Kansainvälinen imetysviikko, minkälainen on meidän imetystarina?

Tällä viikolla, 30.9-6.10, Suomessa vietetään kansainvälistä imetysviikkoa.

Imetysviikon tämänvuotinen teema “Vahvista vanhemmuutta – mahdollista imetys” haluaa parantaa työelämän ja koko yhteiskunnan imetys- ja perhemyönteisyyttä. 

Imetyskokemuksia itselleni on kertynyt kolmen lapsen verran. Jokainen imetystaival on ollut hyvin erilainen! 

Esikoista imetin 7kk, keskimmäistä 10kk, ja kuopusta imetän edelleen. Lilja on nyt 1v 3kk vanha. 

Huomaatte varmaan, että imetyksen kesto on pidentynyt jokaisen lapsen kohdalla? 

Mikä sen sitten on mahdollistanut? 

Omalla kohdallani imetystietoisuuden lisääntyminen ja ympäristön ja läheisten imetysmyönteisyys. Ja tietysti kokemus. 

Jokaisen lapsen kohdalla toki imetys on hyvinkin erilaista, mutta on silti tiettyjä asioita, jotka pysyvät samoina ja joita voi matkan varrella oppia. 

Yksi asia joka ehkä näin jälkikäteen harmittaa, on että neuvolan imetysohjaus on ollut meidän kohdalla hyvin puutteellista. 

Esimerkiksi niinkin yksinkertainen asia, kuin suihkutissihoidon esiin tuominen, olisi säästänyt sekä minut että ennen kaikkea vauvan monelta murheelta. 

Olin kuitenkin kertonut vauvan oksentelusta, itkusta, imetyksestä ja siitä että hän ei nuku.

Mistä sain apua imetykseen?

Avun olen saanut muilta äideiltä ja Imetyksen tuki ry:n Facebook ryhmästä. Tämä tietysti on vaatinut omaa aktiivisuutta, ongelmanratkaisukykyä, ja halua jatkaa imetystä. 

Esikoisellani on vaikea refluksi. Minulla on suihkutissit. 

Tämä yhdistelmä oli ihan mahdoton, vauva roikkui kipuihinsa jatkuvasti rinnalla, mikään muu ei kelvannut, hän itki ja huusi, ei nukkunut. 

Hän imi monesti maitoa niin kauan että oksensi kaaressa. 

Kyse ei ollut mistään pikkuvauvan pulauttelusta, vaan tavara tosiaan lensi ulos kuin paloletkun suusta. 

Suihkutissit pahensivat asiaa. Mitä enemmän vauva oli rinnalla, sitä suurempaa oli maidontuotanto. 

Maitoa tuli suihkuamalla ja vauva joutui hirveällä kiireellä sitä hotkimaan, samalla hän imi ilmaa, ja se puolestaan aiheutti entistä kovemmat vatsakivut.  

Voi vauva raukkaa! Ja voi nuorta, esikoisestaan huolta pitävää äitiraukkaa. 

Hän sai myös usein rintaraivareita ja hyljeksi rintaa jopa koko päivän, jos jokin oli mennyt pieleen. Tästä alkaisi myös toinen tarina, valvomisen kierre, mutta olkoot se toinen tarina.. 

Joka tapauksessa, saimme lyhyehköstä imetystaipaleestamme myös paljon hyvää, enkä kadu sitä ollenkaan. Olisin vain tehnyt joitain asioita toisin, jos olisin paremmin tiennyt. 

Noin 6kk iässä aloin antamaan hänelle pullosta maitoa (vihdoinkin kun hän pullon hyväksyi), eikä mennyt kuin noin kuukausi, kun hän kieltäytyi imetyksestä kokonaan.

Meidän imetystaival loppui siihen.

"Uudessa imetyssuosituksessa nostetaan esiin imeväisikäisten ravitsemuksen keskeiset haasteet: 

äidinmaidonkorviketta saavien vauvojen suuri osuus ja kiinteiden ruokien aloittaminen yleisesti ennen suositusikää.

Korvikkeen tarjoaminen äidinmaidon ohella varmuuden vuoksi sekä puutteellinen imetysohjaus terveydenhuollossa ovat Imetyksen tuki ry:n kokemuksen mukaan usein syynä siihen, että imetys loppuu aikaisessa vaiheessa vastoin äidin toivetta."

-Imetyksen tuki ry

Keskimmäisen vauvan imetys lähti paremmin käyntiin. 

Koostaan huolimatta (4,160g/ 52,2cm) hän oli unelias eikä lähtenyt niin reippaasti syömään kuin esikoinen, vaan herättelin häntä yöllä synnärillä. 

Kotiin päästyämme suuria paineita loi erittäin vaikea kotitilanne. 

Silloinen mieheni, poikien isä, meni jonkinlaiseen psykoosiin vauvan syntyessä. 

Hän oli erittäin uhkaava ja hyvin aggressiivisen oloinen erityisesti minua ja uutta vauvaa kohtaan, mutta myös esikoista ja koiria.  Siitä voit lukea lisää täältä.   

Tämän lisäksi synnytyksen aikana annettu spinaalipuudutus oli annettu väärin, josta aiheutui voimakas spinaalipäänsärky. 

Päänsärky oli niin kova, että minun oli lähes mahdotonta toimia seisten ja kuulin kaikki äänet huonosti, ikään kuin pääni ympärillä olisi ollut kupla. 

Maatessa spinaalipäänsärky vähenee huomattavasti. Minun oli palattava takaisin sairaalaan, koska spinaalipäänsärky hoidetaan laittamalla veripaikka selkäydinkanavaan.

 

Tämän jälkeen pakenin vauvan ja esikoispojan kanssa äidilleni. 

Äitini on hyvin imetysmyönteinen ja tuki minua vaikeassa elämäntilanteessa. 

Muistan, että keskimmäisen imetys sattui aivan helkkaristi ensimmäisen viikon aikana. Mielestäni imuote oli hyvä, mutta ehkä siinä kuitenkin oli jotain sanomista kun kipu oli niin kova.

Alkuvaikeuksien jälkeen imetys lähti kuitenkin todella hyvin käyntiin, JES! 

Meillä oli monia aivan ihania yhteisiä imetyshetkiä. 

Muistan varsinkin illat, kun päivä oli jäänyt taakse ja esikoinen oli nukkumassa. Olin niin valtavan onnellinen noista yhteisistä, rauhallisista hetkistä. 

Sain niistä ihan kauheasti voimaa.

Jäin yksinhuoltajaksi, ja tietoisesti annoin melko pian vauvalle myös pullosta maitoa. 

Oma maitoni riitti hyvin, mutta tarkoitus oli helpottaa omaa elämääni ja vapauttaa käsiä. 

Pulloruokinnan vuoksi vauva alkoi hylkiä rintaa voimakkaasti noin 9kk iässä. Sain imetettyä häntä vain, kun hän oli väsynyt ja oli hämärää, eli käytännössä illalla ja yöllä. 

Aloin tehostamaan imetystä liian myöhään, ja pian se loppui kokonaan. 

Olin kuitenkin tyytyväinen, että olin imettänyt tuollaisessa elämäntilanteessa huikeat 10kk! 

Esikoisen imetyksestä oli jäänyt harmittamaan, kun se loppui aiemmin kuin olisin itse halunnut.

Lilja taas syntyi keskosena, ultraa vastaavien viikkojen mukaan rv 36.

Hän painoi 2,8kg ja oli 45cm pitkä.

Pienen kokonsa ja vähäisten viikkojen vuoksi oli tärkeää imettää häntä 2h välein vuorokauden ympäri. 

Muistaakseni alle 3kg syntyneiden vauvojen sokeriarvoja aletaan seuraamaan automaattisesti. 

Liljan sokerit laskivat paljon ja bilirubiinit nousivat. Näiden syiden takia hän oli erittäin väsynyt ja unelias. 

Taisi olla toinen yö sairaalassa, kun yöhoitaja tuli mittaamaan arvoja ja ne olivat todella alhaiset imetysyrityksistä huolimatta.

 

Lilja sai lisämaitoa ja sokerigeeliä. 

Tästä oli vähän epäselvyyksiä, meitä enemmän hoitanut nuori hoitaja oli sitä mieltä, että jos lisämaitoa tarvitaan, se on minun omaani ja sokerigeeliä tai muuta maitoa ei ole tarvetta antaa. 

Hän oli sitä mieltä, että sokerit olisivat nousseet tarpeeksi minun omalla "lisämaidollani" eli pumpatulla maidolla. 

Olin hänen kanssaan sopinut aikaisemmin, että jos lisämaitoa annetaan, se on omaani. 

Toinen hoitaja oli sitten eri mieltä, mutta jälkikäteen kun hän katsoi muita aiemmin mitattuja sokeriarvoja, hän totesi ettei sille olisikaan ollut välttämättä tarve.

Sokerit saatiin kuitenkin hyvin nousuun ja se oli tärkeintä, vaikka hormonihuuruissa minua silloin harmitti melko paljonkin tuo geelin ja toisen maidon antaminen. 

Tämän jälkeen jatkoin tehostettua imetystä vähintään 2h välein ympäri vuorokauden. 

Maito lähti hyvin nousuun. 

Lilja painoi 2,6kg päästyämme viikon jälkeen sairaalasta kotiin. Pääsimme kotiin, mutta seuraavana päivänä oli tultava takaisin sairaalaan painokontrolliin. 

"Suomessa ollaan tällä hetkellä kaukana suosituksen tavoitteista, sillä vauvat saavat äidinmaitoa ainoana ravintona keskimäärin vain kaksi kuukautta."

-Imetyksen tuki ry

 

Liljan imetys lähti loistavasti käyntiin.  Mutta taas kävi niin, että maitoa alkoi tulla suihkuamalla. 

Vauva sai ilmaa mahaansa, mutta onneksi piereskeli niin paljon että se ei aiheuttanut isompia huutoja.

Tällä kertaa sain onneksi apua suihkutissien hoitoon, ja se todella auttoi! 

Maidontulo tasaantui ja molempien oli helpompi olla.

Liljalle ei heti annettu tuttia, ettei se häiritsisi imetystä. 

2 viikon iästä lähtien kun sitä tarjosimme, ei se hänelle kelvannut. 

Tuttipullosta hän joi ensimmäisen kerran muistaakseni noin 9kk iässä. 

Sitä aiemmin hän ei sitä huolinut yrityksistä huolimatta. 

Joskus se harmitti, koska olin niin sidottu vauvaan, mutta toisaalta ajattelin tämän olevan vain lyhyt elämänvaihe, lapset kasvavat nopeasti.

Ensimmäinen tavoitteeni oli täysimettää 6kk saakka, toinen tavoitteeni on ollut imettää yhteen ikävuoteen saakka, ja nyt ne tavoitteet on täyttyneet!

Imetän Liljaa edelleen, ja minulta kysytäänkin melko usein että "vieläkö sinä imetät" ja "vieläkö maito riittää". 

Kyllä ja kyllä, maitohan ei itseasiassa noin vain lopu ilman mitään syytä. 

Niihin syihin en tässä nyt sen enempää kuitenkaan panaudu, totean vaan, että monet ihmiset on edelleen siinä luulossa että maito voi loppua (ilman syytä).

Moni on myös kysynyt, kauanko aiot vielä imettää? 

No mitään päivämäärää en ole lyönyt lukkoon, niin kauan kuin se minusta ja lapsesta tuntuu hyvältä. 

En näe mitään järkeä siinä, että alkaisin antamaan lapselle lehmänmaitoa ja lopettaisin oman maitoni antamisen.

Lisäksi haluan korostaa, että kunnioitan kaikkien äitien valintoja ruokkia oma lapsensa, en missään nimessä väheksy pulloruokittuja lapsia, ovathan omanikin olleet enemmän tai vähemmän, Liljaa lukuun ottamatta. 

Imetyksen hyödyt ja arvo on kuitenkin niin suuret, ja asia on itselleni tärkeä, että haluan muitakin siihen kannustaa ja saada yhteiskuntamme imetysmyönteisemmäksi. 

Korostan myös, että nämä ovat vain omia kokemuksiani omien lapsieni imetyksestä.

"Imetykseen sijoittaminen on yksi tehokkaimmista tavoista edistää terveyttä sekä yhteiskunnan sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Imetys tuottaa lyhyen ja pitkän aikavälin terveyshyötyjä sekä lapselle että äidille. Imetyssuositusten toteutuminen säästäisi vuosittain 823 000 lapsen hengen ja ehkäisisi 20 000 rintasyöpäkuolemaa. Rahassa mitattuna imettämättömyys aiheuttaa 302 miljardin dollarin taloudelliset menetyksen vuosittain."

-Lähde: Imetyksen tuki ry 

 

Minkälainen on sinun imetyskokemuksesi?

-Sasa