Slider

Follow

Pyhäinpäivä lasten silmin - Miltä tuntuu kun isä on kuollut?

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Kun läheinen kuolee

Jokainen kokee surun omalla tavallaan, eikä ole vain yhtä oikeaa tapaa surra. 



Meillä surun kohdatessa esikoinen lukkiutui täysin, ei halunnut puhua aiheesta, mutta kuitenkin monessa tilanteessa ja kohtaamisessa hänelle oli tärkeää kertoa, että isä on kuollut.
Siitä hän ei kuitenkaan halunnut muiden kanssa jatkaa keskustelua, vaan vaivautui lisäkysymyksistä.

Elias oli isänsä kuollessa vain vajaa 2 vuotias, eikä samalla lailla ymmärtänyt kuolemaa tai osannut surra.
Hänelle ei myöskään ollut koskaan tullut samanlaista suhdetta isäänsä kuin esikoisella.


Lue myös: Miten helvetissä selvisin noista vuosista? 

Lapsilla on isästään lähinnä hyviä muistoja.
Huonot muistot ovat sellaisia, mitä he eivät, tai lähinnä esikoinen, osaa yhdistää tiettyyn henkilöön.

Minulla taas on monenlaisia muistoja, ihania, rakkaita, hauskoja, jännittäviä, surullisia, vihaisia, pelottavia.

Jokainen suree omalla tavallaan, eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa surra.



Miltä pyhäinpäivä tuntuu? 

Pyhäinpäivänä olemme aina muistelleet isää ja sytyttäneet kynttilät. Haudalla olemme käyneet, jos olemme olleet samassa kaupungissa.

Muut juhla ja pyhäpäivät on vaikeampia.

Pyhäinpäivä ei ole kuitenkaan ollut itselleni eikä lapsille niin vaikea, kuin melkein mikä tahansa muu juhla tai pyhäpäivä. Esimerkiksi isänpäivä, kun muut tekee isilleen lahjoja ja kortteja, tai joulu, kun toinen vanhempi ei ole läsnä. Tai syntymäpäivät, joita isä ei enää koskaan näe.
Tietysti meillä on oma perhe ja lapset pitävätkin nykyistä miestäni isänään.
Silti menneisyys pysyy mielessä, ja saakin pysyä.

Pyhäinpäivään ei liity yhteisiä erityisen iloisia tai surullisia muistoja tai odotuksia, eikä silloin ole yksin, vaan kaikilla muillakin läheisensä menettäneille on suru läsnä. 


Silloin on ikään kuin oikeus surra ja se on normaalia, eikä siihen kukaan silloin kiinnitä erityistä huomiota.

Pyhäinpäivään on liittynyt meillä aina
rauhallinen, vähän haikea tunnelma.

Lapsilla ei ole vielä kokemuksia muiden läheisten kuolemista, kaikki isovanhemmat ovat meille hyvin tärkeitä ja läheisiä, mutta he ovat onneksi vielä täällä meidän kanssamme. Samoin kuin muukin perhe ja ystävät.

Oma mummoni kuoli kun olin 14 vuotias. Olimme hyvin läheisiä, ja menetys oli minulle kova paikka. Olin muutenkin hankalassa ja herkässä iässä.

Sen jälkeen on vielä kuollut useampi lapsuuden kaverini, enoni ja poikien isä.
He kaikki ovat usein mielessäni, mutta erityisesti pyhäinpäivänä.


Nyt tänä vuonna lapsilta kysyttäessä, miltä tuntuu kun on pyhäinmiestenpäivä ja muistelemme rakkaita ihmisiä, he vastaavat, että ihan hyvältä tuntuu.

Suru helpottaa ajan myötä, ja kuolemasta tulee normaali osa elämää.

-Sasa

2 kommenttia:

  1. ❤️ Menetin oman isäni, kun olin 3v. Mitään muistoja isästä ei ole. Kouluaikana isänpäiväkortit sain tehdä onneksi isoisilleni. Nyt aikuisena on ollut monia tilanteita missä olisin toivonut isäni olevan paikalla. Mm. Omat hääni. Ikävöidä saa ja pitää. Läpi elämän tulee tilanteita joissa mietimme "mikset voi olla tässä nyt". Isänpäivät ovat minulle vaikeampia nyt aikuisena, kuin mitä lapsena. ❤️ Hyvä, että puhutte asioista avoimesti:) teksti kosketti.

    VastaaPoista
  2. Varmasti kasvaessa ja kehittäessä tulee lisää erilaisia tilanteita joissa kaipaa sitä menetettyä läheistä. Voin kuvitella, että asia vaikeutuu aikuisiällä, kun ajatusmaailmaan tulee lisää perspektiiviä. Kiitos kommentistasi ❤️

    VastaaPoista

Sisällön tarjoaa Blogger.

Sivut

Theme Designed By Hello Manhattan
|

copyright Sasa Villa

Copyright Sasa Villa