Olenko sittenkään huono äiti?

Nykyaika kuormittaa äitejä.

Jokainen meistä haluaa olla hyvä äiti, vaimo, työntekijä, ystävä.

Miten sitä kuitenkin usein tuntuu, ettei mikään riitä?

Itse olen kärsinyt kovastakin riittämättömyyden tunteesta.
Sitä tunnetta lietsoo se, että aikaa kaiken tekemiseen on usein niin vähän.

Omaa kiireen tuntua lisää ehdottomasti multitaskaaminen. Jatkuvasti on monta rautaa tulessa.
Vaikka en juuri sillä hetkellä tekisi niitä asioita, ne kuitenkin ovat jatkuvasti mielessä.
Näin luon sujuvasti itselleni kiireen, ja sen tunteen, etten riitä.
En tietenkään riitä, kun päässä huutaa samaan aikaan sata ja yksi asiaa jotka pitäisi tehdä huomenna, tai oikeastaan mieluiten nyt.
Tästä "ominaisuudesta" koitan nyt kovasti päästä eroon. Minun on usein valtavan vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Aloitan paljon asioita, mutta niiden loppuun saattaminen venyy.
Vai olenko vain luova nainen aidosti kiireisen arjen keskellä?

Kriteerit hyvälle äitiydelle on kovat.

Pitäisi olla perillä viimeisimmistä ruokasuosituksista, tietää millaiset ensikengät valita,  mielellään hoitaa lasta mahdollisimman pitkään kotona ja imettää, mutta kuitenkin pitäisi myös edetä urallaan, eikä olla "vaan kotona."

Ja mites sitten some?
Se luo meille jatkuvasti ajatusta että muut äidit on kaikki perillä kauden lastenvaate uutuuksista, on perillä kiintymyssuhteen saloista, ja osaa opettaa lapsilleen tunnetaitoja lähes ammattilaisen vertaisesti. Tietysti heillä on myös ihana perhe, rakastava puoliso ja ihanat lapset.

Totuus on se, että toiset varmasti tuomitsee ja vertailee, mutta itse sitä asettaa itselleen ne kaikesta kovimmat kriteerit.

Äitiys ja elämässä pärjääminen ovat niin tärkeitä asioita, ja herättää meissä monenlaisia tunteita.
Odotukset itselleen eivät välttämättä kuitenkaan ole aina realistiset.

"Itse aikaisemmin oikeasti kuvittelin, että kaikki äidit varmasti ulkoilevat joka aamu, käyvät kerhoissa, ja että me ollaan jotenkin poikkeuksellisia kun saatan lähteä lasten kanssa ulos vasta lähemmäs puolenpäivän aikaan tai jopa sen jälkeen"

Myöhemmin ymmärsin, että on todellakin niitä ihmisiä joille on heti aamusta luontaista lähteä puistoon ulkoilemaan. He saattavat käydä aktiivisesti kerhoissa, ja olla ehkä mukana muissakin uusimmissa jutuissa.
Nämä ihmiset tietysti näkyvät eniten.
Mutta on myös niitä, jotka heräilevät rauhassa, joilla lähteminen kestää kauan, tai joille kerhotoiminta ja muu aktiviteetti ei tunnu luontaiselta.

Voi olla vahva tunne että on erilainen kuin muut, eikä oikein tunne oloaan muiden seurassa mukavaksi.  Tämä saattaa entisestään lisätä huonoa itsetuntoa tai riittämättömyyden tunnetta.
Vaikka kyse ei ole siitä että olisit huono, vaan siitä, että olet vain erilaisella temperamentilla ja erilaisilla kiinnnostuksen kohteilla varustettu. Olet sinä.
Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet.

Sain esikoiseni juuri täytettyäni 21 vuotta. Odotukset ja kriteerit omalle äitiydelle oli kovat.

Äitini on opettaja, ja häneltä olen oppinut miten tärkeitä vuorovaikutus ja rytmit pienelle lapselle ovat. Sain myös jonkinasteisen pakkomielteen siististä kodista, ja siivosin myös ollessani väsymyksen äärirajoilla.
Koska kyllähän hyvät äidit nyt kodistaan huolta pitää, vaikka vähän väsyttää.
Vaikka vauva herää pahimmillaan 8h yöunien aikana KUUSIOISTA KERTAA (tiedän ja muistan tämän, koska pidin rytmi ja unipäiväkirjaa, jonka löysin myöhemmin muuton aikana. Olin järkyttynyt.)
Podin myös huonoa omaatuntuoa siitä, kun emme käyneet aamuisin leikkipuistossa, vaan lähdin mieluummin koiran kanssa lenkille.

Vasta myöhemmin (Oi, siihen menikin melkein 10 vuotta liian kauan) tajusin että voi ollakin että joku tekee asiat paremmin kuin sinä, mutta joku varmasti tekee ne myös huonommin tai erilailla.

Ja sillä ei ole mitään merkitystä.
Vain sillä on merkitystä, että sinulla ja perheellä on hyvä olla, ja teet oikeat ratkaisut juuri teidän kannalta.
Olkoonkin ettette sormiruokaile, ja käytte ulkoilemassa vasta iltapäivisin!

Vaikka tämän ymmärtäisi, niin siitä huolimatta sitä helposti asettaa itselleen odotuksia ja vaatimuksia, jotka eivät välttämättä kuitenkaan täyty. Ja samaan aikaan vertailee itseään (jopa tiedostamattaan) muihin.

Äideillä, naisilla ja ihmisillä ylipäätään on outo tapa vertailla itseään muihin ja kilpailla toistensa kanssa. Jopa siitä kenellä on rankinta! 

Kenen lapsi on nyt valvonut eniten, kenen itkee eniten, mitä vaivoja ja vaikeuksia teidän perheessänne on.. Mistä ihmeestä tämä johtuu?

Jokainen tuntee arjen kuormituksen, surun, ja erilaiset vastoinkäymiset niin eri tavoin, että ne eivät ole lainkaan vertailukelpoisia keskenään. Unohda siis mitä muilla on, keskity itseesi.

Suurimmat haasteet, joita olen itse kohdannut ovat:

-Arjen priorisointi

-Ajanhallinta (olen luokattoman huono tässä, muta tiedostan sen, ja yritän kehittää taitoa)

-Vertailu muihin

-Liian suuret odotukset itselleen

Mikä sitten auttaa näihin asioihin? Mistä saan itselleni paremman ja levollisemman olon?

-Tee tehtävälista tekemättömistä töistä. Myös niistä kaikista pienimmistä. Itselleni tulee välittömästi parempi olo, kun asiat on paperilla, eikä minun tarvitse jatkuvasti muistella ja miettiä niitä.

-Prioirisoi, mieti mitkä tehtävistä on tärkeimmät ja suunnittele, milloin voit ne tehdä. Jaa tehtäviä muille, jos pystyt!

-Strukturoi, tee mielellään paperille suunnitelma päivän aikataulusta ja mahdollisista tehtävistä. Sitä ennen voit kirjata muutaman päivän ylös, mitä teet ja kuinka paljon käytät siihen aikaa. Näin  huomaat, mistä voit nipistää.

-Keskity siihen missä olet itse hyvä ja missä haluat kehittyä.

-Aseta pieniä, realistisia tavoitteita. Ilahdut kun tavoitat ne!

-Sasa