tiesin, että kirja toisi muistoja ja ajatuksia pintaan.

"Pauliina Flangin kahdeksanvuotias tytär menehtyi hänen syliinsä. Vaikka suru on kova, Pauliina toivoo, että hän osaisi jonain päivänä päästää siitä irti."

Kirja lepäili ensin keittiönpöydällä, odottaen että nappaan sen luettavaksi. Joka kerta kun katsoin sitä, tunsin haikeutta, surua, ja kiitollisuutta että saisin tutustua toisen ihmisen raskaaseen matkaan.

Hetki ei tuntunut kuitenkaan oikealta, ja kirja siirtyi makuuhuoneeseen muiden kirjojen joukkoon. Sieltä sen eräänä iltana, taaperon tuhistessa levollisesti vieressä pinnasängyssään, otin kirjan käsiini ja aloin lukea.

Itkin.

Pauliina Flangin kahdeksanvuotias tytär menehtyi hänen syliinsä. Vaikka suru on kova, Pauliina toivoo, että hän osaisi jonain päivänä päästää siitä irti.

Nopeasti kirjaa lukiessani huomasin, että kirja oli kirjoitettu yllättävän helppolukuisella ja positiivisella otteella. Niin positiivisella, kuin nyt vain voi, kertoessaan suuresta surusta ja oman tyttärensä kuolemasta. Kirja ei ole liian raskas luettavaksi omankaan surun keskellä, ja uskon, että se on myös Pauliiinan tarkoitus. Ei rypeä säälissä ja surussa, vaan käsitellä ja kohdata suru ja kuolema sellaisena kuin ne on. Antaa vertaistukea sitä tarvitseville.

"Tuska on aivan musertava, ja tuntuu kuin koko elämä pysähtyisi. Jäljelle jää vain suuri suru. Minun teki mieli huutaa. Huutaa niin kovaa, että tilanne korjaantuisi ennalleen."

Surun kaava toistaa itseään

Ihmiset surevat kukin tavallaan ja käsittelevät traumoja ja kriisejä erilailla.

Kuitenkin on olemassa tietyt vaiheet, jotka toistuvat ihmisillä suunnilleen samassa rytmissä.Tämän olen saanut myös itse kokea, ja samaistuinkin kirjassa useaan kohtaan. 
Läheisen menetyksen jälkeen suru on kuin suurta kipua, joka painaa vahvana mielessä. Tuska on aivan musertava, ja tuntuu kuin koko elämä pysähtyisi. Jäljelle jää vain suuri suru.

Tekisi mieli huutaa. Huutaa niin kovaa, että tilanne korjaantuisi ennalleen.

Surun vaiheet

Jokainen ihminen kokee surun erilailla, eikä voi etukäteen tietää, miltä läheisen menetys tuntuu.

Ensimmäinen surun vaihe on shokkivaihe, jolloin koko tilanne voi tuntua epätodelliselta. Mieli huutaa, että tämä ei ole totta. Että tieto kuolemasta ei olekaan todellinen ja lopullinen.

Kun minulle soitettiin lasten isän kuolemasta, olo oli juuri tuollainen.  Epätodellinen, kuin leijuisin jonkun mustan kuplan sisällä. Koko muu maailma pysähtyi, ja tuntui että romahdan.
Heti tiedon saatuani soitin töihin. Itkin niin kovaa ja olin niin sekaisin, että toisessa päässä ei saatu selvää, kuka soittaa ja millä asialla.
Kun sain lopulta kerrottua asiani, sanoin että olen päivän pois töistä ja palaan sitten takaisin.

Puhelun jälkeen oli kerättävä itsensä. Menin olohuoneeseen kertomaan lapsille, että isä on kuollut.

Esikoinen ei halunnut uskoa sitä todeksi, ja vastasi minulle, "Ei ole". Vastasin takaisin että kyllä on, mutta äiti rakastaa sinua valtavasti. Kuopus oli silloin vajaa 3 vuotias, eikä oikein ymmärtänyt koko asiaa.

Todellisuus oli, että itkin 3 päivää lähes taukoamatta, en saanut syötyä, enkä todellakaan mennyt päivän jälkeen töihin niinkuin olin ajatellut.

Erityisesti lapsen ja nuoren reaktio suruun voi olla täysin päinvastainen kuin ajatellaan. Meillä lapsella suru ei näkynyt ikävänä ja itkuna, vaan vetäytymisenä, haastavana käytöksenä ja pelkotiloina.

Reaktiovaiheessa ihminen ymmärtää totuuden.

Tiedostaa mitä on tapahtunut, ja käy mielessään tapahtumia yhä uudestaan läpi.

Minäkin pohdin päivää ennen kuolemaa, mitä merkkejä silloin oli nähtävissä ja olisiko siihen voinut reagoida? Kuulin mielessäni yhä uudelleen saamani puhelun. Reaktiovaiheessa ihminen alkaa toimia, ja järjestellä asioita. Työnteko saattaa olla pako surulle.

Itse yritin saada lasta avun piiriin, olihan hänellä jo voimassaoleva hoitosuhde lastenlinnaan ja lastensairaalaan. Toimintaterapia oli juuri päättynyt. Päästiinkin arvioitavaksi pienten lasten psykiatralle ja luulin että siitä asiat etenevät ja järjestyvät. Meidät siirrettiin arviointijakson jälkeen toiseen pisteeseen arvioitavaksi, ja sen jälkeen oli kesälomaa, paperit olivat hukkuneet jne.. Lopulta isän kuolemasta oli mennyt jo 2,5 vuotta kun varsinainen terapia ja kuntoutus alkoi. Uskomatonta!

Sopeutumisvaiheessa sureva saa ikäänkuin rauhan ja pystyy jatkamaan elämäänsä, hyväksyen kuoleman ja menetyksen. Itselläni pahin vaihe kesti noin puolivuotta. Silloin olin vihainen, surullinen, katkera, hämmentynyt ja ikävöin. Ikävöin siitäkin huolimatta, mitä kaikkea pahaa oli tapahtunut ennen kuolemaa. Itkeskelin ja näin painajaisia. Painajaisissa lasten isä oli yleensä elossa, mutta kuoli yhä uudestaan. Kun olin päässyt tuon kaiken yli, pystyin puhumaan tapahtuneesta itkemättä, ja näin, että se toi mukanaan hyvääkin. Meidän elämä muuttui rauhalliseksi ja tasapainoiseksi.

Pauliina on käynyt nämä samat vaiheet läpi kuin itsekin, vaikka elämämme ja tilanteemme ovat olleet täysin erilaisia.
Pauliinan tytär oli sairas.

Samaa meissä on, että olemme molemmat käsitelleet ja jäsentäneet kokemaamme kirjoittamalla.

Olen tänne kirjoittanut sekä väkivallasta että surusta, ja ne tekstit ovat olleet ennenkaikkea itseäni varten. Seuraavaksi suurin motivaatio on ollut julkaista tekstit, jotta muut samaa kokoneet voisivat saada niistä vertaistukea ja voimaa.

Pauliina kertoo, kuinka suru kulkee aina mukana, mutta sen kanssa voi elää, ja jatkaa elämää tyttären kuoleman jälkeenkin.
Se on lohdullista. On lohdullista, kun joku ison surun kohdannut kertoo, että elämä jatkuu. 
Vaikka voin vakuuttaa, että surun kohdatessa se ei siltä tunnu. Silloin tuntuu, kuin happi loppuisi ja elämä päättyisi siihen paikkaan. Mutta ei se pääty.

Poikieni isä kuoli helmikuussa. Silloin oli pimeää. Hautajaisissa satoi kolikon kokoisia jättimäisiä lumihiutaleita, jotka sulivat poskille kyynelten sekaan.

Kun tuli kevät, muistan kun katselin bussin ikkunasta ulos. Ihmiset alkoivat liikkua enemmän ja päivissä oli enemmän valoa. Sisälläni velloi edelleen erilaiset tunteet, kaikki mahdolliset. Mutta silloin alkoi samalla myös tuntua, että elämä jatkuu. Halusi sitä tai ei.

"Lasten isä kuoli helmikuussa. Silloin oli pimeää. Hautajaisissa satoi kolikon kokoisia jättimäisiä lumihiutaleita, jotka sulivat poskille kyynelten sekaan."

Pauliina kuvailee kirjassaan kirjan syntyä näin:

"Lähes yhdeksän vuotta kuolema pysyi poissa kodistamme.  Kun se saapui, ei auttanut rohkeuteni, ei rakkauteni. Kuoleman äärellä minä olin nöyrä, pelokas ja samalla niin avuton. Tyttäreni lähti sylissäni maaten. Kuolema ei kysynyt minulta lupaa tai tahtoa. Se teki tehtävänsä. Jäljelle jäi suru. Siitä surusta syntyi tämä kirja."

Pauliina kertoo, että suru elää omanlaisena vuoden kierron ja sitten se muuttuu. Suru reagoi syntymäpäiviin, nimipäiviin, vuoden takaisiin yhteisiin muistoihin ja kaikkiin ensimmäisiin kertoihin.

Voin allekirjoittaa tämän. Ensimmäiset kerrat ovat vaikeimpia ja erilaisia.  Kun Elias täytti 3 vuotta, minut valtasi suuri suru siitä, ettei isä ole niitä juhlistamassa. Ei enää ikinä. Ei näe, kun lapset kasvaa, menee kouluun, naimisiin.

"Miksi surussa paha olo ja ahdistus ilmaantuvat uima-altaassa, ihmisjoukossa, konserteissa, paikoissa, joissa en pääse tunteitani pakoon? Välillä tuntuu, kuin surussa tunteet vittuilisivat minulle." Pauliina Flang

Eräänkin kerran olen purskahtanut kesken työpäivän itkuun. Olen pidätellyt kyyneleitäni bussissa, ja tuntenut kuinka kurkkuani kuristaa niin, että sitä alkaa polttaa.

Pauliina kirjoittaa, kuinka alkoi pelkäämään että sekoaa, mietti jos ei selviäkään siitä. Pelkäsi että menettää yrityksensä, pelkäsi että menettää muut lapsensa.

Tuon menettämisen pelon minäkin muistan elävästi. Olin lähes varma, että jotakin pahaa tapahtuu, ja menetän lapseni. Onneksi niin ei kuitenkaan ole käynyt. Pelkäsin myös sitä, että hyväksyn kuoleman. Etten enää sure.  Tuntui että jos vain jatkan elämääni, että se toinen ihminen olisi jotenkin lopullisesti menetetty ja unohdettu.
Niin ei kuitenkaan ole, suru vain muuttaa muotoaan. 

Suru opettaa

"Olen oppinut itsestäni surun kautta, kuinka monia tunteita voin tuntea kerralla. Olen oppinut, kuinka erilaiset tunteet tuntuvat kehossani ja kuinka suru avaa vanhat haavani sekä aiemmat kokemuksenimenetyksistä elämässä. Suru käy lävitse kaikkea mitä olen elämäni aikana kokenut. Se laittaa minut polvilleen itseni kanssa. Löydän itseni huutamassa kurkku suorana tyhjällä parkkipaikalla autossani. Löydän itseni raivoamasta rakkaalleni asioista, jotka koen elämän ja kuoleman kysymyksiksi. Surussa olen välillä kuin auto, joka käyttönsä loppupäässä puristetaan metallinpuristimessa pieneksi metallikasaksi. Suru opettaa minut tuntemaan itseni ja näkemään minussa sen, mikä on jäänyt vaille huomiotani" Pauliina Flang

Minä olen oppinut paljon. 
Olen oppinut miltä viha, pelko, suru ja kaipuu tuntuu. Olen oppinut näiden vuosien varrella miten arvokasta on elää, turvassa ja hyvin. Miten arvokasta on pohjattomasti rakastaa omia lapsiaan.  Miten arvokasta on olla näiden kokemuksien kautta näin viisas, kuin nyt on.
 

Olen oppinut, että kaikesta selviää. Vaikka se tuntuisi kuinka armottoman kipeältä.

Elämä jatkuu, suru muuttaa muotoaan.


-Sasa


Seuraa myös;
Instagram
Facebook  

Sisustaminen ja siivous lapsiperheessä

Suomessa eletään yleisesti aika käytännöllisesti.

Koriste-esineitä on vähän, pinnat helposti puhdistettavissa, eikä meillä käytetä esimerkiksi kokolattiamattoja.

Joitain niksejä ja harhaluuloja lapsiperheen kodin sisustamisen ja kodin järjestykseen kuitenkin liittyy.

Onko meillä aina siisti blogikoti?

No ei todellakaan. Kaikkea muuta.
Pyöritän kyllä tiskikonetta päivittäin parikin kertaa, ja näillä säillä imuroin noin 3 kertaa viikossa. Tai oikeastaan keskimäärin joka toinen päivä, mutta imurointipäivänä yleensä useamman kerran..

Lapset ja koirat tuovat paljon hiekkaa mukanaan, ja nyt, kun meillä ei ole edes mattoja (koiranennun vuoksi) huomaa kuinka hiekka leviää entistä enemmän.
Pyykkikone pyörii lähes joka päivä, ja pyykkipäivinä pesen useamman koneellisen pyykkiä.

Lapsiperheen koti pysyy paremmin järjestyksessä kun tavaraa on vähän

Kirjoitin aiemmin blogiin miten meidän vaatesäilytys toimii.
Koko viime vuoden karsimme säännöllisesti tavaraa.
Kävimme jokaisen kaapin kerrallaan lävitse, ja kierrätimme ja hävitimme tavarat ja vaatteet joita emme tarvinneet.

Lapsiperheen kodin pitää järjestyksessä ja siistinä tietynlainen minimalistisuus.
En voi sanoa kyllä olevani minimalisti, esimerkiksi astioita meillä on hävyttömän paljon. Pyrin kuitenkin karsimaan kaikki tavarat jotka eivät ole käytössä, käytännöllisiä tai tärkeitä.

Lasten vaatekaapit onkin nyt hyvällä tolalla, sillä olen nyt säännöllisesti poistanut sieltä pieneksi jääneet ja rikkinäiset vaatteet. Vanhimman pojan vaatteet siirtyy suoraan keskimmäiselle, ja keskimmäisen lapsen sekä nuorimman vaatteet myydään.

Lisää vaatekaapin järjestyksestä voit lukea täältä:  
Miten meidän vaatesäilytys toimii? Neljä vinkkiä säilytykseen

Materiaalien valinta laatu edellä

Lapsiperheessä voi aivan hyvin sisustaa kauniisti ja vaaleasti niin halutessaan.

Tärkeää on kuitenkin laatu, erityisesti mattojen ja sohvan, sillä ne ovat päivittäisellä kovalla kulutuksella.
Kannattaa valita materiaalit, jotka kestää aikaa ja kulutusta. Pestävyys on myös tärkeää, en voisi kuvitella hankkivani sohvaa, jossa ei olisi pestävät päälliset.

Sohvan valinta 
 
Sohvan valinnassa kannattaa siis erityisesti huomioida materiaali ja päällisten irrotettavuus.
Martindale luku kertoo kankaan hankauksen kestävyydestä. Yli 25 000 kierroksen martindale riittää päivittäiskäyttöön lapsiperheessä. Mitä isompi luku, sen kestävämpi kangas. Pilling luku taas kertoo miten kangas nyppyyntyy. Mitä korkeampi pilling, sitä vähemmän kangas nyppyyntyy. Pilling-arvo ilmoitetaan asteikolla 1-5.

Maton valinta

Maton valinta saattaa olla vähän haastavampaa.
Kannattaa ottaa selvää materiaaleista, ja miettiä mihin tilaan matto tulee. Lapsi ja eläinperheeseen ei kannata ehkä valita kaikista korkeanukkaisinta mattoa, ja kannattaa miettiä myös maton puhdistettavuus.

Esimerkiksi puuvillamaton voi pestä ihan kotonakin, mutta puuvilla materiaalina myös imee väriä ja likaa. Villa taas ei ole konepestävä, mutta itsessään jo hylkii likaa.
Me valittiin aiemmin olohuoneeseen VM Carpetin hattaramatto, ja ollaan edelleen siihen tyytyväisiä.
Maton valinnasta ja käyttökokemuksista voit lukea lisää täältä -Minkälainen matto on sopiva olohuoneeseen?

Säännöt ja rutiinit

Kauneinkaan koti, laadukkainkaan sohva, tai ihaninkaan matto ei pysy siistinä, jos niitä ei huolleta.

Meillä lapset syövät pääsääntöisesti keittiössä pöydän ääressä.
Perjantaiherkut saa syödä olohuoneessa, mutta ei sohvalla.
Kukaan ei pidä sitä mitenkään kurjana, vaan se on totuttu tapa ja meille ihan normaalia.
Lapset saavat katsella leffaa, napostella herkkujaan ja voimme viettää yhdessä aikaa, ilman että sohvaa tarvitsee koko ajan pelätä tai siivota.

Myös askartelu meillä tehdään keittiönpöydän ääressä, ja jäljet siivotaan kun lopetellaan.

Minimalistinen lastenhuone

Erityisesti koska meillä on pieni lapsiperheen koti, on lastenhuoneessa kiinnitetty huomiota järjestykseen.
Leluja on karsittu niin, että laadukkaimmat ja mieluisimmat on säästetty.

Lapset ovat aina mukana päättämässä, mitä säästetään ja mitä ei.
Näin opetetaan myös heille harkintaa, mistä kannattaa luopua ja mistä ei, ja annetaan heille päätäntävaltaa omille tavaroilleen.
Meillä on yhdessä hyllyssä kirjat, ja omissa laatikoissaan legot, dublot, autot ja junarata.
Näiden lisäksi toisessa kaapissa on vielä magneettiset rakentelupalat, eläimet, ja kauppaleikki.
Poikien omissa vaatekaapeissa on yhdet hyllyt varattu henkilökohtaisille tärkeille leluille. Sieltä löytyy mm. rakennettuja legoja, ja kaikenlaista pientavaraa. Noita "aarrekaappeja" on syytä käydä myös aika ajoin läpi, sinne meinaan kerääntyy jos jonkinlaista "tärkeää aarretta" :D

Summa summarum:

-Karsi kaikki turha tavara
-Mieti järjestys
-Panosta materiaaleissa laatuun
-Etsi kaikille tavaroille oma paikkansa, niin ne eivät jää pyörimään ympäriinsä
-Opeta lapsille säännöt ruokailun, askartelun ym suhteen
-Siivoa joka ilta 10-15minuuttia

-Sasa

Mood board, kurkistus uuden asunnon olohuoneeseen!

Moi!

Haluan esitellä teille meidän uuden kotimme olohuone- keittiötä.

Olen niin innoissani, että pääsen sisustamaan sitä!

Olemme muuttamassa pienkerrostalon ensimmäiseen kerrokseen. Käynti on maantasossa, joka on meille hyvä lasten ja koirien kannalta.

Olohuoneesta on käynti parvekkeelle, ja parvekkeen alla on suojaisa piha.
Talo on kukkulan päällä ja sinne tulee mukavasti valoa. Meri on ihan lähellä! Asunnossa on 4h + k + 2 wc + parveke, 97.5m2.

@34kvadrat

Uuden asunnon olohuone -keittiön pohjapiirros

Pohjapiirustuksen olen tehnyt itse, eikä se ole todellisessa mittasuhteessa.

Asunnossa on nyt parhaillaan käynnissä remontti.

Ja arvatkaa mitä, edes MINÄ en täysin tiedä, millainen se tulee olemaan!
Eikö olekin aika jännittävää?

Kaikki pinnat rempataan, lukuun ottamatta toista vessaa.

Sen verran tiedän, että lattiaan tulee vinyylilankku.
Olen kuullut siitä paljon hyvää verrattuna laminaattiin (joka on nykyisessä kodissamme), joten odotan innolla millainen se on sitten käytössä.
Laminaatti on jalan alla kylmä ja kopisee, myöskin saumat turpoilee herkästi jos pesee liian kostealla.
Toki laminaateissakin on valtavia eroja.

Uutena vinyylilattia

Vinyylistä olen kuullut hyvää, mutta siitä minulla ei ole aiempaa kokemusta.
Meillä on aina ollut parketti tai laminaatti, joskus ollut muovimattokin.

Vinyylilattian pitäisi olla lämpimämpi, hiljaisempi, ja kestää kosteutta paremmin kuin laminaatin.

Seinät siellä on nyt maalattu valkoiseksi, mutta aion osan niistä maalata uudestaan, kunhan olemme kotiutuneet ja pääsen valitsemaan sopivat maalit.

Valokuvausta ajatellen ainakin yksi seinä olisi hyvä jättää valkoiseksi. Se voisi olla keittiönseinä valon ja tilan huomioon ottaen.
Toisaalta en haluaisi sitä valkoiseksi jättää.. Katsotaan nyt!

Tällä hetkellä väreissä inspiroi valtavasti luonnolliset, murretut ja lämpimät sävyt.
Harmaa saa väistyä entistä enemmän.

Materiaaleissa rokkaa myös luonnollisuus, kivi ja marmori, puu, ja pellava.

Kurkistetaanko siis suunnitelmiin?

Olen tehnyt tähän Mood boardin, johon olen kerännyt ihastuttavia ja inspiroivia kuvia. Katsotaan mitkä ideat siirtyvät käytäntöön.

Finnish design shop

Verhot Jotex, lautaset Ellos

Peili Zara home, tyyny Ellos, maljakko Cooee/ kuva @muguet0807, samettinen rahi Jotex

@lenalidman85

@sondellan

Astia Jotex, Hay riisipaperivarjostin Finnish design shop

Finnish design shop

Maljakko Cooee/  kuva @muguet0807

Kuva myscandinavianhome.com

 Kuva myscandinavianhome.com, marmorikulho Ellos, vinyylilattia Bauhaus 

@ceciliasmeds

skandinavische.club

  Sohva Le grand air, kuva Stil inspiration
viltti Anno collection

 

Joitain elementtejä meiltä tietysti jo valmiina löytyy, tarkoitus ei ole pistää koko sisustusta uusiksi. Kun asunnon pohja ja pinnat muuttuvat, tulee siitä jo ihan erinäköinen, vaikkei vaihtaisi ainoatakaan kalustetta. 

Tästä saatte kuitenkin aika vahvaa vinkkiä, mihin suuntaan sisustuksen tyyli on menossa. 

Olen ihan omaksikin yllätyksekseni ihastunut Le grand air sohvaan pellavapäällisillä. 

Aiemmin ajattelin että tämän tyyliset sohvat ovat liian romanttisia tai rentoja omaan makuun, mutta tämä on kyllä iskenyt kovaa. 

Ruotsin puolella Le grand air on paljon yleisempi kuin suomesssa. Sohvan iso plussa on kokonaan pestävät ja vaihdettavat pellavapäälliset. 

Tuskailin aiemmin instagramin puolella nykyisen sohvamme nyppyyntymisen takia. Sain reklamoitua siihen uudet päälliset, ja nukkaleikkuri hoiti loput.

Ps. voin suositella Clas ohlsonin nukkaleikkuria! 

Mielettömän hyvä vehje.

Adea collectionin marmoripöydän menin rikkomaan (!) ja nyt odottelen vakuutusyhtiön päätöstä sen korvauksesta. 

Nyt meillä on sohvapöytänä ystäväni tekemä vanha penkki.

Mitä tykkäät näistä jutuista?

Jätä kommenttia! 

-Sasa