Heipat pitkästä aikaa.
En ole KOSKAAN pitänyt näin pitkää taukoa kirjoittamisesta. Tarkalleen ottaen viime postauksesta on aikaa vuosi ja kaksi kuukautta.. siis, mitä?
Pienen vauvan, töiden, muuton ja pintarempan keskellä aika ja etenkin jaksaminen alkoi käydä vähiin, ja blogi jäi siten jalkoihin.
Lisäksi en enää tiennyt mistä kirjoittaa. Talossa ilmeni asioita, joista oli hankala puhua ääneen monestakin syystä.
Miten kirjoittaa sisustuksesta ja remppahaaveista kun on juuri saanut tietää talon olevan homeessa?
Tuntuu tyhmältä puhua sisustussuunnitelmista, tai ylipäätään mistään kevyestä, samalla kun talo on homeessa ja pelkää teveyden ja talouden puolesta. Toisaalta ei kuitenkaan halunnut rypeä epätoivon ja negatiivisuuden loputtomassa suossa.
Miten kertoa koko hometaloprosessista loukkaamatta vastapuolta tai sotkematta oikeusprosessia?
Tulin siihen johtopäätökseen että ehkä ei edes kannata. "Ettei nyt vaan sattuis mitään". Parempi katsoa kuin katua jne. Olen siis odottanut että juridinen osuus on ohi, ja päästään hyppäämään remppa-asioihin.
Instan kautta sain onneksi paljon viestejä, siellä yleisesti avattuani asiaa. Yllättävän moni on kokenut ja paraikaa käy läpi samoja asioita kuin me!
Ja joka kerta kyllä sydämestä puristaa kun joku aloittaa viestin sanoilla: "Hei! Ajattelin laittaa sulle viestiä.. Kun meillä on täällä tämmönen HAJU joka on häirinnyt kauemmin, muttei olla sille mitään tehty. Pitäisiköhän avata..."
Sydämestä puristaa, koska en toivo KENENKÄÄN joutuvan käymään läpi tätä samaa kuin me.
Ja se, että kun joku laittaa viestiä, ja on vasta matkan alussa.. kun mietin, mitä heillä on pakosti vielä edessään. Se kaikki, mikä on meillä nyt takana päin.
Ja kyllä. Jos talossa on haju, niin jostain se johtuu. Vanhat talot eivät haise.
Tottakai vanhan talon ominaistuoksu on eri kuin vasta rakennetun, erityisesti jos puhutaan puutaloista joissa tuore puu tuoksuu vahvasti raikkaalle puulle. Mutta silti, ei talon kuulu HAISTA.
Tähän sitten todettakoon, että meillä haju oli hyvin mieto, ja kaikki ei siihen edes kiinnittänyt mitään huomiota. Siltikin juuri haju oli se, millä päästiin ongelmien jäljille.
Maakellarin tai "vanhan talon" haju on aina syytä selvittää. Itsellä alkoi hälytyskellot välittömästi soida huomattuani tietyissä nurkissa hajua.
Oli se varmasti näky, kun konttailin pitkin lattioita haistellen ja paikanten hajua..
Kerran olimme äitini luona yötä, ja seuraavana päivänä vaatteita pukiessani olin ihan järkyttynyt kun tajusin niiden haisevan. Myös äitini haistoi hajun selvästi vaatteista. Aina hajua ei kuitenkaan ollut ja vaatteet joita oli säilytetty yläkerrassa, ei haisseet.
Homeet aiheuttavat myös "lepotilassa" ja hajuttomina terveyshaittaa. Meillä lattiasta ja alajuoksusta mitattiin useamman kerran kosteus, ja se oli kuiva. Silti kosteus on päässyt kapilaarisesti nousemaan betonilaatasta puruihin ja siitä ylöspäin. Homeille kun riittää, että kosteus on osan ajasta tarpeeksi suuri, ei haittaa, että välillä on kuivaa. Meillä on laajennusosan lattian rakenteena maanvarainen betonilaatta, eli suoraan kapillaarikatkon päällä on betoni, ja betonin päällä purut, koolaukset ja pintamateriaali eli meidän tapauksessa lautalattia.
Kyseinen rakenne on riskirakenne ihan syystäkin, mutta se on myös ollut erittäin suosittu rakennustapa 60-luvulta 80-luvulle. Kaikki tuon ikäiset talot eivät suinkaan ole homeessa.
Mutta riskin se luo jos rakenne ei toimi.
Meillä ei selvästikään ole toiminut, tosin syy on pitkälti toimimattomien salaojien.
Sekin oli yksi soppa tässä sotkussa: Salaojien piti olla asennettu kolmelle sivulle (joka toi meille mielenrauhaa kauppoja tehdessä), mutta myöhemmin ilmenikin, että salaojat ovat aivan maanpinnan alapuolella, eikä suinkaan anturan korkeudella. Lisäksi kosteuseriste oli puutteellinen ja huolimattomasti asennettu. Salaojitus siis oli yhtä tyhjän kanssa.
Lattioita avatessa ei löytynyt mitään jäätävä homerihmastoa, mutta haju oli selvä ja purut betonin pinnassa oli mustuneet ja paakkuuntuneet kosteudesta. Kosteus mitattiin myös lattiapinnan alta ennen kauppaa kuntotarkastusta tehtäessä. Tarkastaja ilmoitti sen olevan kuiva ja lattian muutenkin vaikuttavan hyvältä, mutta kehotti sen tarkastamista jos joskus lattiaa remppaamme (mikä ei ollut todellakaan aikeissa, sillä vanhat lattialaudat oli nimenomaan yksi syy, miksi edes ostimme talon).
Koska tiesin että jotain on vialla, avasimme lattiaa ja totesimme vauriot. Kerroin näistä löydöistä myyjille, jotka tulivat paikalle katsomaan ja keskustelemaan. Myyjät olivat silminnähden pahoillaan ja tottakai myöskin huolissaa, onhan tälläinen paukku iso juttu myös myyjälle. Myyjät eivät olleet talossa asuessaan oirehtineet tai haistaneet mitään.
Tämän jälkeen päätettiin yhdessä tuumin teettää taloon tarkemmat tutkimukset. Palkkasimme RTA Mikko Mustosen (erittäin iso suositus Päijät-Hämeen alueella!), ja Mikko teki meille tarpeelliset tutkimukset ja raportit. Tutkimukset tulivat maksamaan noin pari tonnia (ja myöhemmin teetettiin vielä lisätutkimuksia), ja niihin haettiin ARA tukea. ARA voi myöntää avustusta kuntotutkimukseen ja perusparannuksen suunnitteluun.
Pian tämän jälkeen palkattiin asianajaja.
Asianajokuluihin meillä meni reilu vuoden aikana noin 15 000€ josta vakuutuksen jälkeen meille jää maksettavaa noin 5000€. Kuulostaa isoilta summilta, ja ne todella onkin, mutta silti se on vain murto-osa niistä summista mistä puhutaan tuomioistuinsovittelussa tai käräjillä.
Tässä kohtaa siis ei kannata säästää, vaan palkata asianajaja, joka on perehtynyt kiinteistökauppariitoihin.
Vaikka hyvä asianajaja on hinnaltaan kalliimpi, saattaa se olla kuitenkin loppupelissä huomattavastikin edullisempi "sijoitus" kuin toinen, kenties kokemattomampi ja halvempi asianajaja.
Sillä ehdottomasti hyvä, kiinteistökauppariitoihin perehtynyt asianajaja tulee halvemmaksi siinä vaiheessa, kun neuvotellaan kaupanpurusta ja hinnanalennuksesta. Jos lakimiesten palkkaero on joitain tuhansia euroja, niin se on yksi kärpäsen paska siinä vaiheessa, kun riidellään kymmenistä ja sadoista tuhansista euroista.
Usein myös halvemmaksi tulee sopia riita kuin viedä se käräjille ja hovioikeuteen. Tämä oli meillekin selvää, ja ehdottomasti tähdättiin tuomioistuinsovitteluun kuin että olisimme lähteneet kalliiseen ja hitaaseen käräjäoikeusprosessiin. Toki käräjillä on mahdollisuus "voittaa" jos todisteet on vahvasti omalla puolella, tai saada esimerkiksi kaupanpurku jota ei sovinnollisesti ole saanut.
Mutta toisaalta kiinteistökauppariidoissa on monta muttaa ja mutkaa matkassa, eikä esimerkiksi meidän tapauksessa olisi ollut selvää että olisimme voittaneet koko potin. Varmasti jotain korvauksia olisimme saaneet, mutta toisaalta asianajo kulut olisivat tässä vaiheessa olleet huimat, ja ne olisivat saattaneet hyvinkin jäädä meidän maksettavaksi. Tällöin olisimme menettäneet sekä aikaa, että rahaa.
Nyt saimme tuomioistuinsovittelussa myyjiltä noin 50% hakemastamme summasta. (Toki alunperin haettu summa oli sitäkin isompi, mutta sovitteluun mennessä olimme jo tulleet myyjiä vastaan).
Tuomioistuinsovittelussa ollaan itse aktiivisessa roolissa ja asianajajat ovat lähinnä henkisenä tukena. Muutenkin koko tämän prosessin aikana ehkä vähän yllätti se, kuinka paljon vastuuta jäi lopulta itselle, vaikka asianajajat ovat kalliita (270€/h ja kaikista puheluista ym liksa juoksee).
Sovittelussa saamamamme tulos on sellainen että "molempia vituttaa", joten sinänsä hyvin meni, jos niin voi sanoa.
Tuomioistuinsovittelussa ei haeta voittajia ja häviäjiä. Sovittelussa nimensä mukaisesti haetaan sovintoa, jossa molemmat joutuvat tulemaan vastaan, jotta vältytään oikeudenkäynniltä. Sovittelussa voi olla vaikea saada kaupanpurkua, joissain harvoissa tapauksissa myyjä siihen suostuu sovinnollisesti omasta halustaan. Mutta jos se on ainoa vaihtoaehto ostajalle, sovittelu voi olla vain turha välietappi kohti käräjiä.
Meiltä siis puuttuu yhä suuri osa rempparahoista, ja yritämme nyt paikata sitä aukkoa parhaamme mukaan tekemällä remonttia itse ja ystävien kanssa. Toki kaikkea ei pysty itse tekemään, ja saamamme hinnanalennus ei kata remonttia edes lähelle, vaikka teemme kaiken mahdollisen itse.
Kuitenkin sydämeltä tippui niin suuri paino kun saimme tämän päätökseen. Talo tuntuu taas eri tavalla omalta, kun asia ei ole enää auki myyjien kanssa. Ei ole enää tutkimuksia tai todisteluvastuuta. On vain me ja talo, ja voidaan tehdä tai olla tekemättä mitä ikinä huvittaa!
Valmistelut aloitettiin mun synttäripäivänä, ja nyt on jo purku kovassa vauhdissa.
Saimme heti alkuun ison avun Maria ja Tommi Kangaskortetilta, ja päivän aikana oli jo purettu laajennusosan seinät lähes kokonaan!
Seuraaviin purkuhetkiin siis! <3
Jätä kommenttia tähän tai instan kysymysboksiin jonka avaan nyt stooreihin, mitä ajatuksia tai kysymyksiä teksti herätti? Nostan näistä esille nousseista kysymyksistä sitten aiheita seuraavaan Hometalo, kaupanpurku ja hinnanalennus jakson osaan!
Sasa
Seuraa blogia myös Instagramissa
