Slider

Follow

Asiaa kiusaamisesta ja illallinen ystävän kanssa

tiistai 11. elokuuta 2020

Eilen oli aika huikea päivä, pääsin eräälle Helsinkiläiselle erityisluokalle puhumaan kiusaamisesta ja toteuttamaan lasten kanssa muutaman heille suunnitellun tehtävän ja leikin.

Illalla ystäväni tuli meille kylään ja teimme taas yhdessä ruokaa ja ah, miten hyvää siitä tuli!


Olen seurannut läheltä monen läheiseni ja tuttavani kamppailua erilaisten henkisten ja mielenterveydellisten ongelmien kanssa.

Niin läheltä, että kaikki henkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyden edistämiseen liittyvät asiat kiinnostavat minua kovasti, ja haluan olla mukana auttamassa ja tukemassa muita.


Työni kautta lastenhoitajana pystynkin tekemään sitä, ruohonjuuritasolla. Tulevaisuudessa toivon lisäkoulutusta, aika näyttää, mihin suuntaan.
Mutta nyt kun olen vanhempainvapaalla niin väyläni ovat lähinnä some, blogi ja vapaaehtoistyö. Se voi olla niinkin yksinkertaista kuin naapurin auttaminen!
Ja tietysti unohtamatta omaa rooliani vanhempana ja kasvattajana.

Vielä on mietintämyssyn alla mitä muuta voi tehdä, mielessä kävi jo, jos kävisin myös tuolla tutulla lähikoululla.            

Minulla on riipaisevia kokemuksia siitä, mihin asiat voi mennä kiusaamisen, ja monen muun ikävän mutkan kautta, jos siihen ei puututa ajoissa ja henkilö ei saa ajoissa tarvitsemaansa apua.

Koululle meno jännitti etukäteen aika paljon, mutta kaikki meni loistavasti, oppilaat käyttytyivät todella kauniisti ja olivat aivan messissä ohjelmassa! Teimme muutaman yksinkertaisen voimavaratehtävän jonka jälkeen oli pareittain tehtävä vuorovaikutusleikki.



Illalla ystäväni tuli meille tyttärensä kanssa kylään. 

Nauramme usein sille, miten jaksamme yrittää kerta toisensa jälkeen jotain rakentavaa keskustelua ja valmistaa ruokaa samalla kun lapset pyörii jaloissa.
Ei meinaan ihan helppo tehtävä, kun molempien aivot tuntuvat olevan yhtä mössöä huonosti nukuttujen öiden vuoksi!

On oikeasti surkuhupaisaa, miten monta kertaa voi aloittaa yhden lauseen alusta. Tai kuinka kauan menee aikaa maailman yksinkertaisimpienkin reseptien valmistamiseen!

Mutta sinnikkyydesta palkitaan, mun mielestä on niin siistiä, että vaikka molemmat on väsyneitä ja eletään hektistä arkea lasten kanssa, pidetään silti kiinni jo perinteeksi muodostuneesta tavasta valmistaa yhdessä ruokaa.







Ihan uskomattoman hyvä voittajafiilis (ja sisältöä arkeen) tulee kun jaksaa panostaa yhdessä ruoanlaittoon, vaikka se olisikin haastavaa. Meille on myös tärkeää näyttää lapsille mallia tällaisesta ruokakulttuurista, jossa yhdessä tehdään ja syödään pitkän kaavan mukaan.

Toki toivotaan, että joku ilta saadaan toteuttaa tämä ihan aikuisporukalla!

Tällä kertaa meitä inspiroi Street food -tyylinen sormiruoka.
Menu valmistui todella vaivattomasti (lukuisat keskeytyksetkin huomioon ottaen), ja oli kiva, kun tästä pystyi rakentamaan juuri omansalaisen aterian.




Salaatti:
Villirucola
Tammenlehtisalaatti
Versot
Feta
Minuluumutomaatti

Täytetty Ciabatta:
(Tähän oli pohjaksi vaihtoehtona myös ohrarieska)
Aioli
Graavilohi
punasipuli
Brie-juusto
Balsamico 

Pulled pork burgerit:
Briossisämpylöitä
Valmista Pulled porkia
Halloumjuustoa
Tomaattia
Punasipulia
Coleslaw-salaatti
BBQ-kastike

Vinkki! 
Voit valmistaa burgeri ilman lihaa, korvaamalla pulled pork paistetuilla bataattisiivuilla. 

Sitä pitää kokeilla ensi kerralla! 




-Sasa 





Päiväkodin aloitus ja koronarajoitukset

maanantai 3. elokuuta 2020

Nyt se on täällä!

Nimittäin se hetki, kun mun on aika palata töihin, ja Liljan aloittaa päiväkoti.

Vielä keväällä varhaiskasvatusalan töiden ja Liljan päiväkotitaipaleen alkaminen tuntui vain kaukaiselta ajatukselta, ei vielä todelliselta. 
Ajattelin, että meillä on vielä pitkä kesä edessä.
Maaliskuussa korona iski vasten kasvoja, ja olin tyytyväinen, että Lilja oli vielä kotihoidossa ja minä olin hänen kanssaan kotona.



Kesä on kuitenkin mennyt ihan hurjan nopesti!
Olen tehnyt koko ajan samalla töitä, joten sellaista kunnon lomafiilistä ei ole päässyt syntymään. Varmasti myös osittain siksi, että en ole jäänyt varsinaisesta päiväduunista lomalle, vaan tämä kesä oli vain jatkumoa hoitovapaalle. Työtahti valokuvauskeikkojen merkeissä sen sijaan vain kiihtyi kesää kohden.

Keväällä muutimme uuteen kaupunginosaan lähelle merenrantaa. Haaveilin jo, kuinka istun ystävien kanssa iltoja läheisillä merenrantakalliolla, katsellen auringonlaskua ja juoden olutta. 
Kertaakaan en ole kallioille päässyt noissa merkeissä, mutta lasten kanssa ollaan käyty retkillä, uimassa ja kahdella eri mökillä. 

Taloudellisen tilanteen takia ei lähdetty lintsille eikä Jukuparkkiin jotka molemmat oli harkinnassa. Halusimme satsata Kainuun reissuun, mökille on joka vuosi päästävä.
Polttoainekustannusten lisäksi viikon reissussa palaa yllättävän paljon rahaa ruokaan. 



En ollut edes ajatellut, miten Korona vielä vaikuttaa päiväkodin aloittamiseen.
Vanhemmat lapsineen eivät pääse tutustumaan päiväkodin ja ryhmän sisätiloihin ja struktuureihin niinkuin normaalisti. Lapset eivät saa ottaa päiväkotiin turvakseen kotoa tuttuja unileluja.
Vanhemmat eivät pääse aamuisin saattamaan lapsiaan ryhmään, vaan joutuvat vain luovuttamaan heidät hoitajille ulko-ovelta.

Liljan hoitosuhde alkoi samana päivän kuin mun työt, eli 3.8.
Edellisen viikon Liljan päiväkoti toimi vielä kesäpäivystyksenä, eikä tulevan ryhmän henkilökuntaa ollut lainkaan paikalla. 

Tuntui aivan raadolliselta ajatella, että juuri 2 vuotta täyttänyt täysin kotihoidossa ollut lapsi, heitetään isoon lapsiryhmään ilman minkäänlaista tutustumista omiin tiloihin, lapsiryhmään ja aikuisiin. 
Ja että en pääse häntä saattamaan, vaan luovutan vieraan syliin.

Jos jostain, niin tästä saa paskamutsi fiiliksen. 2-vuotias ei ymmärrä, miksi hänet sinne jätän eikä hän tunne niitä aikuisia, kenen syliin hänet lasken.



Kesäpäivystyksen vuoksi kukaan ei myöskään ollut päiväkodin taholta perheeseemme yhteydessä aloituksen tiimoilta.
Normaalisti tulevasta ryhmästä soitetaan vanhemmille, sovitaan aloituskeskustelu jossa kerrotaan puolin ja toisin toiveet ja tarpeet, ja sovitaan tutustumisesta.

Soitin itse päiväkotiin viimeisen lomaviikkomme alussa. Sovimme, että Lilja pääsee "tutustumaan" päiväkodin pihaan keskiviikko, torstai ja perjantai aamuna. 
Paikalla ei ollut lapsia eikä aikuisia Liljan omasta ryhmästä, mutta viereisen ryhmän lastenhoitaja otti meidät lämmöllä vastaan. Päiväkodin piha on todella hieno, se on suuri ja siellä on paljon erilaisia keinuja ja kiipeilytelineitä, ja takapihalle on jätetty iso aidattu alue metsää.

Eihän pihaan tutustuminen toisen ryhmän aikuisen kanssa todellakaan korvaa viikon (tai vajaa, lapsesta riippuen) harjoittelua omassa ryhmässä, mutta toki se oli parempi kuin ei mitään. 
Oli kuitenkin kiva, että edes jotkut paikat oli ennalta tuttuja, ja vaikka hoitajat eivät olleet oman ryhmän, heitä tullaan kuitenkin ulkoilujen aikaan tapaamaan.

Meidät vastaan ottanut hoitaja lupasi myös, että jos Lilja on kovin itkuinen aloittaessaan, hän voi toisesta ryhmästä tulla ottamaan Liljan syliinsä. Ihana!

Tuntuu kuitenkin, että olemme nyt molemmat valmiita tähän. Lilja on toki pieni, mutta osaa kävellä, syödä, ilmaista itseään ja on myös jo päivä ja yökuiva. Muiden lasten tekemiset kiinnostaa, ja hän kaipaa jo enemmän virikkeitä. 
Minusta on myös ihanaa aloittaa uudessa työyhteisössä!

Mietin ja listasin asioita, jotka voisivat helpottaa päiväkodin aloitusta korona-aikaan

Kyselin myös, onko ryhmiin tullut mitään ohjeistusta millä helpottaa lasten aloitusta, nyt kun on nämä rajoitukset. Sellaista ei ollut. 

Itse kuitenkin lähdin heti miettimään, miten voin autan lasta sopeutumaan. 



Valokuvia perheestä voi muutoinkin viedä päiväkotiin, mutta nyt se tuntui erityisen tärkeältä, kun aloitus on normaaliakin rankempi. Valokuvat omasta perheestä tuovat lapselle turvaa päivän aikana.

Pyysin myös tulevan ryhmän hoitajien ja opettajien nimilistan itselleni. 
Toki on muutenkin kiva tuntea henkilökunta nimeltä, mutta ajatus oli, että pystyn sanoittamaan hoitajien nimiä lapselle. "Maija sitten hoitaa sua siellä päiväkodissa", "Lauran kanssa pääset leikkimään päiväkotiin" "Äiti ja isi menee töihin, ja Liisa hoitaa sinua sillä aikaa". 
On kiva, että edes nimet on lapselle tutut, vaikka kasvot eivät vielä ole!

Unilelua ei saa viedä, mutta päiväkotitossut saa ja pitääkin olla. 
Käytiin ostamassa tossut juuri ennen päiväkodin aloitusta. Kerrottiin, että niitä käytetään päiväkodissa, ja kehuttiin kuinka hienot ne ovatkaan! 
Jos mahdollista, niin lapsen kannattaa antaa itse valita tossunsa. 
Slipstop merkkiset tossut on todella hyvät, ja niitä myydän verkkokaupan lisäksi mm. Stockalla ja prismoissa.
Suunnattiin lähimpään Prismaan, jossa valikoima ei kuitenkaan ollut kummoinen. Pojille autoa, tytöille pinkkejä poneja ja neutraali kokomusta tossu. 
Itse en tokikaan ajattele että juuri poikien kuuluu valita autot ja tyttöjen pinkit ponit, mutta tuli kyllä heti mieleen kun valikoiman näin, että näin ne oli suunnattu.
Liljalle valikoitui stereotyyppisesti pinkit ponit. 
Ja kuinka ylpeä hän niistä olikaan! Kotona tossuja sai kokeilla, ja hän juoksi ne jalassaan keittötä ympäri monta kertaa, riemusta kiljahdellen.

Näiden keinojen lisäksi lapselle voisi näyttää valokuvia päiväkodista, sekä ulkoa että sisältä. Googlella ainakin löytää kätevästi muutaman ulkokuvan, ja miksei itsekin voisi lapsen kanssa käydä pihalla kuvaamassa. 

Kuvat helpottaa monin tavoin lasta ymmärtämään ja oppimaan. Esimerkiksi Papunetistä voi kuka vain tulostaa itselleen kuvakortteja, ja niiden avulla sanoittaa päivän kulkua. 
Pienelle lapselle voi näyttää kuvat jossa mennään yhdessä päiväkotiin, päiväkodissa leikitään, nukutaan ja syödään, ja sen jälkeen oma vanhempi tai muu tuttu aikuinen tulee taas hakemaan kotiin. 



Me ollaan molemmat Samin kanssa töissä Liljan aloittaessa, joten näytti siltä että hän ei valitettavasti saa lyhempiä päiviäkään alkuun. 
Onneksi isi sai sovittua töistä pari vapaapäivää, joten Lilja sai maanantaille ja tiistaille lyhyemmät päivät. Vaikka päiväkotiin tutustuminen vanhemman kanssa ei nyt onnistu, suosittelen ehdottomasti järjestämään alkuun lapselle edes muutaman lyhyen päivän, mikäli on mahdollista. 
Maanantaina Lilja vietiin aamupalalle ja isi haki ennen päiväuniaikaa. 
Päivä oli mennyt tosi hyvin! Lilja jäi ujona hoitajan syliin, eikä halunnut edes sanoa heippaa isille. Mutta tyytyväisenä jatkoi leikkejään, kun isi tuli hakemaan ennen päikkäriaikaa.
Tiistaina olisi tarkoitus taas viedä aamupalalle, mutta hakea vasta päiväuniajan jälkeen. Keskiviikosta eteenpäin Liljalla on normaalit päivät meidän työaikojen puitteissa. Sami onneksi pääsee kohtuu ajoissa Liljaa hakemaan, 3-4 maissa. Toki aamut ovat aikaisia, me lähdemme töihin 6-8 välillä päivästä riippuen.

Onko teillä nyt korona-aikaan päiväkodin aloittaneita? 
Miten on mennyt, ja oletteko keksineet muita keinoja aloituksen helpottamiseksi?


Seuraa blogia myös Instagramissa @villasasa ja Facebookissa Sasa Villa

-Sasa

1330 kilometriä autossa taaperon kanssa

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Heippa pitkästä aikaa!

Ja pahoittelut varsinkin teille, jotka blogin analytiikan mukaan olette sinnikkäästi täällä vierailleet kesänkin aikana, vaikka en ole tänne juuri ollenkaan kerinnyt tehdä postauksia! 
Alkuun hengähdystauko blogista tulikin tarpeeseen, mutta nyt on lähinnä harmittanut ettei ole aikaa.

Vaikka rakastan valokuvata ja sitä olenkin nyt kesällä saanut tehdä yllin kyllin (ihan mieletöntä, että jengi on halunnut tulla kuvattavaksi just mulle! Kiitos!), niin huomaan kaipaavani myös kirjoittamista sekä ihan niiden omien kuvien ottamista ja käsittelyä. Lapsia, hiekkaa varpaissa, onnellisia hetkiä metsässä ja perheen reissukuvia. Niinpä kuvia tältä meidän reissulta onkin tässä postauksessa ihan yllin kyllin!

Ihanaa olla taas back ja päästä kirjoittamaan <3
Julkaisen tästä lähtien maanantaisin klo 21, muinakin päivinä jos olen kerinnyt postauksia tekemään. Mutta vähintään maanantaisin siis!
Voit seurata blogia sähköpostilla, jolloin saat viestin uusista postauksista.






Meidän vuosittainen reissu Suomussalmelle Kainuuseen on nyt tehty. Se on aina kesän odotetuin matka, niin aikuisille kuin lapsillekin. 

Matkaa sinne kertyy yhteen suuntaan 665km, joka ei ole ihan mikään piece of cake kolmen lapsen kanssa, joista yksi suunnilleen vihaa autossa matkustamista..

Ensimmäisen kerran matkustettiin sinne kun Lilja oli vain 3 viikon ikäinen, seuraavaksi 1-vuotiaana ja nyt 2-vuotiaana. 

Haastavat automatkat vauvan ja taaperon kanssa

Lilja on ihan pienestä vauvasta asti sietänyt huonosti autossa matkustamista. Vähän helpotti, kun 1-vuotiaana hän pääsi istumaan uuteen Axkid Minikid  istuimeen. Me ei toivottu 1-vuotissynttärilahjaksi muuta, kuin halutessaan osallistumista tuon Axkid Minikid turvaistuimen hankintaan. Mikä olisikaan parempi syntymäpäivälahja rakkaalle, kuin lisäturvan ostaminen? Ollaan oltu todella tyytyväisiä tähän turvaistuimeen. 

Tää tuli mulle erityisesti nyt mieleen, sillä sen lisäksi että automatkat on olleet haastavia taaperon/vauvan kanssa, niin asennettiin tuo uusi turvaistuin juuri päivää ennen pohjoiseen lähtöä. Toivottiin että se kerkiää tulla postista, ja toivottiin että se helpottaisi matkaa. 
Ja helpottihan se, huomattavasti! 
Lilja pääsi siinä istumaan korkeammalla kuin vauvoille tarkoitetussa turvakaukalossa, ja varmaan ergonomiakin parani. Istuin on hyvin pehmustettu ja sen saa kiinnitettyä todella tukevasti autoon.




Ollaan matkustettu sekä päivällä, yöllä että välipysähdysten kanssa.

Tänäkin vuonna oli tarkoitus pysähtyä Varkaudessa mun hyvän ystävän luona. Se on kätevästi puolivälissä matkaa, ja samalla saadaan yhdistettyä reissuun ystävien tapaaminen. 
Helsingistä Varkauteenkin on sen verran matkaa, että nähdään ihan liian harvoin!

Viime vuonna siis ajettiin Varkauteen, vietettiin siellä ihana viikonloppu ja ajettiin sen jälkeen loppumatka mökille Suomussalmelle. Matka ei tuntunut yhtään niin pahalta, kun se jakoi selvästi kahteen osaan. Vain 4h autossa matkustamista kerralla, haha :D

Takaisin tullessa ajettiin läpi yön, ja lapset nukkuivat lähes koko matkan, josta olin iloisesti yllättynyt. Matkat meni siis tosi hyvin viime vuonna.
Mukaan pakataan aina lapsille naposteltavaa, eväät, juomista ja tekemistä. 
Käytännössä kirjoja ja puhelimet ja tabletit. 
Lasten kanssa on matskustettava lastentahtisesti, ja varauduttava siihen että aikaa ja rahaa matkustamiseen menee enemmän.







Nyt tällä kertaa emme kuitenkaan päässeet suunnitelmien mukaan pysähtymään Varkaudessa ystävän luona, sillä juuri viikkoa ennen lähtöä meihin kaikkiin iski vuorotellen pieni flunssa. Se tarttui helposti perheenjäsenestä toiseen, mutta tuli vain lievänä ja kesti aina kullakin muutaman päivän.
Tämän takia jouduttiin kuitenkin harmillisesti skippaamaan ylimääräiset kontaktit, valloillaan olevan koronan takia.
Ystäväni on viimeisillään raskaana (ja odottaa minun kummilasta!!! iik), joten mietittiin että näin on tällä kertaa parempi, vaikka harmitti todella paljon ettei päästy näkemään.

Vaihdetiin Plan B, ja päätettiin ajaa mökille yötä vasten. Toivottiin että on vähän viileämpi, sillä autostamme hajosi ilmastointi juuri ennen  lähtöä! Ihan tosi kiva, kolmen lapsen ja ison koiran kanssa.


Sami ei ollut kuitenkaan saanut levättyä tarpeeksi, vaan Kuopion kohdalla meinasi nukahtaa rattiin.
En todellakaan tiedä mitä olisi tapahtunut, jos en olisi pyytänyt häntä pysähtymään. 






Pojat ja Lilja nukkuivat, minä istuin Liljan vieressä takapenkillä. Peilistä näin, kuinka miehen silmät painuivat koko ajan kiinni. Auto alkoi aaltoilla tiellä. Autossa oli päällä keskiviivanylityshälytys (mikä sana, mahtaako olla edes oikein), mutta siis any way, auto hälyyttää, kun vaihdat kaistaa tai tahtomattasi ajaudut keskiviivalle tai sen yli. Tämä hälytin piippasi vähän väliä.

Sanoin nätisti Samille että voitaisiinko pysähtyä seuraavalle paikalle johon voi pysähtyä, hän vastasi että voi pysähtyä seuraavalle huoltoasemalle. Sinne oli vielä muutama kilometri, ja minä mielessäni toivoin että sinne asti vielä jaksaa. Alettiin jutella ja se ehkä vähän helpotti. Huoltsikalla pyysin Samia käyttämään koiramme Paavon pissalla, kun itse jäin silittelemään heräävää Liljaa. 
Hän kävi ulkona ja meinasi vain hakea sisältä kahvin ja jatkaa matkaa. Pyysin että jäädään hetkeksi parkkikselle, että hän saa edes vähän aikaa levättyä ja nukuttua ennenkuin jatkamme matkaa. 
Parkissa oltiin yhteensä noin 40 minuttia, kunnes jatkettiin matkaa.

Olin itsekin väsynyt, mutta en uskaltanut nukkua kun vahdin lapsia ja sitä, miten Sami jaksaa. Kun matkaa oli enää alle tunti jäljellä, nukahdin itsekin hetkeksi. 





Päästiin hyvin perille, mutta oli tuo yöllä matkustaminen meille vanhemmille tällä kertaa liian rankkaa, kumpikaan ei saanut oikein nukuttua (kuski ei tietenkään koska ajoi),  ja vaaratilanne oli todella lähellä. Oli todella pelottavaa seurata sivusta toisen väsymystä ja arvioida missä kohtaa ei voida enää matkaa jatkaa. Onneksi edes pieni lepo välissä, sai jaksamaan vielä loppumatkan.

Mökillä oli taas aivan ihanaa. Jos joku paikka on sellainen, missä mieli lepää ja on hyvä olla, niin se on toi meidän Suomussalmen mökki.

Oon iltanuotiolla kuullut paljon hurjia tarinoita sieltä. Vanhin mökeistä taitaa olla 1930 rakennettu. Se on sellainen ihan pieni hirsimökki, siis sellainen leikkimökin kokoinen. Se on toiminut aittana ja varastona. 
Isompi hirsimökki on rakennettu sodan aikaan, kun mummo oli ihan pieni. Uusin rantamökki on mun isän kädenjälkeä ja rakennettu joskus kymmenisen vuotta sitten.
Nää kaikki on siis hirrestä ja todella "alkukantaisia", meillä ei ole juoksevaa vettä ja sähköä siellä. Pihaa ei ole myöskään sen kummemmin laitettu, vaan siellä kasvaa siellä täällä mustikkaa, mäntyä ja pajua. Ulkohuussi on pienen polun päässä. 









Mummolla oli 7 sisarusta joista yksi oli menehtynyt 3 vuotiaana. 
Ajatelkaapa aikaa siellä, kun talvet oli oikeesti talvia, ihan hemmetin kylmä, ja pieni mökki jossa ei todellakaan ollut nykyajan mukavuuksia. Miestä talossa ei ollut, miehet oli sodassa. 
Oli karjaa ja pienet sisarukset hoidettavana. Mummo karkasi 16 vuotiaana, ja lähti etelään opiskelemaan ja töihin. Löysi täältä miehen, ja perusti perheen. Sai neljä lasta. Isäni on yksi kolmesta veljeksestä. Lapsuus ei kuulemma heilläkään ollut aivan helppo, enkä toisaalta ihmettele että sodan aikaiset ja jälkeiset ankeudet siirtyvät sukupolvelta toiselle.. Itselläni on vain hyviä muistoja mummosta ja vaarista.

Nykyään kun meillä on kotona kaikki mukavuudet ja ihana koti, niin mä just rakastan sitä, et mökillä järveen voi pulahtaa uimaan aina kun siltä tuntuu, alasti tietenkin. Lämmitetään puilla sauna ja tupa, ei tuijoteta puhelimia eikä telkkaria. 
Ollaan vaan ja nautitaan.

Ok ei vain olla, vaan siellä on ihan koko ajan jotain puuhaa! 
Mutta vaikka siellä riittää laitettavaa ja tehtävää, niin se on sellaista rentoa tekemistä joka tapauksessa. Saa paussin tästä media -ja someähkystä ja Helsingin aikataulutetusta arjesta. Siellä voi tosiaan olla ihan sellaisella aivot narikkaan meiningillä. 

Vaikka tänä vuonna meidän reissu typistyi usealla päivällä (lähdettiin ajamaan sunnuntain vastaisena yönä ja takaisin seuraavana lauantaina), niin kyllä se oli taas sen arvoista. 


Se viikko vuodesta, jota meidän perhe jaksaa aina odottaa.








-Sasa

Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa








2-vuotis syntymäpäiväjuhlat, kauneimmat koristelut juhliin

torstai 18. kesäkuuta 2020

Kaupallinen yhteistyö Confetti Helsinki kanssa



Viikonloppuna vietimme Liljan 2-vuotissynttäreitä, ja vihdoin ennätän kirjoittaa niistä tänne blogiin.
Viikonloppu ja tämä alkuviikko on ollut kiireisiä synttäreiden, töiden ja lastenhoidon merkeissä.

Samalla juhlimme myös ihanan pikkuveljeni Eemin aikuistumista, hän täytti jo 18 vuotta!
Eli meillä olikin sitten 20-vuotisjuhlat :)

Confetti Helsingin kanssa myös arvotaan 50€ arvoinen lahjakortti Confetti myymälöihin, arvontaan pääset osallistumaan Instagram profiilissani! Linkit postauksen lopussa.




"Tämä on sinun matkasi, ja yksin sinun. 
Muut voivat kulkea rinnallassi, mutta kukaan ei voi kulkea puolestasi"



Tyttäreni Lilja ja veljeni Eemi ovat syntyneet samana päivänä. Jotenkin niin hassua, että vuosia sitten olen pidellyt pientä veljeäni, ja silloin en tiennyt että vuosien päästä, täsmälleen samaan aikaan vuodesta, pitelen omaa pientä tytärtäni.

Päätimme juhlia näitä synttäreitä samaan aikaan, koska syntymäpäivä on kuitenkin täsmälleen sama ja tietysti kutsuisimme jotakuinkin samat vieraatkin juhliin. Eikä olisi kuin yksi koti siivottavana ja koristeltavana.
Tykkään muutenkin panostaa juhliin, mutta nyt halusin vielä vähän enemmän laittaa kotia, sillä onhan 18 vuotissynttärit kuitenkin vähän isompi juttu. 

Värimaailma oli aika neutraali, ja varmistettiin myös juhlan sankarilta (Liljan mielestä kaikki on VAU), että sävyt kelpaa.

Juhliin kutsuttiin vain lähisukulaiset ja kummit, ja paikalle tuli myös mun yksi läheinen kaveri tyttärensä kanssa.

Sain valita Confetti Helsingin valikoimasta aivan upeat koristeet. Selasin valikoimaa ensin verkkokaupasta, ja tuotteet hain Helsingin myymälästä, joka sijaitsee kotimme lähellä Helsingin Herttoniemessä. Kauppias oli laittanut meille kaikki valmiiksi, ja miten kauniit juhlat saimmekaan!

Valikoima on tosi hyvä, ja koristeita hakiessamme ostin vielä ylimääräisiä ilmapalloja ilmapallojen "irtolaarista". Ilmapalloissa oli niin herkullisia värejä, ettei niitä voinut sinne jättää. 
Nämä pallot sitten ripustin ulko-oveemme sekä eteiseen, toivottamaan vieraat tervetulleiksi.





Rakastan kukkia, ja perinteisesti kakkuunkin tuli koristeeksi kukkia. Kukat hain paikallisesta kukkakaupasta.

Puinen Onnea kyltti, viiri, sekä numerotähtisädetikut löytyivät Confetti Helsingin valikoimasta. 
Kerroin, etten nyt halua kynttilöitä koronan takia, ei ehkä olisi kovin korrektia ja turvallista puhallella nyt kakkuun, jota kaikki kuitenkin syövät. 

Onneksi valikoimasta löytyi numerotähtisädetikkuja korvaamaan kynttilät, jotka olivat tosi hauskan näköiset, kauniit, ja turvalliset.

Lisäksi meille tuli muutamassa eri värissä viirejä, valkoista serpentiiniä ja pom pomit, ruusukultaiset pahvimukit ja metallinhohtoiset paperipillit, sekä pari nippua heliumilla täytettyjä ilmapalloja. 
Seinälle tuli Happy Birthday -viiri sekä ilmatäytteiset numeropallot, jotka saa kätevästi ripustettua narulla, tai kiinnitettyä seinään kaksipuoleisella teipillä niinkuin minä tein. 

Viirit pystyy hyvin uusiokäyttämään, joten säästän ne tulevia synttäreitä varten!



Synttärijuhlat olivat tosi kivat ja koristeet niin kauniit! 
Ihanan juhlava tyyli syntyi käden käänteessä. Kaikilla oli hyvä fiilis, ja sääkin suosi oikein isolla kädellä. Niin ihanaa!

Minulle pienyrittäjyyden ja paikallisuuden tukeminen on tärkeää. Pienyrittäjää voi parhaiten tukea ostamalla paikan päältä mikäli mahdollista. 
Confetista voi varata tuotteet valmiiksi sähköpostilla tai soittamalla, ja noutaa tuotteet paikan päältä myymälästä viettämättä siellä sen enempää aikaa.
Valikoimaa voi tarkastella valmiiksi osoitteessa www.confetti.fi.

Synttäreitä vietettiin aluksi meillä kotona, ja illemmasta siirrytiin meidän pihaan. 
Samana viikonloppuna myös kuvaaja ystäväni tuli ottamaan Liljasta 2-vuotiskuvat ja meistä perhekuvia. Itsekin nappasin pari kuvaa reissulta. 
Oli niin ihanaa olla kerrankin kameran toisella puolella!
Jotenkin mulla oli ihan tosi hyvä fiilis istuskella kesämekossa nurmikolla kauniissa miljöössä, toisen ohjattavana. Tiedän, että Pipsa osaa etsiä parhaat kuvakulmat ja kuvista tulee varmasti aivan ihania, odotan niitä innolla. 

Kannustan kyllä kaikkia edes kerran elämässään käymään kuvattavana, ja kiinnittämään huomiota siihen että kuvaajan tyyli on sun makuun. Kaikilla kun on oma tyylinsä, niin siten oot varmimmin tyytyväinen lopputulokseen. Hyvä kuvaaja osaa ohjata kuvattavaa lempeästi ja löytää kaikista parhaat puolet ja saa ikuistettua ne kuviin.




Ehkä maailman suloisin 2-vuotias! 

Otettiin toinen pallonippu rekvisiitaksi mukaan. Lilja ei ollut enää yhteistyöhaluinen eikä suostunut ottamaan palloja käteensä, mutta kerkesin kuitenkin yhden kivan kuvan ottamaan,
Mun mielestä aivan ihanan näköistä ja kiva kontrasti, kun pieni ihana tyttö on ulkona ilmapallojen kanssa <3

Ja hei kaikki nämä Confetissa myytävät kumipallot on biohajoavia, ihan mahtavaa!

Tässä vielä kuvia meiltä juhlapäivänä.

Eikö tullutkin kivan näköistä?







Ihania juhlatuotteita ja  Confetti Helsingin Instagramia pääset seuraamaan täältä ja facebook sivuja täältä.

Blogin instan löydät @villasasa 

Muista käydä osallistumassa lahjakortin arvontaan Instagramissa! :)


-Sasa
Sisällön tarjoaa Blogger.

Sivut

Theme Designed By Hello Manhattan
|

copyright Sasa Villa

Copyright Sasa Villa