Slider

Follow

Toukokuun kuulumiset

maanantai 25. toukokuuta 2020

Heippa kaikille pitkästä aikaa!

En ole päivittänyt blogia oikeastaan koko toukokuuhun. Normaalisti postaan 1-2 kertaa viikossa.
On ollut niin älyttömän kiire, etten ole yksinkertaisesti kerinnyt!

Ainoa vapaa-aika minulla melkein on, kun Lilja nukkuu. Eli päiväunet ja aika illasta, kun lapset on peitelty yöunille.

Toukokuun aikana olen tehnyt ennätyspaljon kuvauksia, joten kaikki liikenevä aika on mennyt kuvien editointiin. 


Muotokuvaus miljöössä

Tässä postauksessa olevat kuvat olen ottanut ihanasta Iidan matkassa blogin -Iidasta.
Olen aivan hurahtanut tähän touhuun. Olen valokuvannut oikeastaan koko ikäni, välillä se vaan on ollut jopa vuosia tauolla. Enkä koskaan opetellut kameran sääntöjä saati muuta teknistä tietoa, ennenkuin nyt. Viimeisen vuoden olen opiskellut valokuvausta oikein urakalla.
Nyt on kaikki ovet auki. Tuntuu, että tämä on vasta alkusoittoa, vielä on ihan kauheasti opittavaa ja koettavaa, vaikka niin paljon olen jo oppinutkin. En usko, että koskaan valokuvaajana voi olla täysin valmis.





Täältä löydät postauksen, jossa aiemmin höpöttelin tarkemmin mitä vuosi 2019 piti sisällään ja miten se vaikuttaa yhä suuresti tähänkin päivään, ja miten valokuvausharrastuksesta on pikkuhiljaa kehittymässä sivutyö.

Tämä toukokuu on mennyt muutenkin ihan super nopeasti! Kai se tuntuu siltä, kun koko ajan on menossa ja tekemässä jotain. Vaikkakin on korona-aika, eikä ole voinut normaaliin tapaan tavata ystäviä esimerkiksi kahvilassa istuskellen.

Kesäkuussa olisi kyllä tarkoitus höllätä. Nauttia ulkoilusta, perheestä, kiireettömistä hetkistä.

Olen kyllä todella kiitollinen jokaiselle kuvattavaksi tulevalle asiakkaalle, ja edelleen otan enemmän kuin mielellään kuvauksia vastaan. Kesä on miljöökuvausten kulta-aikaa! 
En malta odottaa, että pääsen ikuistamaan jonkun ihanan perheen, pariskunnan, tai ehkä vain sinut jossakin kauniissa paikassa kesäauringon laskiessa.

Tyylini kuvata on enemmänkin dokumentaarinen, kuin että kuvattavan tarvitsisi koko ajan poseerata. Erityisesti, jos kyseessä on lapset tai perheet. 
Haluan ikuistaa ne pienet, tärkeät hetket. Kun lapset leikkivät, ihmettelevät maailmaa, tai kun läheiset halaavat toisiaan. Tai, kun pienen polvet ovat mutaiset, ja hänellä on onnellinen hymy kasvoillaan.
Ne aidot hetket, jos mitkä tuovat tunnelmaa. Ja se välittyy valmiissa kuvassa.






Aiemmin keskityin paljon enemmän sisustus ja tuotekuvaukseen, mutta nyt olen löytänyt muoto ja potrettikuvauksen ihan uudella lailla, ja olen siitä todella innoissani. Edelleen rakastan valokuvata myös kotiamme, mutta  ihmisten ja tärkeiden hetkien kuvaaminen on jotain ainutlaatuista.

Teen kuvaukset Helsingin alueella ja osittain Lahdessa. Jos sua yhtään kiinnostaa, niin laita ihmeessä viestiä, niin kerron mielelläni lisää.





Toukokuu

Toukokuussa vietettiin myös vappua ja mun synttäreitä. 

Liljan 2-vuotissynttärit on tulossa heti perään, kesäkuun toisella viikolla. Voi, minun pieni tyttö täyttää jo 2-vuotta!

DIY-kaapin myin jo, vaikka se oli aivan ihana, niin ei sittenkään hyllytilaltaan ollut meille sopiva. Kaapista lisää tässä postauksessa. Tämä kaappi oli ihan valtavan suosittu, sain siitä todella paljon tiedusteluita ja moni sitä ihasteli! Enkä ihmettele miksi.

Jottei aika kävisi turhan pitkäksi, niin toki on jo uusi DIY-projekti käynnissä. Löysin ihanan rulokaapin Torista, ja sain suostuteltua mieheni sen hakemaan, vaikka ajomatkaa kertyi monta kymmentä kilometriä.

Muistan omasta lapsuudestani rulokaapit, ja vielä jokin aika sitten en olisi voinut kuvitellakaan että sellainen kotiutuu meille. Mutta rottingin tapaan sekin on noussut uudestaan trendikkääksi. Rakastan niitä vekkejä! Vekit näyttävät nyt kalusteiden lisäksi hyvältä myös sisustusesineissä, kuten maljakoissa, sekä seinällä ja sängynpäädyissä. Varmaan oletkin bongannut sormipanelointia monesta kodista?

Sormipaneelista haaveilen meillekin sängynpäätyyn, mutta ei ole ollut aikaa toteuttaa sitä. ehkä vielä joku päivä.

Toukokuun ehkä tärkein kuuluminen on meidän lasittamattoman kaupunkiparvekkeen sisustuksen valmistuminen. 







Tai oikeastaan se ei ole vieläkään IHAN valmis, mutta saimme sinne kauan odotetut lattialaatat, suuren osan kasveista, ja siellä on nyt tällä hetkellä meidän vanhat kalusteet. 
Vekeltä on tilattu uudet, ja ne toivottavasti tulevat jo tällä viikolla, tai viimeistään ensi viikolla.
Istutuksista, hyötykasveista ja parvekkeen sisustuksesta teen jutun heti, kun parveke valmistuu kokonaisuudessaan.

Joko teillä on parveke, piha tai terassi kesäkunnossa ja kesäkukat istutettu? Kiinnostaako hyötykasvien kasvattaminen?



Seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa

-Sasa

Sisustuscorner -Scandivaikutteita USA:ssa

tiistai 12. toukokuuta 2020


Sain sisustuscorneriin vierailijaksi Keskipiste -blogin Jennin. 

Jenni on yksi mun luottovaikuttajia sisustuksen puolella, sillä hän osaa aina koota niin harmonisen kokonaisuuden, joka kuitenkaan ei ole lattea vaan säilyttää tietynlaisen ryhdikkyyden.  Monesti pysähdyn näiden kuvien ääreen.

Jennin sisustustyyli on kodikas ja jopa hempeä, mutta kuitenkin skarppi. Skandivaikutteet näkyy vahvasti tyylissä, eikä koti ole läheskään niin runsas ja romanttinen mitä jenkkikodit usein on.
Jennin mielettömän kaunista kotia pääset ihailemaan instagramissa @keskipiste tilillä.




Kuinka vanha olet Jenni?
Olen 42-vuotias.

Missä asut? 
Asun Marylandissa USA:ssa.

Kuinka kaikki alkoi? 
Kaipasin hoitovapaalla jotain omaa tekemistä ja niinpä Keskipiste -blogi sai alkunsa tyttären yksivuotissynttäreiden jälkimainingeissa.

Jos saisit rajattoman budjetin, mitä sillä tekisit? 
Ostaisin ainakin pari asuntoa, yhden Suomesta meren rannalta, toisen beach housen täältä USA:n itärannikolta, hiukan etelämmästä kylläkin ja kolmannen Etelä-Ranskasta jostain pikkukylästä. Näiden väliä sompailisin säiden ja mielen mukaan ja samalla tietysti sisutelisin ihan eri tyylillä jokaisen!

Kolme asiaa, joita ilman et voi elää? 
Perhe tulee ehdottomasti ykkösenä, nykyisin kännykästä on tullut vielä tärkeämpi, sillä yhteyksienpito on pitkälti kännykän varassa, joten se varmasti sitten hyvänä kakkosena ja kolmantena aurinko, rakastan lämpöä ja valoa.

Ihminen, jota ihailet? 
En välttämättä ketään yksittäistä, ihailen energisiä ja aikaansaavia ihmisiä, jotka jaksavat vielä olla mukavia toisille. Sisustuksen saralla tulee seurattua paljon Jillian Harrisia (Love it or List it), jolla tuntuu olevan arvot kohdillaan.

Asia, joka sinulle tulee mieleen violetista väristä
Kirkollisuus ja mystisyys. Koitin miettiä löytyykö meiltä mitään violettia ja tulin siihen lopputulokseen, että mitään sisustukseen liittyvää tai omia vaatteitakaan ei löydy violettina.





Mikä saa sinut hymyilemään? 
Hassuttelu tyttären kanssa, meillä on ihan omat jutut, jotka jaksavat naurattaa molempia. Myös pienet yllätykset, kun joku on halunnut ilahduttaa, saavat hymyn huulille pitkäksi aikaa.

Kuinka kuvailisit sisustustyyliäsi
Pehmeä skandi, selkeästä skandista on siirrytty kuluneen vuoden aikana pehmeämpään suuntaan ja siihen liittyy myös vieraskynäkirjoitukseni.

Mikä on sinulle kodissa tärkeää? 
Valoisuus, viityisyys ja siisteys.

Mitä otat huomioon uutta sisustushankintaa tehdessäsi
Mietin jopa pieniä sisustushankintoja pitkän aikaa, haluan tietää, että hankinnalle on käyttöä, tarvetta tai jos se palvelee puhtaasti esteettistä puolta, niin silti haluan varmistua, että se miellyttää pitempään kuin pienen hetken. Huomaan meneväni koko ajan kestävämpään suuntaan sisustusvalinnoissa.

Teetkö hutiostoja?
Kyllä hutejakin tulee, mutta koko ajan harvemmin. En edes muista mikä hankinta olisi tuntunut hutiostokselta viimeksi.

Suurin sisustushaaveesi? 
Iso beach house vaalealla ja ilmavalla sisustuksella. Sisustukseen haluaisin paljon pellavaa ja muita luonnomateriaaleja. Mitään yksittäistä huonekalua ei ole haaveissa, vaan isompi yhtenäinen kokonaisuus.

Lempi vuodenaikasi? 
Ehdottomasti kesä! Vaikka tänne muuton jälkeen myös kevät ja syksy ovat tosi kivoja vuodenaikoja (valoisia ja lämpimiä).

Mitä teet ensimmäisenä aamulla, kun heräät? 
Nappaan kännykän käteeni ja tarkistan kellonajan, sitten luen Suomen uutiset, sekä tarkistan viestit ja sähköpostit.




Skandivaikutteita USAssa


Vuoden taakse sijoittuva muuttomme USAn itärannikolle muokkasi aiemmin kovin pelkistettyä skandisisustusta väkisinkin pehmeämpään suuntaan. Matka Espoosta pikkukaupunkiin Marylandissa oli sekä fyysisesti että henkisesti pitkä ja vaikka kuinka olisin halunnut pitää kiinni turvallisen selkeästä ja suoraviivaisesta valkoisesta sisustuksesta, sitä ei perusamerikkalaiseen raamiin ollut mielekästä sijoittaa.

Muutokset pehmeämpään skandisisustukseen olivat luonnollisia ja välttämättömiä. Koko kotimme kaikki seinät ovat hiekansävyiset, jalkalistat ovat amerikkalaisittain korkeat, lattiat tummat ja makuuhuoneissa on kokolattiamatot. Keittiön massiiviset graniittitasot ja tummat kaapit eivät voisi kauempana olla aiemmasta täysvalkoisesta keittiöstäni. En ole silti haikaillut aiemman perään. Seikkailuunhan tänne lähdettiin ja sitä on totisesti saatu - niin sisustusmielessä kuin ihan muutenkin.

Itseni yllätti täysin kuinka vaikea on ollut löytää mieluisia sisustusjuttuja ja huonekaluja Atlantin tältä puolen. Pohjoismainen tyyli on kallista, eikä erityisen hyvin edustettua. Onneksi tutut IKEA ja H&M Home ovat helpottaneet aika ajoin vellovaa koti-ikävää. Onnea oli myös matkassa, sillä tutustuin mattovalikoimaan jo ennen muuttoamme ja päädyin tuomaan jättikokoisen olohuoneen maton mukanani lentokoneessa. Maton käänteistä voisi kirjoittaa vaikka ihan oman postauksensa, mutta todettakoon niin, että matto saapui lopulta onnellisesti perille ja se on ollut erittäin tykätty ja onnistunut hankinta. Muitakin yksittäisiä yllätyksiä on vuoteen mahtunut. Sisustusasiat, jotka Suomessa olisivat hoituneet käden käänteessä, ovat vaatineet paljon taustatyötä ja osa projekteista on kaatunut omaan mahdottomuuteensa.






Toisaalta täällä on myös mahdollista tehdä pehmoiseen skandikotiin sopivia löytöjä yhdestä lempi sisustusliikkeestäni Home Goodsista, joka myy moneen eri sisustusmakuun sopivia esineitä ja huonekaluja. Tarkkana täytyy kuitenkin olla, sillä mallisto vaihtuu niin tiuhaan, että jos jää jotain miettimään, niin seuraavalla kerralla sitä ei enää löydy valikoimasta.

Palatakseni vielä tämän hetkiseen kotiin, voisin sanoa, että vaikka olemme kaukana siitä valkoisesta kodista, jonka oven vuosi sitten suljimme, olen tällä hetkellä tyytyväinen. Tilaa on amerikkalaisittain runsaasti, makuuhuoneet ovat isoja, vaatehuone löytyy jokaisesta huoneesta ja valoisuuttakin riittää. Käytännöllisyydessä häviämme Suomelle, mutta täällä pienessä kaupungissa ei ole edes tarvetta kovin kompakteille ratkaisuille.

Jos pitäisi miettiä mitä ottaisin mukaani seuraavaan Suomikotiin, niin esimerkiksi kylpyhuone on sellaista arjen luksusta, jota ilman en enää haluasi olla. Suunnittelisin makuuhuoneen ja kylpyhuoneen yhdistelmän niin, että kulku makuuhuoneesta kylpyhuoneeseen olisi vaatehuoneen läpi. Mielelläni näkisin tulevassa kodissa myös samaa väljyyttä, joka on täällä ominaista asunnoille (jos nyt ei lasketa suurkaupunkien kerrostaloja lukuun). Väljyyteen on helppoa yhdistää muhkeat huonekalut ja ilmavat ratkaisut, sekä isojen ikkunoiden tuoma valoisuus.

Vaikka sisustustyylini on vuoden aikana muovautunut pehmeämmäksi, on siinä selkeä skandiote näkyvissä. Siitä pidän mielelläni kiinni jatkossakin, lopultahan ne mielenkiintoisimmat sisustusratkaisut syntyvät eri tyylejä yhdistellen, vai mitä.






xx Keskipiste

Helpot ja nopeat suklaakeksit

keskiviikko 6. toukokuuta 2020


Voiko aamu käynnistyä paremmin, kuin tummapaahtoisen kahvin ja suklaakeksien kanssa?

Auringon säteillessä huoneeseen ja lintujen laulaessa ulkona, kuin kutsuen uuteen päivään.




Meidän olohuoneeseen tulvii valoa. Rakastan köllötellä aamuisin rauhassa meidän pehmoisella pellavaisella sohvalla, taapero unisena kainalossa.
Vieressä on kuppi kuumaa kahvia, jolle valitsen aamuisin juuri siihen päivään ja hetkeen sopivan mukin.
Taapero katselee aamun ohjelmia, samalla kun minä heräilen päivään, ja mietin päivän suunnitelmaa.
Kotona oloa on jäljellä vielä muutama kuukausi, ennenkuin työt (toivottavasti) kutsuvat.

Kokeilin leipoa lasten kanssa näitä kauraisia suklaakeksejä, ja niiden valmistus oli todella helppoa ja nopeaa. Lapset voi hyvin avustaa näissä.

Yhdistelin paria löytämääni reseptiä. Reseptin pohja on Kinuskikissan.
Vaihdoin puolet jauhoista kaurahiutaleiksi, ja koska meillä ei ole vaniljauutetta, käytin vanilijasokeria.

Kinuskikissa on on mun luottosivusto, kun etsin reseptejä leivontaan. Esimerkiksi Kinuskikissan juustokakku onnistuu aina! Juustokakun täytettä voi varioida melkein loputtomiin.




Suklaiset kaurakeksit

Taikina:
175 g voita
1 ½ dl sokeria
1 ½ dl fariinisokeria
1 ½ tl vanilijasokeria
1 iso kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
2dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
½ tl suolaa
100 g suklaarouhetta/nappeja


Sulata voi kattilassa niin, että se kiehahtaa. Lisää sokerit. Anna sokereiden hieman sulaa joukkoon. Lisää reippaasti käsivispilällä sekoittaen muna.
Yhdistä kuivat aineet keskenään. Sekoita jauhoseos taikinaan muutamassa erässä. Lisää suklaa ja sekoita kevyesti. Jos haluat, että keksit säilyvät vaaleina ja suklaa on erillisinä paloina keksissä, anna taikinan jäähtyä kunnolla huoneenlämpöiseksi, jotta suklaa ei sula taikinan joukkoon. Lisää sitten suklaahiput.
Annostele taikina kahden lusikan avulla nokareiksi pellille leivinpaperin päälle.
Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia. Älä paista koviksi, vaan jätä keskeltä pehmeiksi.





Seuraatko blogia jo Instagramissa ja Facebookissa? 

-Sasa

Helppo ja halpa vappumenu syntyy käden käänteessä!

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020




Kehittelin meille pöytään herkullista ja hauskaa syötävää vapuksi, jonka saa aikaan helposti ja edullisesti.

Lapsiperheessä tuntuu olevan aina kiireistä, ja nyt kotihoidontuella ollessa haluaa säästää, jos mahdollista. 
Ruoan tuli olla myös kaikille maistuvaa.

Siitä se ajatus sitten lähti. 

Eräässä Facebook ryhmässä ehdotettiin Hyrskypottuja vappuruoaksi. Kuulosti hauskalta, mutta en ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta ruoasta!
Reseptin katsottuani tiesin, että tätä tulee meidän pöytään. Sopivan keväinen lisuke.

Nakkipiilot on todella helppoja valmistaa, ja ne maistuvat takuuvarmasti kaikille. Me dipattiin nakkeja vielä kurkkumajoneesiin, mutta toki niihin voisi tehdä haluamansalaisen kastikkeen ja lisätä sen voitaikinan päälle ennenkuin sen kääräisee taikinan nakin ympärille.

Täytetyt munat tuli mieleen, kun mietin hyrskypotuille kaveria ja proteiinin lähdettä. 

Jälkiruoaksi syötiin valmista (ajatella, ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin ripotella värikkäät strösselit päälle) mango-meloni kermajäätelöä.
Jäätelö on laktoositon ja se löytyy Lidlin valikoimasta, hintaakin on vain 2,25€ litra, eli annoshinnaksi kuudelle jää 0,38€. 
Maku tässä jäätelössä oli oikein kiva, kermainen mutta silti raikas.

Juomaksi valikoitui mikä muukaan, kuin Sima.
Tällä kertaa Lime sima. Nyt kuitenkin on vappu niin lähellä jo, että voi olla että joudut jättämään tämän siman tekemisen väliin, jos et ole jo aloittanut. Siman käymiseen huoneenlämmössä menee noin 3 päivää. Jos olet jo tehnyt siman tai käytät valmis simaa, voit ostaa myös koristeeksi limetin, se tuo kivaa makua ja näköä kattaukseen.

Laitan teille tähän vappumenuun tarvittavat ainekset, ja ohjeet!
Annoksia näistä aineksista syntyy helposti kuusi.







Penninvenyttäjän vappumenu



  • Hyrskyperunat
  • Täytetyt munat
  • Nakkipiilot
  • Lime sima
  • Mangojäätelö


HYRSKYPERUNAT

1 kg uusia perunoita
4 kevätsipulia varsineen
1 ruukku tilliä
1 prk ranskankermaa
(1prk kermaviiliä halutessaan)
1 tl sitruunapippuria
50 g voita

Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Itse päästin perunat vahingossa liiankin kypsiksi, jolloin ne menivät aikamoisen muussiksi "hyrskytyksen" aikana.  
Perunoiden kiehuessa hienonna kesäsipulit varsineen ja tilli. Kun perunat ovat kypsiä, kaada keitinvesi pois kattilasta. Lisää perunoiden joukkoon hienonnetut sipulit, tilli, voi ja ranskankerma/ ranskankerma ja sitruunapippuri. 
Pidä kansi tiukasi kiinni ja ravistele kattilaa voimakkaasti niin että perunat hieman hajoavat ja ainekset sekoittuvat. Perunat voi tarjoilla heti kuumina, mutta tämä on hyvä lisuke myös kylmänä.
Sopii erityisesti kalan ja kananmunan kaveriksi.







TÄYTETYT KANANMUNAT
10 kpl kananmunia (= 20 puolikasta)
Kurkkumajoneesia  (valmis, Lidl)
Ruohosipulia
ripaus suolaa ja paprikajauhetta

Keitä kananmunat kypsiksi, n. 8–10 min.
Jäähdytä, kuori ja halkaise munat. Itse en kovertanut keltuaista pois, sillä meillä oli yksinkertaisesti täytteenä kurkkumajoneesi ja ruohosipuli.  Lisää munien päälle nokare majoneesia. Lisää sen ripaus paprikajauhetta ja suolaa, ja viimeistele annokset ruohosipulilla.
Jos haluat enemmän täytettä, koverra keltuaiset kulhoon ja täytä haluamallasi täytteellä. Näissä vain mielikuvitus on rajana!






PIENET NAKKIPIILOT

2 pakettia nakkeja
1 voitaikinapaketti 500g

Ota taikinalevyt sulamaan. Leikkaa voitaikinalevyt keskeltä poikki neliöiksi.  Jos haluat pikku piiloja niin kuin kuvassa, niin puolita vielä neliöt, jolloin saat 4 taikinasuikaletta. 
Nakin päihin voit leikata ristiviillot. 
Laita kunkin suikaleen päälle nakki ja haluamasi mausteet. (tai puolikas nakki, jos teet pikkupiiloja)
Rullaa nakit taikinaneliöiden sisään, jätä sauma aina alaspäin keskelle nipistäen hyvin yhteen vedellä kostutetuin sormin. Voitele munalla.
Paista 225-asteisen uunin keskitasolla 10-15 min







LIME SIMA (Ohje kinuskikissa)

Vinkit:

·        Siman valmistamisessa käytännöllisimpiä ovat kierrekorkilla varustetut pullot, esimerkiksi puhdistetut muoviset limsapullot tai lasiset viinipullot.
·        Käytä simassa limeä maun mukaan. Kolmesta limestä sima saa selkeän sitruksisen aromin, joka on erityisesti aikuisempaan makuun. Pullotusvaiheen jälkeen siman valmistumisaika on noin viikko viileässä, huoneenlämmössä kolmisen päivää. Älä sulje pulloja liian tiiviisti ja vapauta pulloon muodostuva paine aika ajoin avaamalla korkki.
Valmista simaa 4 litraa

Ainekset:

2-3 limeä
2 + 2 litraa vettä
250 g fariinisokeria
250 g taloussokeria
herneenkokoinen pala tuorehiivaa

Pulloihin:

sokeria
rusinoita


Pese limet. Kuori vihreä pintaosa kuorimaveitsellä ohuelti, jotta kuoreen tulee mukaan mahdollisimman vähän valkoista kuoriosaa. Leikkaa myös hedelmistä pois valkoinen, kitkerä kuoriosa. Viipaloi limet ja poista siemenet.
Kuumenna 2 litraa vettä kiehuvaksi isossa kattilassa (vetoisuus 5 litraa). Lisää joukkoon sokerit. Sekoittele, kunnes sokeri on liuennut. Lisää loput vedestä kylmänä.
Odota, kunnes neste on kädenlämpöistä. Sekoita hiivapala pieneen nestemäärään. Lisää sitten kattilaan ja sekoita huolellisesti. Lisää limeviipaleet ja kuoret kattilaan.
Anna seistä huoneenlämmössä noin vuorokausi kannella suojattuna.
Laita puhtaisiin pulloihin teelusikallinen (per 1 litra) sokeria ja rusinoita. Poimi limeviipaleet simasta. Sekoita ja kaada sima pulloihin. Siivilöi sima pullottamisen yhteydessä, jotta juomaan ei jää limeistä irronnutta hedelmälihaa.
Säilytä valmis sima viileässä ja käytä viikon kuluessa.




KERMAINEN MANGOJÄÄTELÖ

1pkt Gelatelli laktoositon kermajäätelö, mango-meloni (valmistettu Suomessa!)
Saatavilla Lidlistä.
Koristeeksi värikkäitä nonparelleja

Tarjoile heti





Ihanaa Vappua!


Seuraatko blogia jo Instagramissa ja Facebookissa?

-Sasa

Sulla on vammanen naama

tiistai 28. huhtikuuta 2020




Vapun alla tapahtui.
On kolea keväinen ilta.
Saavun leikkipuistoon pienen taaperoikäisen tyttäreni kanssa.
Hän on innoissaan, kun pääsee leikkimään.

Ehdotan, että mennään etsimään isoveljet, jotka tulivat edeltä leikkipuistoon.
Puistossa on melko paljon lapsia, mutta ei aikuisia. Yhden äidin kuitenkin onnistun bongaamaan toisen taaperoikäisen kanssa.

Tuolla veljet on, tuolla kauempana! Näetkö Lilja?
Lilja näkee, ja lähtee innoissaan veljiänsä kohti.






Näen jo kaukaa poikien kasvoilta, että kaikki ei ole hyvin. 
Viiden hengen porukka ympäröi poikia. Kun saavun pa
ikalle, kysyn, onko kaikki hyvin täällä? Esikoiseni kertoo kyynelehtien mitä on tapahtunut.

Pojat olivat ensin lähestyneet näitä toisia lapsia, joista ainakin osan entuudestaan tiesivät. 
Nopeasti ”leikki” oli kuitenkin kääntynyt ilkkumiseksi ja haukkumiseksi.

”Sulla on vammanen naama”

”Hörökorva”

”Ootsä tyhmä”

”Retardi”

Näitä asioita lapseni sai kuulla, ja sain käyttää kaiken uskottavuuteni ja rakkauteni, että sain vakuutettua että mikään noista ei pidä paikkaansa.





Lue myös: Asiaa kiusaamisesta ja illallinen ystävän kanssa
Mitä kuuluu koululaiselle

Lopulta pojat olivat yrittäneet poistua kauemmaksi mutta muut lapset olivat seuranneet heitä.
Eräs tyttö oli tarjonnut toisille pojille karkkia palkaksi, jos vetäisivät esikoistani turpaan.

Jäin selvittämään asiaa paikan päälle.
Muut lapset myönsivät tekosensa ja pyysivät anteeksi, paitsi tämä väkivaltaan yllyttänyt tyttö. Kiusaajat totesivat, että meni vähän överiksi. Joo niin todellakin meni. En ole vielä tavoittanut lasten vanhempia, mutta toivon, että saan keskusteluyhteyden heihin.

Harmillista on, että tämä ei ole todellakaan ensimmäinen kerta, kun puutun kiusaamiseen.
Mun erityisluokkaa käyvää 10-vuotiasta poikaa on kiusattu 5-vuotiaasta saakka. Ei mitenkään systemaattisesti, mutta ikäviä tilanteita tulee satunnaisesti useissa paikoissa: ensin päiväkodissa, sitten koulussa, iltapäiväkerhossa, ja leikkipuistossa.

Tällä kertaa leikkipuistosta lähdettiin lopulta kyynelehtivin silmin kohti lähikauppaa.




Matkalla juttelin lapselleni, että kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun syy. 

Se, että on erilainen, ei ole koskaan syy kiusaamiselle.
En ole ikinä ymmärtänyt logiikkaa, että pitäisi osua johonkin muottiin, jotta välttyisi kiusaamiselta. Haluan kasvattaa omat lapseni niin, että erilaisuus on rikkaus, ja mikään maailmassa ei oikeuta toisen kiusaamiseen. Tästä ollaan kotonakin tosi tiukkoja.

Puhuttiin, että toisen puolustaminen vaatii paljon enemmän rohkeutta kuin kiusaaminen. On paljon helpompaa ilkkua anonyymisti netissä, tai porukassa leikkipuistossa, kuin olla se yksi rohkea joka puolustaa kiusattua.

Kun saavuimme lähikauppaamme, ovella tuli nuori mies vastaan joka antoi tietä rattaille,

Katsoi silmiin ja hymyili. Meinasin vielä sanoa hänelle että onpa hienot hiukset, mutta jäi sanomatta (pitäisi usemmin uskaltaa kertoa kehuja).

Nuori mies kiirehti ovelta omalle autolleen.

Samalla poikani huudahti innoissaan "SE OLI TUURE!" 
"Äiti tiedätkö? Tubettaja Tuure Boelius!"





Sanoin, että mene ihmeessä perään, jos vain kerkeät.

Hän oli jo autossaan, mutta siitä huolimatta (!) hän huomioi poikani, vaikka hän ei edes tullut muutamaa metriä lähemmäs autoa.
Hän vaihtoi kuulumisia poikani kanssa, ja lopulta kertoi lähtevänsä ulkoiluttamaan koiria.

Ette voi USKOA kuinka onnelliseksi lapsi tuli tästä, ikävän tapahtuman jälkeen!
Silmät sädehtien hän käveli kotiin ja muisteli tuota kohtaamista. Vannoi, että kertoo ainakin mummille tästä.

Kun päästiin kotiin, hän avasi you tuben. Kuunteli Tuuren musiikkia, ja sen jälkeen nukahti pienen pikkusiskonsa viereen.

Kiitos Tuure, että olit ystävällinen ❤️ Muutit pojan päivän miljoona kertaa paremmaksi.

Oletko sinä kohdannut kiusaamista?

Seuraatko blogia jo Instagramissa ja Facebookissa?

-Sasa

Blogin 1-vuotissynttärit! Minkälainen oli ensimmäinen vuosi?

perjantai 24. huhtikuuta 2020



Sasa Villa -blogi täyttää 1 vuotta.

Ensimmäinen ajatus on, Huh, ensimmäisestä vuodesta selvitty!
Samalla olen ylpeä itsestäni ja pienestä blogistani. 

Olen kiitollinen jokaisesta lukijastani, ja jokaisesta, joka on auttanut, kun apua olen kaivannut.





Tosiaankin, tämä ei aina ole ollut kovin helppoa tai kevyttä. Postauksen tekemiseen kaikkineen kuluu usein useita tunteja, ja välillä on vaikeaa löytää aikaa sille hektisen pikkulapsi arjen keskeltä.

Käytännössä kirjoitan, kuvaan ja editoin Liljan päiväuniaikana. 
Joka päivä se ei ole mahdollista, koska silloin on myös muita tehtäviä tehtävänä. Jos päivällä ei ole aikaa, olen tehnyt blogi ja somehommia illalla, kun lapset nukkuvat.

Lukijat käyttävät postauksen lukemiseen aikaa keskimäärin 1-2minuuttia.
Minulla menee yhden postauksen tekemiseen 2 tuntia.

Onneksi olen alkanut kirimään aikaa pienemmäksi. Tekstin ulkoasun muokkaamiseen ei mene enää lähellekään sitä aikaa, mitä alussa meni. 

En ole myöskään kirjoittanut postauksia kovin ”päiväkirjamaiseen” tyyliin, vaan ehkä enemmän asiapainotteisesti. Myös se vie aikaa, sillä sisällön pitää silloin olla lukijaa hyödyttävää, ja lähteet pitää tarkistaa.

Ajan löytäminen blogille on toisinaan ollut haasteellista

Ajanhallinta ja ajan löytyminen blogin pitämiseen onkin ehkä ollut suurin haaste ensimmäisenä vuonna! 
Mutta ihanaa huomata, että päivä päivältä se alkaa kuitenkin helpottaa.

Ensimmäisenä vuonna on ollut ihan hirveästi opittavaa. Mitkä aiheet menevät omaan kategoriaan? Mikä sen oman blogin aiheiden kategoria ja tyyli ylipäätään on? Näitä on tullut mietittyä todella paljon. 
Olen huomannut, että pelkän sisustusblogin pitäminen ei ehkä juuri nyt ole se omin juttu, vaikka ehkä olisikin kannattavaa rajata aiheita. Jos aiheita on paljon laidasta laitaan, puhutaan ”sillisalaatti blogista”. Mielestäni tämä blogi ei kuitenkaan sellainen ole, vaikka kirjoitan muustakin kuin sisustus aiheisista jutuista. Lapset, arki, ja vertaistuen jakaminen on minulle yhä tärkeitä aiheita ja asioita, ja jatkan niiden parissa sisustamisen ja DIY projektien ohella!





Ensimmäisen blogivuoden aikana myös ensimmäinen vauvavuosi päättyi.

Jälkikäteen vähän ihmettelinkin, etten kirjoittanut 1-vuotiaan sielunelämästä sen enempää. 

Ehkä olisin tehnyt sen kaltaisia postauksia enemmän, jos Lilja olisi ollut vielä pienempi?
Mutta vauva-arjen ensimmäiset kuukaudet kuluivat vauvan kanssa sylikkäin, ja sitä seuraavat kuukaudet vain mietin, pitäisikö perustaa blogi?

Uskallanko? Mistä kirjoitan? Mihin perustan blogin? Miten saan muokattua ulkoasun kauniiksi? Lukeeko postauksiani kukaan, ja miten saan lukijat löytämään blogini?

Kun olin useita kuukausia tuota miettinyt, kerännyt rohkeutta, ja ottanut perusasioista selvää, kerroin miehelleni, että aion kirjoittaa blogia.  Mieheni on alusta asti kannustanut minua ja kehunut kuvaus ja blogityötä. 

Toisinaan se on aiheuttanut kotona myös närkästystä, ja aina ei ole löytynyt ymmärrystä sille, että jos haluaa menestyvän ja ehkä rahaakin tuottavan blogin, sen eteen on nähtävä vaivaa.
Blogia ja somekanavia on päivitettävä aktiivisesti.  Mutta pääosin tämän tekeminen on perheessämmekin ollut varsin positiivinen juttu!
Mies myös avustaa minua tarvittaessa kuvaamisessa, nämäkin kuvat on miehen on mieheni ottanut, ja itse tein jälkikäsittelyn.

Blogia on myös markkinoitava

Lukijat eivät ns. itsekseen vain tupsahda blogiin. Blogi on saatava aktiiviseksi ja menestyväksi, että se näkyy hakukonetuloksissa. 
Blogia on markkinoitava ja mainostettava, jotta ihmiset löytävät tänne. 
Tekstien pitää olla lukijaa viihdyttäviä tai hyödyttäviä, jotta lukija palaa vielä takaisinkin uuden postauksen pariin.
Sekin ehkä yllätti minut. Jotenkin naiivisti ajattelin, että blogi kasvaisi vähemmälläkin mainostamisella. 




Blogi on kuin terapiaa omassa kodissa

Tämä on minulle myös eräänlaista terapiaa. 

Saan selvitettyä omia ajatuksiani kirjoittamisen avulla. Olen saanut sanotuksi asioita, joita en ole saanut sanottua suoraan muille, en ehkä edes omalle miehelleni.

Miten se voikin olla vaikeaa puhua jollekin ihmiselle suoraan, mutta kuitenkin kertoa ne samat ajatukset blogin kautta tuhansille ihmisille?

Olen elänyt vaikean parisuhteen, jossa koin niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Olen kertonut siitä täällä blogissakin avoimesti.

Siitä kirjoittaminen mietitytti ja jännitti ihan hemmetisti, mutta kun lopulta sain postauksen ulos, niin tuntui, kuin iso kivi olisi tippunut sydämeltä. Ennen sen kirjoittamista tuntui, kuin valehtelisin teille. Jos kirjoitan pääasiassa positiivisista asioista ja julkaisen instagramiin kauniita kuvia, mutta jätän kertomatta likaisesta menneisyydestä, luon illuusion toisenlaisesta henkilöstä. 
Haluan olla rehellinen ja avoin, haluan, että tiedät kuka minä olen.  


Kiitos pienelle blogilleni

Olen oppinut paljon. On alkanut kehittyä suunta, mitä ja kelle kirjoitan. 
Mikä on se oma tyyli. Olen tutustunut huippuihin ihmisiin, joista osasta on tullut uusia ystäviäni. Olen saanut tehdä lukuisia hyvin onnistuneita yhteistöitä. Minuun on uskottu.
Ennen kaikkea, uskon itse itseeni!

Vaikka blogin pitäminen on aikaa vievää, ja toisinaan hermojakin raastavaa, en vaihtaisi tätä pois. Tämä vie mennessään!

Jos sinä harkitset blogin aloitusta, niin sanon sinulle, että tee se. Ei kannata miettiä kuukausia, ehkä jopa vuosia, sen perustamista. Koen, että minulla meni monta hyvää kuukautta hukkaan. 

Vielä silloinkin  kun aloitin blogin, en alkuun kirjoittanut tänne kuin ehkä kerran kuussa.
Vasta viime heinäkuussa, eli 9kk sitten, aloin kirjoittamaan tänne aktiivisemmin ja hankkimaan yleisöä.

Minulla ei ole luvuista mitään hajua, mutta  tämän 1v (tai 9kk) blogitaipaleen jälkeen täällä käy noin 5600 lukijaa kuukaudessa. Yhteensä blogissa on käyty 38 715 kertaa. Luetuin postaus on Minkälainen matto on sopiva olohuoneeseen? Sitä on luettu 2838 kertaa.

Yhteensä postauksia olen kirjoittanut 87, tämä postaus on siis numero 88.
Määrä on vähäinen vuodelle! Vuoden päästä tuo luku on varmasti paljon isompi.
Postaustahtikin on vakiintunut, kuuteen - kahdeksaan postaukseen kuukaudessa.




Kiitos juuri sinulle lukijani, että olet siellä!

Seuraa blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

-Sasa


Sisällön tarjoaa Blogger.

Sivut

Theme Designed By Hello Manhattan
|

copyright Sasa Villa

Copyright Sasa Villa